minyaweb.net

Koulu päättyi kolmen päivän kaupunkileiriin, jonka kruunasi keskiviikon epävirallinen osuus, ilta rantasaunalla nyyttärikestityksellä. Tuntuu haikealta, että joulun jälkeen tämä luokka hajoaa.

Viime viikolla treeneissä Herra E heitteli mua yokomen-uchi kotegaeshilla. Ajatuksia ei riittänyt mihinkään muuhun kuin kasassa pysymiseen sen verran, ettei ukemissa mennyt rikki. Olo tuntui urheiluvälineeltä ja Herra E kutsuikin sitä kääpiökeilaukseksi. Myöhemmin samalla viikolla aikidokien illanistujaisissa kuulin yhdeltä sivussa istuneelta treenikaverilta, että Herra E yritti saada mut pysymään ilmassa yhden tatamin pitkän sivun verran. Ja lopulta onnistuikin. Olen siis lentänyt ilman apuvälineitä kaksi metriä.

Samaisissa illanistujaisissa yksi ylempivöinen treenikaveri totesi, että olisi itsekin mielellään opettajan ukena. Musta kun tuntuu, että monesti olen edessä Herra E:n kiusattavana. Kai mua yritetään koulia seuraavaa vyöastetta varten. Eli jatkossakin hymyssä suin keräämään mustelmia ja kipeitä ranteita.

Aloitin kesälomakauden käymällä Sederholmin talossa katsomalla Rikospaikka: Helsinki -näyttelyn, joka on torstaisin ilmainen. Harmi, että opastettu kierros meni ohi, pääsin viimeisessä huoneessa kuulemaan muutaman sanan. Jos ei olisi ollut menoa, olisi voinut jäädä kuuntelemaan luentoa. Vielä muutama mielenkiintoinen tulossa..

Nyt sänkyyn ja lukemaan Turms kuolematonta.

Paita haisee savulle. Päivä meni Tuusulanjärvellä kirkkoveneellä soutaen, ensiksi toiseen päähän paistamaan makkaraa ja sitten takaisin. Vajailla veneillä sai tehdä ihan reippaasti töitä vastatuuleen ja yllättäen minusta tuli meidän veneen tahdin huutaja. Onneksi olin aamulla iskenyt rasvat suojaamaan auringolta. Vaikka tuuli kovasti tarkeni soutaa shortsit ja toppi päällä.

Viikonloppu meni protun tiimikoulutuksessa. Oli kivaa ja tiimini on oikein hyvin kasattu. Tapasin myös ensimmäisen leirini leiriläisen, toisen leirin uuden apparipojan ja viimekesän leirin apparitytön. Muutosta oli tapahtunut kahden ja kolmen vuoden takaa.

Viime postauksen jälkeen olen myös ostanut uudet juoksukengät, joilla en ole vielä juossut. Kävin mielenterveysseminaarissa joka oli helmi 6 tunnin paketti. Käytiin myös porukalla mökillä ja saatiin sukulaisten kanssa esiin kriisi, joka on kai vain odottanut aikaansa.

On ihanaa kun on vihreää.

Taas on viuhahtanut kirjoittamatta ohi niin vappu kuin muutama muukin juhla ja tapahtumaa.

Aprill jazzeilla käytiin katsomassa Ojos de Brujoa . Mieletöntä. Voisin kuunnella ryhmän musiikkia melkein pelkästään.

Vappua vietettiin etukäteen talkoissa. Oli hyvää seuraa ja jopa niin mukavaa, että kaksi punkkupulloa tuli tyhjennettyä. Viime humaltumisesta olikin aikaa. Eikä aamulla ollut edes kankkusta.

Vappu meni ulkona syödessä ja sen jälkeen ihan kotioloissa. Mukavaa oli. Vappu on yksi niitä juhlia, jolloin pitää olla jotain tekemistä. Ärsyttäviä juhlia tuollaiset.

Viime ja nyt alkanut viikko on etäopiskelua. Pitäisi kirjoittaa itsearviointeja. Kun vain saisi aloitettua, mikä on vaikeaa, kun olen niin hyvä kehittämään muuta puuhaa. Viime viikko meni juhlatamineiden hankkimisessa ja sen jälkeen niitä tuunatessa ennen juhlia. Tein pitkästä aikaa tuttavuutta ompelukoneen kanssa ja tein juhlamekolleni näyttävän aluspaidan ja -hameen. Vietin siis kipeänä torstain ja perjantain pelkästään kangasta leikaten, nuppineuloja tuikkaille ja ompelukoneella ommellen.

Lauantaina käytiin juhlimassa sukulaisen 60-vuotisjuhlia ja oli hauskaa löytää paikalta kaikki serkukset. Viime kerrasta olikin aikaa. Sain puvustani vuolaita kehuja, jopa ihan yllättäviltä tahoilta. Samalla tuli juhlittua mussun kanssa yhdessä olon 1,5-vuotispäivää. Oli kyllä vähän liian humppabileet, tuli mieleen kesähäät, jossa soitetaan keski-ikäisten tanssimusiikkia..

Tänään seinät on kaatuneet päälle. Lupasin mussulle vapaapäivän ja tulin siihen tulokseen, että jo monta vuotta sitten on kadonneet ne ihmiset, joita näkee sponttaanisti. Kaipaan mun sosiaalista verkostoani! Ompelin koko päivän ja kuuntelin Tuulen varjon äänikirjana loppuun saakka, loistava, mukaansa tempaava kirja. Illaksi oli sovittu koiranulkoilutusta Jabban kanssa. Heti kun astuin ulos kosteaan mullantuoksuiseen ilmaan olo keveni. Oli ihana nähdä Jabbaa ja kuunnella sen suoraa puhetta.

Jos saisi paremmin jalkoja tukevat juoksukengät, tulisiko sitä lähdettyä yksin ulos?