minyaweb.net

Puhuin pitkästä aikaa puhelimessa kokonaisen tunnin. Oli todellista terapiaa jutella Marian kanssa ja kuulla, että samojen asioiden kanssa painitaan niidenkin suhteessa. Näen ihan liian vähän naispuolisia ystäviäni niin, että pääsisi kunnolla purkamaan mieltään.

Inhoan sanoa asioista. "Voisitko tehdä tuon asian?" Menee hetki ja joudun toistamaan kysymyksen, koska mitään ei ole tapahtunut. Sen jälkeen on jo ärsyyntynyt, tekee itse asian ja on marttyyri tai jättää tekemättä ja ärsyyntyy vielä lisää. Kaiken lisäksi sanomisesta tulee "nalkuttava ämmä" -olo, vaikka sanookin ihan asiallisesti. Ja ilmeisesti miespuolisen henkilön aivot eivät rekisteröi, että näihin sanoihin pitäisi reagoida toiminnalla edes kohtuullisen nopeasti. Mussun mielestä mun pitäisi huutaa sille kerran voimasanojen kera, mutta en mä halua.. siitä tulee vielä arsyttävämpi olo.

Koulussa joutui taas painimaan ammatillisten kysymysten kanssa, kun yksi lapsi itki edessäni peloissaan odotellessa puhuttelua. Miten saada nuori tajuamaan omien tekojensa seuraukset, kun aina joku muu on tehnyt jotain väärää, ärsyttänyt tms? Eikä nuori ollenkaan ajattele, että toisten kimppuun hyökkääminen haukkumisen tai muun ärsyttämisen jälkeen olisi jotenkin väärin. Työssäoppimisjakso lastenkodissa oli kyllä kullan arvoinen, vaikkei se valmiita vastauksia antanutkaan.

On ihanaa, että on viikonloppu. Pitää pyhittää aikaa itselle.

Taas on hujahtanut viikkoja vauhdilla. Säännöllinen työrytmi on vienyt aikaa ja yläasteen paikoitellen vauhdikas meininki vie energiaa. Olen tykästynyt kovin erityisluokkaan, jossa päiväni vietän. Haasteellista duunia, jossa boonuksena on samat naamat päivästä toiseen, näin saa paremmin kontaktin nuoriin. Rahallisesti tämä ei kultakaivos ole, mutta katsellaan nyt ensin kevätlukukausi ja sitten mietitään lisää. En olisi yläasteikäisenä varmasti uskonut, että palaisin vielä vapaaehtoisesti yläasteelle. Tosin haaveilin kyllä jossain vaiheessa kuviksenopen ammatista..

Viime viikonloppuna oltiin taas pienellä porukalla esittelemässä aikido näytösten muodossa. Kivaa hommaa, mutta ensimmäistä kertaa sain tyrittyä niin, että kävin myöhemmin samana iltana lääkärissä. Sormet vääntyi pahasti ja käsi turposi komeaksi. Onneksi ei murtumia, muuten olisi pitänyt elää käsipuolena kuukauden verran. Nyt turvotus on jo melkein kokonaan laskenut ja sormetkin jo liikkuvat.

Käytiin katsomassa ihanaa kämppää todella herkullisten kulkuyhteyksien varrelta ja ehdin jo suunnitella kaiken sen mukaan, että se kämppä meille irtoaisi. Pakko myöntää, että hieman harmittaa, kun kielteinen viesti tuli.

Olen jo puoli tuntia myöhässä suunnittelemastani nukkuma-ajasta. On pakko pitää huolta kunnon yöunista, sillä noiden nuorten kanssa ei vaan jaksa ilman.

Uutta vuotta vastaanotettiin ilman sen kummempia suunnitelmia. Piti käydä moikkaamassa mussun kavereita, mutta ne eivät osanneet suunnitella iltaansa, joten jäätiin kotiin juomaan punaviiniä. Puolenyön aikaan katseltiin raketteja sen verran kun niitä matalalta näki. Saatiin spontaani kutsu naapureille, jossa tuli jatkettua punaviinin juontia aamuneljään ja keskusteltua syvällisistä aiheista. Nyt on unirytmi hienosti vielä enemmän sekaisin.

Tämä vuosi alkaa mukavasti, sillä pääsin viime viikolla valitsemaan tulevan työpaikkani kahdesta vaihtoehdosta. Huomenna menen allekirjoittamaan työsopimuksen ja työt alkaa 7. päivä. Ei tarvinnut pitkään olla työttömänä. Töitä on ainakin koko kevätlukukauden ajan ja mahdollisuus jatkaa vielä syksyllä jos kaikki menee mukavasti. Koulussa työskentelyn huonona puolena toki on se, että kesäksi pitää kehittää jotain muuta tulonlähdettä.

Niille ystäville, joille olen valmistumisjuhlista puhunut niin juhlinta siirtyy. Viime aikoina on ollut niin paljon juhlaa ja kaikenlaista ohjelmaa. Juhlitaan sitten oikein huolella kun on aika järkätä tupareita.