minyaweb.net

Sitä samaa, koulua ja treeniä. Yritystä välttää flunssapöpön vallallepääsyä.

Tiistaisin ja sunnuntaisin yritän käydä treenaamassa itseäni 3. kyun graduointia varten, lukot on kuulemma onnettomia ja siitä todisteena molemmissa käsivarsissa komeat mustelmat. Oppi on, että tekniikkaa tehdään niin, ettei toinen pääse tekemään kiusaa. Adrenaliini moisesta kiusanteosta nousi ja väänsin tekniikkaa hampaat irveessä isolle miehelle, joka ei mene, jos ei kaikki mene oikein. Herra E:tä vain nauratti. Kuitenkin sitä jaksaa treenata, vaikka tietää, ettei kipua noissa treeneissä vältellä.

Koulupäivät ovat olleet lyhyitä ja välillä turhan tuntuisia. Suunnitellaan liikuntatapahtumaa, pitäisi olla simppeliä, mutta kommunikointi ei aina naisten välillä toimi. Näytön ohjeistusta, vain 4 näyttöä tälle vuodelle, joista kahden pitäisi olla pian käynnissä. Tsekkiläisiä vieraita, joille englannin puhuminen innoitti kirjoittamaan postia Indonesiaan.

Tänään lähdin kesken päivän pois, kun flunssainen olo käski rauhottamaan olemisen ja nukuin kotona 4 tunnin herkulliset päiväunet. Velvollisuudet oli hoidettava ja jaksoin mukavasti käydä vetämässä junnujen treenit, eikä tullut edes hiki. Tuli ihan aliaksen peluu mieleen, kun yritti selittää tekniikoita ynnä muita kahdelle uudelle alle 10-kesäisille pojille. Kummasti näkyi liikkeissä muutosta jo lopputreenien aikana. Oli hauska katsella, kuinka enemmän treenanneet junnut neuvoivat uusia.

Junnuissa on yksi topakka tyttö, josta tulee varmasti todella guru, jos teini-ikä ei saa lopettamaan harrastusta. Omana kehitystehtävänä on se iänikuinen kannustamisen lisääminen.

Houkuttaa kamalasti järjestää liikuntapäivää niin aikidoporukoille kuin kavereillekin. Jos saisi kaverit innostumaan, vuokraisi liikuntasalin ja yrittäisi saada parit uudet lajit mukaan, kuten sen sisäcurlingin ja boggian. Ja vaikka vain pelaisi vanhoja tuttuja niin kivahan se olisi kavereiden kanssa liikkua. Idea hautuu edelleen..

Ennen nukkumaanmenoa katson kuinka Steven Seagal ottaa aseen pois ja heittää hyökkääjän tyylikkäästi kotegaeshilla.

Toinen viikko liikunnanohjauksen kurssia takana. Alkuviikosta oli kolmipäiväinen SIU:n kouluttajien vetämä vammaisliikunnan ohjauksen kurssi. Tutuksi tuli monenlaiset urheilulajit ja niiden sovellutukset, joita voi harrastaa erilaisten vammojen kanssa. Avartavaa. Nyt on taas vähän matalampi kynnys kohdata erilaisia vammaisia ja ohjata heitä.

Tiistai ja keskiviikko päästiin liikkumaan, vaikka hiki ei tullutkaan. Pelattiin vammaisille ja meille vammattomille sopivia boggiaa, sisäcurlingia ja puhallustikkaa. Sisäcurling on samanlaista kuin normaali curling, mutta kivien alla on rullat eikä peliin kuulu harjausta. Suosikkini oli puhallustikka, jossa puhallusputkesta ammutaan pieniä, vähän isojen nastojen näköisiä tikkoja. Tulin toiseksi ja vain pisteen erotuksella ensimmäisestä.

Keskiviikko oli enemmän sitten lasten ohjaukseen keskittyvää ja kuinka sitä sovelletaan monelle sopivaksi. Ikinä en ole ajatellut, miten voisin tuottaa hyppäämisen tai kävelemisen kokemuksia niille, jotka eivät itse voi hypätä tai kävellä. Joutui todella ajattelemaan ihan uusista suunnista. Mukavaa silti.

Viikko on mennyt niin nopeasti. Eilinen koulupäivä sujahti kulttuuriryhmän vetäessä erilaisia leikkejä. Oli hauska nähdä taas koko ryhmää. Tänään sitten taas liikuntaa kovalla sykkeellä. UKK-kävelytesti joka antoi onnettomat tulokset koko ryhmälle (syynä huono keli vai koko ryhmä rapakuntoinen?), tehokas 11 pisteen kuntopiiri aktiivisine lepuutuksineen ja salibandyn tekniikkaa ja itse peliä. Syke nousi parhaimmillaan 184 sykäykseen minuutissa, kun raivotin pallon perässä ja häiritsemässä vastustajia. Omaksi ilokseni tein vielä pelin päättävän maalin.

Kotona nautiskelin saunasta hikisen päivän perään.

Huomenna päivällisristeilyä budokoiden kanssa seuran juhlavuoden kunniaksi. Sunnuntaina jos ehtisi ottaa rennosti.

Viime viikko oli loppuun saakka vauhdikas. En ole koskaan saanut käsiäni yhtä komean näköisiksi kuin lentopalloa pelaamalla. Mustelmaa täynnä molemmat käsivarret.

Viikonloppuna oli aikidonäytös, josta alunperin olin ottanut pienen roolin. Yllättäen tapaturman takia jouduttiin improvisoimaan ja pääsin tekemään vähän enemmän. Hyvin meni silti. Ei niin näyttävä setti kuin muulloin on ollut, mutta ylihuomenna näkee onko uusia alkeiskurssilaisia.

Lupauduin kevääksi vetämään aikidon junnuryhmää, koska juuri itsensä loukannut T oli siinä hommassa vastaava. Suoritan samalla ohjausprosessin näytön, koska mun täytyy menetelmänä käyttää liikuntaa. Ohjelmassa siis aikidon perusteita ja paljon leikillistä liikuntaa, joka valmentaa sopivasti aikidoon tarvittavia taitoja.

Olen ollut todella saamaton sosiaalisen elämän osalta. On paljon ystäviä, joita ei ole nähnyt aikoihin. Sosiaalisuutta on tullut hoidettua koulussa ja aikidossa. Koulun jälkeen ei vaan jaksa lähteä pää kolmantena jalkana eteenpäin. Ehkä tähän rytmiin tottuu taas ja fiilis muuttuu. Olen viihtynyt kotihiirenä ja niin kovin hyvin mussun kanssa ihan kahdestaan.

Jokaisen koulupäivän jälkeen on hillittömästi väsyttänyt. Liekö syynä vähäiset yöunet, tottumattomuus koulunkäyntirytmiin vai joku mystisempi vaihtoehto. Kaksi ensimmäistä päivää ehdittiin välttää liikkumista, muuta kuin koulurakennuksien ja ruokalan välillä. Tänään ja eilen on sitten pistetty liikettä kehiin.

Opeteltu on sääntöjä ja tekniikkaa niin sulka- kuin lentopallossakin ja pelattu kunnon matsit. Tänään väännettiin punttia salilla ja suunniteltiin omia ohjelmia. Lämmittelyksi eilen käsipalloa ja tänään sählyä, miten sellaisia otetaan kevyesti. Mulla ainakin pistää kilpailuvietti pelamaan täysillä, varsinkin kun mukana on luokan kovat pelurit.

Lentopallosta mulla ei ole koskaan ollut kauhean kivaa kuvaa. Nyt opeteltiin lyönnit, saatiin kädet mustelmille ja kipeiksi ja silti oli kivaa. Oli vain niin hidastempoinen peli, että kädet paleli koko pelin ajan. Sulkapallon tekniikan hiominen ja eri lyöntien opettelu teki tutusta kesälempparista vielä hauskempaa. Pitää varmaan yrittää ujuttautua äipän töihin käyttämään salia ja verkkoa.

Aikido on tältä viikolta jäänyt ja nyt on sellainen olo, etten tänäänkään jaksa mennä, kun on aamun huhkinut. Etenkin, kun tietää huomenna olevan edessä kuntopiirin ja kaikkea kivaa liikunnallista leikkiä ja peliä, myös lentopalloa. Huomenna illalla varmaan näytöstreeni ja lauantaina näytös. Sunnuntaina haluaisin mennä aikidotreeneihin Herra E:n rääkkiin. Jos siis vielä kunto kestää. Ensi viikolla kun sama liikunnallinen lukujärjestys jatkuu. Torstaina helpottaa, ehkä, ohjelmassa kun on liikunnallista draamaa.

Viikonloppu meni vauhdikkaasti ja treenipainoitteisesti mussun seurassa. Syvävenyttelyä, kuntosalia, (elämäni ensimmäistä kertaa) säkin hakkaamista, uimista, aikidoa ja siihen liittyen näytöstreeniä. Nyt tuntee kaikissa lihaksissa, että töitä on tehty.

Innostuin myös vähähiilihydraattisesta dietistä, kun taas kerran juttelin aiheesta erään siihen perehtyneen kanssa. Ja muistanhan itsekin viime loppukesästä erot omassa olossa kun oli ruokailut pistetty remppaan. Toisaalta hyvän olon, pirteyden ja muun hyvän lisäksi houkuttaa helppo painon pudottaminen. Helppo ehkä siksi, kun en oikein muutenkaan syö sokeria ja vehnäjauhoja. Kolme vuotta sitten olen painanut 4,5 kiloa vähemmän kuin nyt.

Puuhaa riittää. On ihana kun koulu huomenna alkaa. Seuraavat neljä viikkoa liikunnanohjausta, eli hikisiä koulupäiviä. Aikidoa pitää treenata kovasti, sillä 3. kyun graduointi on edessä vielä tänä keväänä, vanhoilla graduointivaatimuksilla. Tulossa on aikidon parissa niin juhlaa kuin näytöstäkin. Ja monessa pitää olla mukana.

Olen pitkästä aikaa törmännyt netissä peliin, joka on saanut mut jo kerran istumaan kokonaisen tunnin vain pelaten. Saman tyyppinen palikkapeli kuin Zookeeper, mutta miellyttävämmät äänet ja enemmän haastetta tarjoaa Farm hustle. Äsken pääsin melkein kakkosleveliltä eteenpäin.

Viikonlopun viihteenä kaksi uutta elokuvaa: Jackie Chan enemmän komediaa kuin actionia sisältävässä elokuvassa Rob B Hood ja naudettavan hyvä komedia Aidosti outoa, josta jäi todella hyvä mieli.

Vihdoin eilen tuli paketti. En ollut uskoa silmiäni, kun saapumisilmoitus tuli postin mukana. Indonesiassa niin vahva pahvilaatikko oli mennyt aika muussiksi kuukauden matkallaan, onneksi päälle oli ommeltu vahva kangas matkan ajaksi. Ihmettelin kovin kun lahjaksi ostamani vaatteet olivat pahvimuruissa. Joku etevä epeli oli pakkausvaiheessa poistanut kaikki muovipussit, yhtä pientä lukuunottamatta, outoa sakkia.

Eilen oli aikidotreeneissä väkeä joululoman jäljiltä runsaasti. Harjoiteltiin harvemmin esillä ollutta hyökkäysmuotoa jodan tsukia, joka on suomeksi lyönti nyrkillä vastustajan kasvoihin. Aluksi nauratti, kun oma lyönti on niin hurjan pelottava, seuraavaksi annoinkin isolle miehelle nyrkistä leukaan, kun yllätykseksi lyöntini vahingossa menikin läpi. Sain itsekin yhden osuman silmäkulmaan, hidas kun olin, onneksi ei tullut niin kovaa, että olisi mustaksi mennyt.

Tänään näin Indonesia tyttösiä. Kamalaa kuivanappailua matkustuspuheilla, kaikilla kamala hinku lähteä. Toiset valittavat, ettei Suomessa ole yhtään mitään, yksi haluaa miehen perään, kaikki haluavat aurinkoa, mulla himoina aallot ja lauta. Pakko vaan kärvistellä. Yritettiin lyödä viisaita päitä yhteen kehittääkseemme hyviä rahantulolähteitä ja heti perään käytiin katsomassa vaatteita. Mitään en ostanut. Pitäisi kai itse tehdä mieleinen uusi villatakki, rakasta kun on jo kovin paikattu ja uusi maksaa melkein satasen.

Perjantain jooga oli huippu. Tosin aina tauon jälkeen ensimmäisen joogakerran jälkeen menee aivan jumiin. Olin siis perjantaina niin jumissa yläselästä, että päätä särki ja ahdisti. Onneksi kun jumitus oli seuraavaan aamuun mennessä lauennu olo olikin taas mahtava, jollei laskettu väsymystä, joka oli hankittu keikalla keikkumisella ja valvomisella.

Lauantaina oli kaverin valmistujaiset. Hillitöntä nostalgisointia, kun juhlissa tuli vastaan niin ala-asteen luokkakaveri kuin yläasteen rehtorikin. Rehtori oli sanonut mun sisään tullessa, että tuokin on entisiä oppilaita. Hiustyylit on vaihdelleet vaikka kuinka, mutta kuulemma olemus on sama.

Juhlien jälkeen kävin Annemarian luona värjäämässä valkoiseksi palaneita kulma- ja ripsikarvoja. En ollut saanut vietyä sen tytölle hankkimaani tuliaista/joululahjaa ennen joulua, joten mennessä oli paketti kainalossa. Ostin Indonesiasta prinsessamekkoja ja tämäkin jo 5-vuotias prinsessa tykkäsi kovin mekostaan. Harmi, etten muistanut ottaa kameraa mukaan.

Aamulla väsytti ja laskotti, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin treeneihin. Meitä oli taas pieni porukka, kolme mustaa vyötä ja kolme kalsariasuista. Käytiin taas hirveän perusteellisesti juttuja läpi. Herra E valitteli, että tahti on hidas, mutta opetuksellisesti toimivampaa, kun keskitytään pienempään alueeseen kerralla.

On tärkeää ja mielenkiintoista kuulla miksi tehdään asioita jollain tietyllä tavalla. Tekniikoissa aukeaa ihan uusia ajatuksia oivallusten myötä.

Nyt siirryn nautiskelemaan sunnuntaista leffan kera. Löysin surffipätkiä ja jouduin jo vaklaamaan niitä vähän. Vuonna 1991 tehty Point break on vuorossa nyt ja illalla mussun kanssa katsotaan puhdas surffipätkä Step into liquid, jonka aallot sai mut ihan huonoksi. Illalla sitten huonoillaan mussun kanssa ja ehkä joudutaan vähän haaveilemaan Brasiliasta.

Yhden päivän lepuutuksella flunssaoireet talttuivat. Vähän kyllä ihmetyttää, miten mun korvista on tulleet noin herkät. Ei ollenkaan kivaa. Pitäisi kulkea pihalla kunnon korvat peittävän pipon kanssa, tosin niistäkin tuulee usein läpi.

Eilisen huippu oli käydä lounastamassa Heidin kanssa. Samalla kun nautin kulinaarista vakiomakuelämystäni aloo palakia vaihdettiin kuulumiset Indonesiasta ja Suomesta.

Illalla iski ahdistus joutenolosta ja saamattomuudesta. Tosin en tainnut tajuta tuota saamattomuutta vielä silloin. Tuntui vaan niin tajuttoman pahalta, vaikka samalla ymmärsin hyvin, että itse siihen vaikutetaan onko tylsää vai ei. Nukuin päikkärit sillä aikaa kun mussu teki koulutehtäviä ja päätin sitten lähteä vielä kotiin yöksi. Täällä voin kuitenkin puuhailla eri tavalla häiritsemättä toisen unta, jos en itse halua nukkua.

On helppo syyttää konetta siitä, ettei saa muuta aikaiseksi kuin datailla. Omaa saamattomuuttahan se on, tähän on niin helppo tulla ja helppo hukata aikansa. Pistin sitten itselleni kiukkuisena koneen kiinni ja äänikirjan soimaan. Siivosin puoli kahteen asti ja kummasti vaikutti mieleen. Haaveilen, että saisin läppärin syrjään niin ettei se olisi vallitsevana tässä pöydällä, vaan olisi mahdollista työskennellä muunkin kuin datailun parissa. Musiikkikoneen läppäri on kuitenkin lyömätön, joten vaatekaappin sitä ei voi haudata.

Nousin kahdeksalta, kuuden tunnin yöunien jälkeen. Keitin puuron ja luin hesarin. Kun vielä ensin pakkaan tavarat, voi vaikka viimeistellä siivoiluja ennen kuin lähden joogatunnille.

En tehnyt uuden vuoden lupausta, mutta voisin tänä vuonna karsia eilisenkaltaista olotilaa aiheuttavia juttuja. Yrittää muistaa, että minä itse vaikutan niin moneen asiaan, eikä kukaan muu voi tehdä niistä moniakaan mun puolesta. Vain minä itse voin tehdä itseni onnelliseksi, joten vähemmän valitusta ja enemmän itseä niskasta kiinni.

Uusi vuosi on aloitettu Hurjaruuthin talvisirkuksella ja aikidotreeneillä. Eli melkein paljonhan tässä on saanut aikaiseksi.

Aamuisin on vaikea nousta, jos ei ole mitään syytä herätä ja on sängyssä yksin. Tänä aamuna mussu oli ovelasti laittanut stereot herättämään mut Uzvan uudella levyllä ja tällä kertaa niin lujalle, etten voinut jatkaa uniani vaan piti nousta hiljentämään stereoita. Juuri sopivan lempeää musiikkia herätykseen.

Nousin siis jo yhdeksältä, kulutin pari tuntia mussun luona kylpytakissa hengaillen koneen ääressä ja syöden aamupalaa. Kotiin kaupan kautta ja datailua. Makaronilaatikko uuniin ja katseluun yksi Supernanny-jakso.

Pää tuntuu turvonneelta ja vasen korva aristaa, tekee mieli vaan maata. Yleensä tätä oloa kestää päivän ja sitten se on ohi tai tulee kunnolla päälle. Mitäs muuta lomalaisella on aikaa kuin sairastella, ongelma on vaan se, että tarttuu kuitenkin mussuun, jolla ei ole lomaa.

Huomenna saisi kyllä olla kunnossa, että joutaisi aikidotreeneihin. Yllättävän mukavasti meni eilisetkin treenit, vaikka vähän oli taas muistelemista. Päivän opetus ja teorian aiheena oli loogisesti "etäisyys määrää tekniikan". Hyökkäysmuotona shomen uchi, tekniikoina "pitkä"-nikkyo (1), sotokaitennage (2), kotegaeshi (3), ikkyo-nikkyo-sankyo ura (4) ja iriminage (5). Kuva kertoo mikä tekniikka tehdään kun hyökkäys otetaan vastaan numeroa vastaavalta etäisyydeltä. Kivaa oli ja sopivan rauhallista, vaikka näytti siltä, että Herra E olisi halunnut näyttää vähän enemmän miten niitä tekniikoita tehdään ilkeästi.

Illaksi mussun luo, sitä ennen näin nuutuneena seurustelua pienien vieraiden kanssa.