minyaweb.net

Se on sitten lentokentälle lähtö. Tietty tuli kiire. Loput kiinalaiset nopeasti mahan täytteeksi. Juttu jatkuu lähitulevaisuudessa täällä:

www.maailmalta.blogspot.com (lisää matkablogi suosikkeihin)

Heippa hei!

Poliisin sosiaalitäti on pitänyt meille tunteja viimeiset kaksi päivää. Sosiaalitäti muistuttaa ulkonäöltään, puhetavaltaan ja elehdinnältään ihan Dharman ja Gregin Dharmaa. Erittäin hauska tyyppi ja pirusti tietoa, josta ihan varmasti on hyötyä. Toisaalta ihan mielettömän rankkoja juttuja, mitä ollaan kuultu poliisilta ja tältä Dharmalta. Paljon ajatuksia herännyt.. Toivottavasti opitut asiat pysyvät mielessä jatkossakin.

Rästitehtävä on melkein valmis. Hirveetä liirumlaarumia ja diipadaapaa sinne olen kirjoittanut, mutta tässä tilanteessa kiinnostaa vain saada kurssi suoritettua. Siitä mennään mistä aita on matalin, ehkä juuri ja juuri tehtävänantoa sivuten. Toisaalta ajattelen, että tähän on varaa. Olen saanut tähän mennessä tehtävistä vain kiitettäviä ja yhden hyvän, eli kolmosen.

Tänään listattiin ihmisten kiinnostuksia kansainvälisen vaihdon kohteisiin. Meidän luokalla on toinenkin, joka olisi Indonesiaan lähdössä.. Kakkosvaihtoehdoksi laitoin Espanjan. Namibia kiinnostaisi ehdottomasti, jollei kyseessä olisi hieman turhan raju ja jopa epätoivoiseksi kutsuttu projekti. Tästä se sitten etenee ja maaliskuun alussa pitäisi sitten lyödä lukkoon suunnitelmat.

Sitten vielä niitä lupaamiani kuvia.

Monksun tumput

Luokkakaverin autoon neulahuovutettu pingviini, johon lisäsin langan kuvanoton jälkeen.

Pingviinit lisääntyivät heti seuraavina päivinä, nyt niitä on kokonainen perhe.

Tämän viikon saldona myös tirppa, koira, jänes ja mustekala.

Päivien laskeminen ahdistaa. Kolme yötä, kamalan vähän. Edelleen se yksi tehtävä aloittamatta.

Toisaalta sähköpostit ihmisiltä Thaimaasta muistuttavat siitä mitä on tuleva, ihan ihan pian olen viettämässä kiinalaista uutta vuotta Bangkokissa. Tapaan Heidin ja sen matkaseurueen. Haistan Bangkokin saasteet kuumuuden läpi. Muistan tankata nesteitä tarpeeksi, jotta vältän pyörtymisen huokeassa paikallisjunassa.

Matkalle lähtemiseen on aikaa niin vähän, mutta vielä niin monta asiaa tehtävänä.

Aikidotreenit takkusivat. No hoitui ainakin sosiaalinen puoli ja Nean tapaaminen. Aika leppoisasti tehtiin ajoitusharjoituksia eri hyökkäysmuodoista, joissa ikkyo undo oli perustana. Iriminage on vaan ehkä maailman vaikein aikidotekniikka.. ainakin näistä tekniikoista jotka ovat tulleet tähän mennessä vastaan.

Tänään oli viimeinen poliisisedän pitämä tunti. Harmi, pidin sen tyylistä kertoa juttuja. Faktat maustettiin omilla kokemuksilla kenttätyöstä vaativien tilanteiden ryhmässä. Toisaalta, tulihan jutut hyvin vahvasti poliisin näkökulmasta. Joku juristi tai itsepuolustusta opettava puhuisi varmasti ihan eri tavalla hätävarjelusta.

En selviä Thaimaassa. Olen anonyymit askartelijat -ryhmästä ja tänäänkin sain aikaiseksi koulussa huovutusneulalla pingviinin, linnun ja jäneksen. Jollei kädet tee jotain, eivät aivot vastaanota mitään.

Yritän kuvata tuotokseni vielä tänne poseeraamaan. Onhan tämä nykyään myös askartelupaskartelu ja neulepeule blogi.

Kaksi kolmesta akuutista rästitehtävästä palautettu, selvitetty mahdollisuuksia näytön tekemisestä protulla, riivattu opettajaa sähköpostilla kansainvälisestä vaihdosta, käyty Kouvolassa moikkaamassa kaksosia ja suoriuduttu jo toisen kerran aikidonäytöksestä.

Nyt voi jo ajatella vähän sitä, että pian lähden reissuun, eihän jälkellä olekaan kuin viisi yötä. Nyt olisi aika pestä reissuun lähtevät vaatteet ja vihdoin koepakata. Melkein pitäisi laittaa rinkka ruumaan, mutta kun olen lupautunut viemään eräälle Heidin reissukamulle Suomesta tavaraa, en vielä tiedä kuinka hyvin kilot täyttyvät. Dääm.

Meinasin heittää hanskat tiskiin aikidonäytöksen kanssa perjantaina. Treenattiin silloin toisen kerran läpi näytöksen tekniikat. Pinna oli ehkä hieman kireällä tekemättömistä tehtävistä syntyneen stressin takia ja meinasin ottaa hirveät pultit treenikaverille. Melkein joka kerta kun jotain tekniikkaa tein läpi, kuului vierestä "Eieieiei.. ei noin, anna mä näytän.." Sapetti moinen. Minä tahdon tehdä itse ja huomaan kyllä useimmiten, varsinkin tutun tekniikan kohdalla, jos mokailen jossain. Arg.

Onneksi näytös meni hyvin. Kolmesta kaksi jälkimmäistä meni jo oikealla asenteella. Ongelmanani treeneissä on liika kiltteys, kun vauhdin ja reagoimisen treenaamiseen tarvisi painaa päälle kuin raivo härkä. Huomasi sen hyvin, että treenatessa ei tullut edes hiki ja näytöksessä sai itsensä samoista tekniikoista hengästymään. Kuulemma näytös ja graduointi vastaavat parhaiten tositilannetta. Kuvassa tekniikkaa polviltaan (suwariwaza) Monksun kuvaamana.

Mussu on varmaan kohta oven takana. Voisi pakata koulujutut valmiiksi. Huomenna vasta kymmeneksi kouluun. Jee.

Rakastan koulumatkoja, erityisesti silloin kun keskustellaan syvällisiä. Ainoa ikävä asia on se, että ihmiset hyppäävät autosta ulos siinä parhaiden turinoiden aikaan.

Ajatusleikki. Henkilö X seukkaa ulkomailla henkilö A:n kanssa, Suomessa kuitenkaan ei katso A:n kuuluvan kuvioihin ja pitää yllä säpinään henkilö B:n kanssa? Kuka on pahis, voiko B ottaa rauhassa ja pitää hommaa X:n ongelmana? Voisitko sinä B:n roolissa koskaan uskoa, että X halutessaan seurustella kanssasi ei myöhemmin hankkisikaan sinun oheesi C:tä, D:tä ja E:tä?

Pojat puhuivat autossa siitä, kuinka naiset aina valittavat, että kaikki miehet on sikoja ja tekevät noin kuin tuossa edellä. Itse en ole ainakaan vielä tehnyt omakohtaista tutkimusta tyttöjen parissa ja luulen ettei poikien tapaamat toisetkaan heterotytöt. Toisaalta, tiedän paljon tapauksia, joissa sika on ollutkin emakko. Mietin myös sitä, että jos kaikki miehet olisivat sikoja, enkö olisi heittänyt jo toivoni ja vaihtanut tyttöihin? Onneksi en.

Koulussa oli taas hillitöntä, vaikka pakkanen teki rakennuksista toiseen siirtymisestä tuskaisen. Oma opettajamme piti tunnit palvelujärjestelmistä ja käytti hauskia menetelmiä.

"Palvelujärjestelmä on kuin homejuusto, haisee pahalle, mutta maistuu hyvälle" tai "Palvelujärjestelmä on kuin kommunismi, kaunis ajatuksena".

Saatiin erivärisiä lappuja eteemme. Keltaiselle piti keksiä nimi ja ikä, liilalle perhekuvio, siniselle ongelma, punaiselle kiinnostuksen kohteet ja vihreälle mahdollisesti jotain erityistä mainittavaa. Ja sitten arpomaan asiakkaita. Lappujen ääneenluku oli hysteerisen hauskaa, sillä luokkakaverit olivat laittaneet mielikuvituksen kanssa parastaan. Emme ehkä luoneet asiakkaita joita tulee työelämässä vastaan usein, mutta eräästä hilpeyttä aiheuttaneesta jutusta sitten kuultiinkin elävä esimerkki, joka veti vakavaksi. 13-vuotiaat tytöt olivat myyneet itseään rahoittaakseen nappiostoksia, koska se on kiva ja helppo keino. Huh.

Yksin naiseuden kirous taas tuli vastaan. Sellainen kiro ettei siihen auta edes kuppi.

Kouvolassa suoritetun ikävän rynnäsliivishoppailuyrityskokemuksen jälkeen ajattelin olla fiksu tyttö. Tilasin kuvastosta kaikki oman koon liivit laskulla, voin sitten sovitella niitä rauhassa ja hikoilematta kotona (jostain syystä sovittaminen sovituskopissa tuntuu aina hikiseltä ja nihkeältä puuhalta). Paljoahan se ei yhteensä tehnyt, sillä olen niin omituisen kokoinen.

Viidet rintsikat, kahdet sporttiliivit ja yhdet bikinit. Vaikka koko on oikea numero ja kirjainyhdistelmän mukaan, toista sanoo peili. Liivit näyttää tässä koossa siltä, että niitä ollaan ostamassa lehmän utareita kannattelemaan (eroottisuus 110%). Silti ne on pieniä. Palautin kaikki.

Olen vasta nyt myöhäisherännäisenä tajunnut, että en ole mitään normikokoa, enkä ahtaudu enää pienempään kokoon. Päätin siis tyhjentää varastoni rintsikoista, jotka eivät oikeasti ole kokoani. Jäljelle jäi kahdet oikeasti sopivat. Pylly. Mistä Helsingistä oikeasti löytää todella hyvän myyjän, joka osaa asiansa ja taikoo mulle nätit, kivat, ohkaiset mutta tarpeeksi tukevat rintsikat ilman että ne maksaa 90,- euroa.

Päiväunet tekivät terää, mutta silti pitäisi koittaa päästä nukkumaan pian. Luvassa on vain pelkkiä aikaisia aamuja. Sunnuntaina sentään saa nukkua MacGyverille asti.

Toini ja Heikki Haaman Showssa ihan hillittömiä sketsejä lapsuuden tutuista. Puhuvat murot, jotka sanovat enemmän kuin nimensä Riks, Raks ja Poks sekä Summanen Aikahypyn onnettomana sankarina. Koukussa. Poks. Poooooooooooooooooooooooooooks.

Turisti haastoi oudot tavat -meemiin.

1. Vessapaperirullan on oltava telineessään oikein päin eli rullan pää ei saa roikkua seinän puolella. Käännän vastaantulevat rullat automaattisesti oikein päin.

2. Olen tehokas siivoamaan vain kiukkuisena tai vastaavankaltaiseen tilaan hakeuduttuani. Oli sitten kummin vain, se tarvitsee oheensa vihaista musiikkia, Rammstein on suosikki. Tämä pätee parhaiten imurointiin. Oikeaa mielentilaa löytyy liian harvoin ja sen huomaa.

3. Olen baarissa absolutisti ja joutuessani selittämään juomattomuuttani sanon mielummin olevani raskaana kuin autolla.

4. Kannan mukanani reppua, vaikka en tarvitsisi mukaani enempää kuin lompakon ja kalenterin.

5. Saunon pipo päässä. Saunan kuumuus kun ei tee hyvää hiuksille. Pesen tukan, laitan hoitoaineen ja pään pipon alle. Jos hiuksia ei tarvitse pestä, kastelen pipon kylmällä vedellä ja laitan kuivan tukan päälle.

Toivon, että haasteeseen vastaa Nea, joka ei ole vielä saanut blogia pystyyn, Iso Dee, Medisiinari, Hymytyttö ja Soopa.

---

Ja sitten muihin kuulumisiin. Tekemättömät tehtävät stressaa. Muutama tehtävä pitää saada valmiiksi ennen kuin lähden tai muuten en pääse osallistumaan ensimmäiseen näyttöön.

Huomasin stressin vaikuttavan aikidotreeniin. En osannut laskea tai oikein ajatellakaan. Vasta kunnon heittelyllä pää sai kaipaamaansa lepoa hetkeksi. Treenit olivat rankat. Hymyilin poistuessani.

Nautin yhteisistä aamuista, joista aiemmin vain haaveilin. Tajusin vasta tänään haaveeni toteutuneen, kun olin tiputtanut mussun junalle. Erityisesti tälläinen kouluaamu, jossa pitää olla reipas lähtemään. Selata hesaria ja lukea sieltä ääneen silmiinpistäviä uutisia mussulle, joka askartelee vielä aamiaisensa parissa. Elämä on ihanaa.

Koulussa oli koko päivä lihaksikasta poliisisetää, joka kertoi rikoksen uhriksi joutumisesta, huumeista ja niihin liittyvistä laeista sekä erittäin mielenkiintoisia tositarinoita. Harmittaa vain kovasti se, että tunsin heräileväni siinä tuntia ennen kun päästiin lähtemään kotiin.

Vielä vinkkaus haasteista ihmisille ja sitten pakertamaan itselle parempaa mieltä. Ei meinaa onnistu matkakuumeilu tehtävistä stressatessa.

Ylihuomenna pääsee ennekkoäänestämään toiselle kierrokselle. Jos pähkäilet kenelle annat äänesi, tässä vinkki: entiselle presidentille maksetaan eläkettä 56 309,32 euroa vuodessa (lesken eläke on tästä vielä puolet). Niitä entisiä kaksi elossa, onko varaa tehdä kolmatta..?

Oli kyllä niin siistiä nähdä ihmisiä koulussa, rupatella kuulumisia huolella. Koulumatkat oli niin kiva kulkea poikien kyydissä, olisin melkein voinut rutistaa niitä jälleennäkemisen ilosta. Porukka oli väsynyttä, mutta tunneilla oli silti letkeää.. Ehkä meidän ryhmän maailmankuvaan kuuluu sitten vähän vähemmän länsimaalainen ajatus ja kouluun voidaan tulla olemaan.

Huomenna aamulla meille tullaan puhumaan kansainvälisestä vaihdosta. Oma opemme näytti meille muutamia esimerkkejä ja tiedän mitä haluan. Olen jo syksyksi lähdössä Indonesiaan, siellä olisi kiehtova ympäristö työssäoppimisjaksolle.

Toini ja Heikki Haaman Show rules. Mussu jakoi mulle pari jaksoa ja joudun ottamaan läppärin kouluun mukaan huomenna. Monikulttuurisuuskurssimme kaipaa ehdottomasti dokumettia Suomeen muuttaneista Kanadan hirvistä. Hysteeristä.

Koulunkäynti on niin rankkaa, että taas ajauduin koulupäivän jälkeen päikkäreille. Elämä on.

Päivän linkki: Saulin imagokamppis jatkuu.

Edit. Säästövinkki korjattu.

Viikonloppu on ollut todella mukava. Perjantaina pelattiin Aliasta ja syöpöteltiin, jälleen kerran oli niin todella mukavaa. Lauantaina kolmen tunnin aikidotreenien jälkeen siesta, syöpöttelyä mussun kanssa ulkona ennen Kirsin yhdistelmäläksiäisbileitä. Tänään ylös sängystä vasta ihmemiehelle.

Huomenna alkaa koulu. Yhdeksän päivää lähiopetusta. Aiheena nuoret ja laki. Siihen päälle treenaamiset aikidonäytöstä varten. Tekisi melkein mieli irtisanoutua näytöksestä, sillä meitä on ohjelmaan nähden yksi liikaa, jää niin vähillä tekniikoilla kylmäksi. Vielä kun haluaisin tehdä monenmoista juttua ennen kuin lähden lämmittelemään Thaimaahan. Käydä kaksosia katsomassa ainakin.

Uskaltaakohan siellä Thaimaassa koskea kanaan?

Olisin halunnut eilen kirjoittaa kaikki fiilikset ylös, mutta ajatteleminen, asioiden muisteleminen ja itkeminen söi voimat tyysti. En olisi osannut arvata, että asiat voivat mennä näin nopeasti, mutta ehkä aika oli kypsä, ehkä minä olin vihdoin kypsä asian käsittelyyn.

Vain hetki sitten isän uusi nainen oli ihminen, jonka olin tavannut ohimennen kaksi tai kolme kertaa, eilen istuimme saman pöydän ääressä pari tuntia ja keskustelimme ajasta, jolloin isäni kaksoiselämä paljastui minulle ja mitä siitä seurasi.

En tiedä onko olemassa normaalia isäsuhdetta, onko isiä, jotka näyttävät lapsilleen käytöksellään ja puheellaan olevansa ylpeitä heistä. Ainakaan minun isäni ei ole sitä näyttänyt, ei kehunut, ei kiittäny eikä kannustanut. Ei sanonut olevansa ylpeä.

Ja nyt saan kuulla, että isäni on toisaalle kehunut ja ylpeillyt. Kuulemma myös aina puhunut musta kuin meillä olisi erityisen läheiset välit. (Koen että meillä on ollut läheiset välit korkeintaan reilu 13 vuotta sitten ja ennen sitä.)

Vaikka kuinka pitkään olen miettinyt, että miten saisin isäni hyväksynnän. Mitä pitäisi tehdä, että hän olisi ylpeä minusta. Koskaan valitsemani ala ei ole ollut hyvä, "ei sillä tienaa" on ollut kommentti enemmän kuin usein.

Tänään isä soitti. Sanoi hakevansa broidin ja lähtevänsä tämän kanssa mökille. Että voisinhan minäkin lähteä mukaan. Mutta mulla on varmaan liikaa bileitä. Kerroin tulevani mielelläni mukaan myöhemmin keväällä, kunhan aikaa on enemmän, nyt juuri on liikaa ohjelmaa, kavereitakin tulossa kylään. Poikakaverinkin saa sitten ottaa mukaan, nyt kun on rakennettu niin tilaakin on.

Ehkä tämä tästä. Ainakin tuntuu, että homma edistyy ja olo on kevyempi. Ehkä mulla vielä jossain vaiheessa on jonkinlainen normaalinkaltainen vuorovaikutteinen isäsuhde.

Nyt siivoilemaan ja valmistelemaan salaattia. Nea, Nean mies, Kirsi, Monksu, Jaana ja sen seurana saapuva entinen luokkakaverini paukkaavat oven taakse noin tunnin kuluttua. Onhan viime kerrastakin jo aikaa.

Näin eilen matkaseuraani, jonka kanssa tarkistettiin aiemmin laatimaani listaa, mitä pakata mukaan reissuun. Kamalta määrä näyttää listana, pitäisi koepakata. Saankohan 41 litran rinkkani menomatkalla käsimatkatavaroihin? Ostoksia tulee kuitenkin tehtyä ja niiden takia ei viitsisi ostaa taas yhtä reppua. 16 yötä lähtöön. Vielä uupuu ainakin maitohappobakteerit ja reissuun sopiva pitkähihainen. Se aurinkorasva ja varrettomat sukat.

Illalla kävin nuorten poikien aikidotreeneissä (en muista nähneeni yli 40-v. osallistujia tai montaa kertaa toista naispuolista). Nuoret pojat ovat niitä, jotka tykkäävät treenata lujaa ja kovaa sekä vähän painia siihen päälle. Ja koska sain ohjeen, että nyt pitää treenata kovaa, jätän löysemmät treenit tyysti. Noiden poikien seurassa ei voi kuin kunto kasvaa kohisten. Toivottavasti myös osaaminen.

Kikherneet kiehuvat keittiössä. Niistä tulee ihanaa kikhernetahnaa leivän päälle ja loput päätyvät pakkaseen. Mussu kun ei syö lihaa, voisin ehkä sen kalan lisäksi yllättää itseni kokkaamasta vaikka kikhernemureketta joskus..

Töissä sanotaan, ettei missään muualla makseta palkkaa. Kuinka hyvä mun olisi jatkossa vielä välillä käydä siellä. Nyt sitten kiireessä perehdytän hommaani uutta ihmistä. Toisaalta, en jaksa stressata, olen kuitenkin ilmottanut irtautuvani hommasta jo vuosi sitten.

On melko vaarallista näin hedelmällisessä iässä olevana naiseläjänä nähdä oma mussu pieni vauva sylissä. Nähdä vielä kasvoista ihailua pientä ihmettä kohtaan ja kuulla ylpeys äänestä kun pieni siihen nukahti. Moisesta voi syntyä mitä pelottavimpia mielikuvia päähän asumaan, vaikken vielä ainakaan muutamaan vuoteen jälkikasvua halua. Silti, miten joku voi olla noin pieni ja hellyttävä?

Kovasti on viime päiviin mahtunut puuhaa. Torstaina kävin töiden lomassa syömässä isän luona lounasta. On ihan kiva tehdä tuttavuutta siihen kokonaisuuteen, isän uuteenkin. Töiden jälkeen lähdettiin siskopuolen kanssa elokuviin. Noudettiin liput ja käytiin pirtelöllä ensin, sain täysin laktoosittoman uuniomenapirtelon. Harry Potter oli onnistuneempi otos kirjasta kuin edellinen raina. Tietyltä osin väritetty paremmin elokuvaksi sopivaksi, muttei se häirinnyt.. Illan jälkeen olinkin hurjan väsynyt ja nukuin pitkästä aikaa kellon ympäri.

Eilen nautiskelin olostani ja pitkästä aikaa askartelin paskartelin (tätä neitiä on sivistetty Studio Julmahuvi dvd:llä) ja sain aikaiseksi ensimmäisen vapaalankahuovutukseni. Tuli aika nätti huivi, mutta kyllähän sen parissa huolella parkersinkin. Vapaalankahuovutuksesta voi lukea lisää esim. Ihan itse -foorumilla.

Huivin lisäksi nautiskelin äidin tarjoamasta kulttuuri-illasta syömisineen broidin ja adoptiomummoni kanssa. Katsottiin Hurjaruuthin talvisirkus, joka oli kyllä huimia temppuja täynnä. Ei voinut kuin ihailla ihmisten kehonhallintaa.

Ilta Vihreää mailia ja Monksun lapasia virkatessa. Yö mussun kainalossa ja aamu aikidotreeneissä.

Treeneissä ensimmäiset 45 minuuttia olivat rauhallista jauhamista perusjutuista, kuten yokomenuchin (lyönti ohimoon) vastaanottaminen ikkyo-undolla ja siitä eri tekniikoiden tekoa. Lopuksi oli vapaata tekniikkaa yokomenuchista, opettajamme Herra E heitteli mua. Tekniikkaa, jossa lensin todella tylysti kovaan ukemiin ja jos joskus vuoro vaihtui ja sain tehdä tekniikkaa, väsyneet yritykseni päätyivät aina vastatekniikkaan ja ilmalentoon. Pehmeitä jalkoja harjoitellaan ("sun pitää vaan laskea painoa" minkä voi ymmärtää monella tavalla). Kovia ukemejakin voi heittää melkein miten vain, selviän niistä aika hyvin hengissä ja ilman kolhuja.

Rauhallinen koti-ilta luvassa, mussu lähti näkemään kavereitaan. Voisin melkein vääntäytyä virkkuukoukun kanssa tv:n ääreen..

Ihana päivä takana. Ja ihana eilinen, joka oli puhdasta parisuhteilua ilman mitään pakollisia ohjelmia.

Isän uusi kertoi, että siskopuoleni oli tykännyt kovin saamastaan joululahjasta, tyynyliinasta, johon olin painanut hevosen kuvan. Lupasin viedä siskopuolen vielä elokuviin.

Isäni yllätti kutsumalla mut ja broidin syömään huomenna. Ehkä vihjailuni aiemmin tuotti tulosta, tai sitten vihjailua on tullut toisesta suunnasta. Joka tapauksessa, erittäin mukava yllätys.

Töiden jälkeen iltasella päädyin Nean luokse kyläilemään. Varmaan kuukausi on kulunut kun viimeksi ollaan oikeasti päästy turisemaan rauhassa. Ja uuden asunnon juuri ostanut nainen saa saa pidettyä itsensä aika kiireisenä.

Puhuttiin miehistä. Siitä kuinka tyytyväisiksi kehuminen ne tekee, mutta kuinka harvoin kehuja sitten tulee takaisinpäin. Vielä en osaa oikein harmitella, vaikka ääneen ei kaikkea sanota, koska mussu näyttää käytöksellään niin paljon. Tästä tultiinkin tulokseen, että ne miehet, jotka osaavat sanoa naisten kaipaamia asioita ääneen, ovat niitä miehiä, jotka lurittelevat juttujaan mitään tarkoittamatta joka naiselle. Oli ihan pakko yleistää.

Nea maalaili myös mieleeni kuvaa lasketteluretkestä. Vuosia on kun viimeksi laitoin sukset jalkaani ja kaatuilin rinteessä. Ajatus kiehtoo ja pelottaa. Minä puolestani pääsin jo ensi kesään ja retkeilyajatuksiin. Jospa sijoittaisi joululahjarahoja siihen uupuvaan makuupussiin ja vähän parempaan telttaan.

Huomenna on aikainen aamu, ihan omasta tahdosta. Tämä lomailu on saanut mut nukkumaan pitkälle päivään. Pakko vähä korjailla rytmiä, muuten ei pääse viikonloppuaamuina treenaamaan.

Enää 23 päivää Thaimaahan. Hui.

Vuonna 2005..

.. matkustin ympäri Thaimaata, hengailin Lontoossa, aktiivilomailin Slovakiassa ja käväisin Qatarissa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.

.. olin rohkeampi. Voitin pelkojani niin laitesukeltaessa kuin kiipeillen seinällä ja kalliollakin.

.. ryhdyin toisen kerran peruskoulun jälkeen opiskelemaan muutakin kuin pelkkää elämänkoulua. Alaa, joka tuntuu juuri nyt todella omalta.

.. ohjasin protu-leirin vanhana ohjaajana ja pyöriskelin aktiivisemmin aikidoseuran puuhissa mukana.

.. graduoin aikidossa 5. ja 4. kyun.

.. tutustuin moniin uusiin ihmisiin, esimerkiksi huippuihanaan persoonaan Kirsiin, ihaniin luokkakavereihini ja protulaisiin.

.. hiukseni pysyivät samassa mallissa ja punertavina.

.. pukeutumiseni meni vielä mukavammaksi ja rennommaksi jos mahdollista ja hurahdin hattuihin.

.. harrastin luovaa laiskottelua niin paljon, että löysin itsestäni taas käsillä tekevän ihmisen.

.. löysin iloa koululiikunnasta.

.. löysin ihanan pitkän miehen, johon olen korviani myöten ihastunut ja pian tätä menoa ihan rakastunutkin.

On helppo katsoa tulevaa vuotta positiivisina, kun se on alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Voi kun ei tarvitsisi sängystä nousta ja jääkaappi täyttyisi itsestään.