klo 22:51 - Sankaritekoja
Ihana viikonloppu. Suunnittelin panostavani aikidon treenaamiseen, mutta mukavuuden halu ja levon tarve veivät voiton.
Perjantai-iltana olin Arigan opissa. Oli haastavaa treenata tekniikoita askel askeleelta ja keskittyä jalkoihin. Tunsin itseni ihan tyhmäksi, kun oli aluksi kovin vaikea hahmottaa tuttujen tekniikoiden kuvioita pala palalta. Kun tajusin, että valssiahan tässä mennään, meno helpottui (vaikka valssia en ole peruskoulun jälkeen tanssinut). Kamalaa tunnistaa omat hahmottamisongelmat..
Lauantaina oli ihana nukkua pitkään. Päivällä hoitelin asioita ja illalla lähdettiin tutuille juhliin. Oli hillittömän hauskaa, monia eri kansallisuuksia paikalla ja taas kehoituksia, että kyllä sun pitäisi opetella espanjaa.. Ja kyllä sitä olisi kiva ymmärtää enemmän (Serranon perheen katseleminen ei ole liikaa asiaa edistänyt).
Vaikka tultiin kotiin ajoissa, oli niin hauska jutella miehen kanssa, ettei nukkumaan päässyt ennen pikkutunteja. Ja taas jäivät aamutreenit. Kivaahan siellä olisi ollut, mutta sängyssä myöhään köllöttely teki hyvää.
Viikko sitten olin työväenopiston pyöränhuoltokurssilla, kun kukaan ei ole vielä opettanut niitä taitoja pyytämällä. Pienen korvauksen maksamalla saikin hillittömästi oppia. Tänään sitten jynssäsin pyörän puhtaaksi kokonaan ja opettelin vaihtamaan ketjut. Mies toimi assistenttina kylmässä viimassa. Kyllä oli hienoa päästä polkemaan puhtaalla pyörällä ja uusilla timmeillä ketjuilla. Sain myös asennetuksi vihdoin viimein pyörään valon. Todella loistava fiilis.
Käytiin myös äidin luona syömässä ja saunomassa ja teini-ikäinen broidikin suostui kommunikoimaan. Myöhään meni, mutta kivaa oli. Pitkästä aikaa tuntuu, että viikonloppuna on ehtinyt levätä riittävästi. Pitää laittaa oma pieni sisäinen suorittaja kuriin.. ainakin niin pitkäksi aikaa, kun töissä on yhtä rankkaa.