minyaweb.net

Hurja aloitus työssäoppimisjaksolle, ylitöitä ainakin muutamaksi vapaapäiväksi. Viikon ahkerointi päättyi seminaariin, johon kaikki työni liittyivät. Loppua kohden olin todella väsynyt, mutta tyytyväinen omaan ja tiimin suoritukseen sekä itse tapahtumaan.

Eipä ole juuri tullut muuta tämän viikon aikana tehtyä. Ehdin käydä aikidossa ja tehdä melkein valmiiksi Raúlin kaverin, jonka olen jo nimennyt Justukseksi.

Huomenna menen töihin vasta myöhään ja voin siis valvoa huoleti, katsoa viihdettä ja tehdä käsitöitä.

Eilen oli Nooran valmistujaisbileet ja oli kyllä pitkästä aikaa aika vekkuli ilta. Kotibileet on olleet vähissä. Juhlakalun ja mussun lisäksi oli vain yksi entuudestaan tuttu paikalla. Taidettiin säikyttää alkuun äänekkäällä olemuksella hiljaisempia vieraita. Mutta kun viini virtaa jengi rentoutuu.. ainakin näin kävi eilen.

Olin ilonpilaaja ja tylsimys, kun halusin ajoissa kotiin. Olin luvannut itselle, että olen aamulla treenikunnossa. Onneksi absinttia oli vain pikkupullo ja Sunny unohti oman pullonsa kotiin. Pidättäydyin itse vain calimochoissa ja tunsin oloni ihan selväksi kun kotiuduttiin puolen yön aikaan.

Melkein kahden viikon tauko treeneissä. Tuntui hyvältä ja sain kehuja, että te-gatanani on parantunut. Tein myös ensimmäisen onnistuneen lonkkaheiton ja sitä pitikin vähän tuuletella.

Tänään on taas ollut super kodinhengetärolo. Tosin se näkyy vain keittiössä. Tuli hyvää ruokaa ja vielä sen perään pyöräytettyä karppi omenapiirakka.. Sunnyn piti tulla sitä syömään, mutta hyvin se tuhoutui ilman apujakin. Huomiselle säästyi vielä vähän piirakkaa ja kermavaahtoa.

Huomenna starttaa kahdeksan viikon työssäoppimisjakso.

Olen koukussa naamakirjaan.

On ollut ihanaa viettää lomapäiviä. Ahdistaa vaan oma laiskuus ja tekemättömät työt muistuttelevat säännöllisesti itsestään. Luovuus kukoistaa laiskotellessa ja olenkin saanut jotain aikaiseksi, aminekon nimeltä Raúl..

Raúlin ohjeen löytää täältä. Kun on kerran tehnyt ohjeen mukaan, on helppo lähteä suunnittelemaan omia muunnelmia. Tilattu on apina ja kummilapsille varmaan syntyy jonkinlaisia elukoita.

Joulu on tulossa ja käsityövimma voimissaan. Ilmoittauduin lyhyelle huovutuskurssille ja odotan sitä innoissani. Sain mussun mummon villalankajäämistöt ja sieltä löytyi juuri niitä puuttuvia värejä joita olin kaipaillut. Ei tarvitse kantaa rahoja kauppaan.

Viime viikolla tuli patikoitua, nukuttua laavussa ja pressun alla ja pääsimpä vielä melomaankin kovaa tuulta vastaan. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla väsyin ensimmäisen päivän jälkeen ja sateisiin hetkiin olisin kaivannut enemmän herkkuja lohdutukseksi. Loppujen lopuksi hieno reissu ja erityiskiitos siitä ryhmän kahdelle muulle venukselle ja anukselle, sekä piruilevalle pastorille.

Reissun jälkeen flunssa iski ja asettui asumaan poskionteloihin. Nenäkannuilu, lepäily ja hyvä douppaus auttoi nopeasti. Olisin jo tänään mennyt aikidoon, jos en olisi myöhästynyt sieltä.

Kävin Salossa katsomassa mammaa ja viemässä auton huoltoon tuttuun luottokorjaamoon. Oli mukava nähdä mamma, joka muisti mun olevan ruokavammainen ja ihmetteli, mitä mulle tarjoaisi. Olin varautunut omin eväin ja talosta löytyi mulle sopivaa kanaa.

Kävin alkuviikosta ravitsemusterapeutilla ja kerroin siitä. On lohdullista, että joku ammattilainen myöntää hiivasyndooman olemassa olon. Pitää lisätä hiilihydraattien määrää varovasti, nyt kun ei tule syötyä normileipää, riisiä, perunaa tai pastaa. Sokerin ja vehnäjauhon kanssa joudun todennäköisesti olemaan varovainen jopa loppu elämän.

Löysin ihanan vähähiilihydraattisen porkkanakakkureseptin. Olisin voinut syödä sen kerralla itse. Pitää varmaan seuraavaksi laittaa heti useampaan osaan ja pakkaseen, etten ihan turpoo tunnistamattomaksi.

Mussu on näkemässä kavereita ja voisin hyvin käyttää hetken hyväkseni ja raivata vähän paikkoja.

On ollut juhlapainotteista tämä elämä. Viikko sitten juhlintaa, samoin eilen ja tänään. Eilen oli kaverin punaviinin huuduiset valmistujaiset, joista kömmittiin kotiin jo yhdeltätoista ja mentiin nukkumaan ennätysaikaisin.

Tänään tuli juhlittua seuran 35-vuotista taivalta budokojen kanssa. Oli hauskaa. Punaviinikin olisi varmasti maistunut, mutta olin lupautunut kuskiksi ja halu lähteä aamulla treenaamaan sai jättämään prosenttijuomat yhteen lasiin.

Ensi viikko tulee vietettyä suurimmaksi osaksi metsässä. Vaelletaan kahdessa ryhmässä Repovedellä ja yhdeksi illaksi keräännytään Olhavalle kokeilemaan laskeutumista. Sää ennuste lupaa viileää, yhdeksi päiväksi sadetta ja pariksi yöksi nollaa ja vähän kylmempää. Huomenna kasvikuivuri lainaan ja karppiruokavalion kasvikset kuivumaan.

Olen viimeisen kahden viikon aikana saanu kuulla lisääntymisvihjailuja. Ensimmäisen paukautti äidin täti, että "oot lihonnu, onkos jotain yllätyksiä?" Eilen taas rintsikkapuodissa, jossa valittelin kuppikoon muutosta kyseli myyjä johtuukohan raskaudesta. Naapuri vielä tämän päätteeksi epäili nähneensä mun kantavan tuttipulloa. Onko se tämä ikä yhdistettynä parisuhteeseen selvä merkki odottaa jälkeläisiä?

Ei ole yllätyksiä luvassa. 1 + 1 on edelleen vain 2.