minyaweb.net

Näin yön unia Indonesiasta, siellä olosta ja sinne lähdöstä. Kummallisia unia, joissa lastenkoti oli hörhöjen kommuuni, sellainen iso puinen omakotitalo, jossa oli kissanpentuja.

Päivän olen hitaasti ja rauhallisesti pakannut, yliviivannut listaa siinä ohella. 41 litrainen rinkka on vain puolillaan, toisessa kassissa on vähän tuliaisia, mietin pitäisikö sinne laittaa vaatteita tms. lapsille.

Sunny kävi moikkaamassa ja jauhamassa matkustelusta. Sanoi ikävöivänsä jo mua (vaikka itse huitelee maailmalla jatkuvasti). Muutenkin ihmiset ovat olleet yllättävän haikeita. Aamulla jännitti kamalasti, nyt aika letkeä olo. Kamat on pakattu, viimeiset käsimatkatavarat kasaantuvat aamulla.

Nyt irroittaudun laittamaan ruokaa ja viettämään iltaa Mussun kanssa. Aamulla on aikainen herätys. Palailen Keletin kylästä, jahka sinne kerkeän.

Päässä ja stereoissa soi: Jack Johnson - Banana pancakes

Taas on kuin vahingossa unohtunut bloggaaminen, vaikka se on käynyt ajatuksissa monesti.

Viikonloppu meni niin kuin oli suunniteltukin. Perjantaina tehtiin awase harjoituksia bokkenilla ja 1,5 tuntia hurahti ihan huomaamatta. Samassa yhteydessä saatiin kutsu venyttelytunneille, joita ohjaa sama, miekkatekniikoita meille opettanut mies. Yöllä tilasin netistä mp3-soittimen reissulle, sen pitäisi tulla tänään.

Lauantaiaamuna oli pitkästä aikaa aivan loistavat treenit. Mentiin lujaa ja tehtiin kovia ukemeja pitkästä aikaa. Happi meinasi loppua pariin otteeseen jiyuwazaa tehdessä, mutta hyvää se teki silti.

Illalla vietettiin läksiäisiä. Porukka alkaa jo tuntea hyvin toisensa ja sitä oli hauska kuunnella vihanneksia pilkkoessa. Syötiin puikoilla, istuttiin ja vaihdettiin kuulumisia. Pelattiin aliasta ja leikittiin sikapossua. Koneella on monta hauskaa kuvaa. Kiitos Heidi, Monksu, Kirsi, Milla, Nea, Ronja, Jaana ja Mussu ihanasta illasta.

Sunnuntaina saikin nukkua pitkään ja koko päivä meni aika vetelästi, mikä olikin tarkoitus. Nautiskella kiireettömyydestä ja yhdessäolosta.

Aamut ovat arkena taas aikaisia, sillä vaikka mun kouluni on tältä syksyltä loppu niin mussu, jonka kanssa haluan nukkua viimeiset yöt, on työssäoppimisjaksollaan. Oikein hyvä vaan heräillä aikaisin, rytmi kun Indonesiassa muuttuu kovin. Kun täällä mennään nukkumaan, me jo siellä heräillään.

Eilisen juoksin kaupungilla ostoksilla ja näkemässä ihmisiä, jotka eivät olleet läksiäisissä. Sain ostettua vikat lääkeaineet, shampoota, vaihdettua vähän rahaa yms. Samalla reissulla kävin syömässä Susannan kanssa, juomassa litran teetä Fattan kanssa ja ehdin vielä turistä vähän serkkutytönkin seurassa. Olette ihania ihmiset!

Kotona ehdittiin vähän olla, lähinnä laittaa ruokaa ja syödä, ennen kun lähdettiin venyttelytunnille. Olin houkutellut Mussun mukaan mun ja yhden nuoren aikidokatytön seuraksi, muitakin olisi lähtenyt, jos olisivat kiireiltään päässeet.

Venyttelyt pohjautuivat mekostenon-menetelmään ja erosivat perinteisestä venyttelystä kovin. Toisaalta astangasta ja aikidosta oli varmasti vähän hyötyä vaikeiden asentojen aikana. Venytykset olivat rankkoja ja yhtä lihasta venytettiin kerralla kaksi minuuttia. 1,5 tunnissa ehdittiin käydä läpi kahdeksan lihasta jaloista ja lonkan alueelta. Aina ennen venytystä katsottiin lihaskartasta mitä seuraavaksi venytetään, mikä kyllä helpotti venytyksen saamista oikeaan paikkaan.

Tänään jalat on kuin rankan juoksutreenin jälkeen. Harmi, että pääsen samoille ohjatuille tunneille vasta kun palaan reissusta.

Sitten olisikin aika tarttua askareisiin, ennen kun tulee komennus tekemään viimeiset työt ja käymään faijan luona kylässä. Vähän pakkailen asioita ja yritän saada järjestystä, ahtaassa pakkailu on epämukavaa.

Eilen ja tänään olen saanut jotenkin itseäni rauhoitettua. Todella voimakkaita tunteidenpurkauksia takana, jotka varmasti liittyvät poislähtöön. Joku kutsuisi sitä matkakuumeeksi, vaikka mä olen jotenkin ajatellut matkakuumeen pelkästään positiivisena ja mukavana fiiliksenä.

Koulussa ihmiset halailivat, toivottivat hyvää turvallista matkaa. Eräs vanhimmista luokkakavereista kuiskasi halatessaan: "Sä olet vahvempi. Pidä Laurasta huolta."

Tänään ei pelota eikä stressaa. En ikävoi valmiiksi. Tämä tyyni olo on parempi kuin toissapäiväinen stressaaminen ja alituinen ajatus siitä, mitä seuraavaksi täytyy saada aikaan. Punaisessa lehtiössä on tarkat pakkaussuunnitelmat, listat mitä pitää vielä ostaa ja tehdä, aikataululuonnos ensi viikolle. Maanantaina tapaan kavereita kaupungilla ja ohessa teen viimoisia ostoksia. Tiistaina menen töihin tekemään viimeiset jutut, käyn faijan luona ja menen treeneihin. Keskiviikkoon on kaavailtu siivoamista, torstaille viimeiset pakkailut ja toivottavasti olen silloin niin valmis, että voin mennä treeneihin rauhallisin mielin (jos mieli ei ole rauhallinen, ei treenikään ole kummoista). Koska koulua ei ole, voin päivällä hoitaa asioita ja illat viettää laatuaikaa mussun kanssa.

Perjantaiaamuna saan saattajiksi ainakin mussun ja äidin. Se tuntuu hyvältä. Harmittaa Lauran puolesta, ettei sitä saata ketään.

Tänään illalla ja huomen aamulla treenit. Sitten pääseekin laittamaan ruokaa ystäville ja viettämään läksiäisiä.

Kamalasti tekemistä ja miettimistä, koko ajan on tiedossa seuraava ohjelmanumero ja ajatus mahtaako välissä edes ehtiä hengähtää. Jätin Rooman katselun väliin, että voisin blogata. Nea lähti juuri äsken, kun sen avokki tuli hakemaan. Pitkästä aikaa ehdittiin turista kahdestaan.

Perjantaina Jukka Helminen veti dojolla miekkatekniikkaharjoituksia. Todella antoisaa ja mieltä avartavaa. Paljon tuli uusia ajatuksia mukaan tekemiseen, pitäisi vaan ottaa miekka käteen ennen kuin unohtaa opit. Onneksi tänäkin perjantaina tarjolla sitä samaa.

Loput viikonlopusta lauantain aamutreenien jälkeen meni mökkeillen. Siellä ehti vähän rentoutua syömisen ja saunomisen välissä. Käytiin mussun kanssa melomassa ennen kanootin talvisäilöntää.

Maanantai ja tiistai meni töiden parissa, jonka jälkeen pääsikin taas istumaan kouluun.

Aamun yrittäjyystunnit meni luokkakaverin kanssa Indonesian pakkailuja suunnitellen. Tein yksityiskohtaista listaa pakkailuista. Parempi aloittaa ajoissa, sillä en halua viettää viimeisiä päiviä stressaten, kun muutenkin olen vähän viimetipan ihminen. Olen vielä luvannut käydä faijalla katsomassa siskopuolta ennen lähtöä ja nähdä ihmisiä urakalla. Lauantaina on läksiäiset ja päästään istumaan ystävien kanssa iltaa myöhään yöhön, sillä sunnuntain treenit on peruttu.

Tänään olisi ollut koulua aina kuuteen saakka, mutta onneksi meidän auton piti livistää jo vähän aiemmin. Ehdin sitten juosta kaupungillakin lenkin, vaihtaa toimimattoman adsl modeemin wlan tukiasemalla uuteen tukiasemaan, ennen kuin ehdin kotiin kokkailemaan. Puhelinkin pimahti sillä reissulla. Onneksi täällä oli vanha näyttövikainen. En vaan haluaisi vaihtaa mihinkään uudempaan, tykkään mun 6100:sta.

Junaa odotellessa poikkesin kirpputorilla ja löysin kaksi englanninkielistä romaania 20 senttiä kappale. Lukemista tarvitsee mukaan, sellaista jonka voi jättää reissun päälle.

Loppuun kuva järveltä ennen kuin taivas repesi ja näytti taas hetken kesältä.

Jotenkin sitä on pysynyt niin kiireisenä, ettei ole ehtinyt tännekään rustata yhtään mitään, vaikka mielessä on monesti ollut.

Tiistai aamuna bussi starttasi koululta puoli yhdeksän ja vei meidät sekä toisen ryhmän Repovedelle. Hillosensalmella opettajat odottivat kanoottien kanssa. Matkalla Määkijälle pysähdyttiin Karhulahdella katsastamassa paikkoja ja kiipeämässä Kuutinraput yöls ja alas.

Hyvin erilaista porukkaa tuossa meidän 10 opiskelijan ryhmässä. Ainoastaan yksi sanoin alusta asti, että melotaan liian lujaa ja liian pitkiä matkoja, kaikki muut tykkäsivät enemmän tai vähemmän.

Määkijälle ei oltu ehditty rakentaa edes vessoja, joten pääsin osallistumaan riu'un tekoon. Leirin pystyttämisen ja herkullisen retkimuonan jälkeen puolet ryhmästä lähti vielä kuuden kilometrin iltamelonnalle. Melottiin Määkijältä Kivisillalle ja takaisin, upeita maisemia, ihan tyyni vesi ja iltahamärä. Kun palattiin takaisin oli jo pimeää ja rannalta loisti kutsuva nuotio.

Telttakaveriksi sattui yksi ryhmän kolmesta pojasta. Illalla nukkumaan käydessä oli fiilis kuin lapsuuden yökyläilyissä, jolloin juteltiin pitkään sängyissä ennen kuin nukahdettiin..

Aamulla ei kukaan ruokaryhmästä ollut laittamassa puuroa tai teevettä, vaikka puhuttiin, että ruanvalmistukseen osallistuisi tasapuolisesti kaikki. Niinpä mä laitoin vedet tulelle ja sain siihen pian yhden ruokaryhmäläisen. Viimeiset kaksi saapuivat kun oltiin huudeltu puurolle jo useamman kerran.

Puoli yhdentoista aikoihin lähdettiin melomaan. Melontaparini vaihtui siitä kaikista vähiten meloneesta toiseen ja matkanteko sujui vähän kitkattomammin sen jälkeen. Pysähdyttiin Lapinsalmelle toiselle aamiaiselle ja siinä ohessa meitä haastateltiin radioonkin. Käytiin ihastelemassa riippusiltaa ja sitten taas jatkettiin.

Oli ihan hauska että pysähdyttiin katselemaan nähtävyyksiä välillä, sai jalatkin Repoveden maastossa vähän verryttelyä. Pysähdyttiin Löppösenluolalle, mutta ei löydetty kalliomaalauksia.Melottiin Kuutinkanavalle laittamaan lounasta. Seuraava pysähdys oli Mustavuoren näkötornilla, enkä muistanut että se on niin upea ja niin korkealla.

Yövyttiin viimeinen yö Karhulahdella. Ilta meni nuotiolla lettuja ja makkaraa paistellen. Eilen aamulla saatiin leiri kasaan ja oltiin sovitusti kymmeneltä vesillä. Hillosensalmelle meloessa tuli ensimmäisen kerran kunnon vastatuulta, mutta silti mentiin reippaasti ja saatiin kanootit pakattua ennen kuin bussi tuli meitä noutamaan.

Ei tuntunut rankalta reissulta muuten, vaikka vähän selkä ja hartiat tuntuivat hetkittäin käytetyiltä, mutta kotiin tullessa iski kamala väsymys. Pienen siestan jälkeen pääsikin saunomaan mussun seurassa.

Illalla kun reipas koululainen meni kotiin nukkumaan, päätin piipahtaa Monksulla iltateellä, kun kylään oli kutsuttu. Sain paljon viihdettä mukaan Indonesiaan ja päälle vielä kunnon selkähartiahieronnan (mussu oli tässä kohtaa tosi kiitollinen Monksulle, säästi kuulemma sen vaivoja).

Kohta lääkärille hankkimaan kaikki tarpeelliset reseptit Indonesiaa varten. Illalla aikidon miekkatekniikkaa treenaamaan ja huomenna aamutreenien jälkeen mökille viimeisen kerran tänä syksynä.

Pitäisi siivota pöytä. Läppäri imee itseensä kaikki pölyt, kuumenee ja sitten sammuu. Ja näin se teki juuri äsken kun olin kirjoittanut pitkän postauksen. Sekunnin murto-osaa ennen loppui stereoista musiikki ja sitten sammumisääni ja pimeys. Tosin tätä on käynyt kesän aikana ja olenkin jo tottunut tunkemaan palikat koneen alle ja näin sen pysymään päällä. Äsken en vain ollut tarpeeksi ajoissa.

Tosi helpolla on mennyt viisaudenhampaan poiston jälkeinen aika. Pientä jomotusta poskessa, johon särkylääke auttaa. Ei minkäänlaista näkyvää turvotusta. Huomenna kokeilen pyöräilyä jos sää sallii ja lauantaina yritän treeneihin.

Tänään oli supermielenkiintoinen iltakoulu. Aiheena oli tiivis paketti seksuaalikasvatusta. Ilmeisesti meillä ei ole aiheesta enempää tunteja, mikä on todella sääli. Oli muuten ensimmäinen koulupäivä tänä syksynä, jolloin kuuntelin opettajaa ilman askarteluja tai piirtelemistä. Tosin oli erittäin hauska opettaja ja voitte varmasti kuvitella, että iltatunneilla on tuplasti hauskempaa (ainakin levottomampaa).

Olen kyllästynyt ohjelmien tuijottamiseen. Onneksi on äänikirjat, jotka eilen hain kirjastosta. Pitää pistää Tuntematon sotilas pyörimään. Harmittaa, kun se on jäänyt joskus kesken. Luin sitä tasan tarkkaan niin kauan ennen kuin siitä tuli äidinkielenkurssilla pakollinen luettava.

Huh, katsoin juuri henkilökohtaisen Simpsons kiintiöni täyteen. En ikimaailmassa olisi katsonut Shrek 2:sta ja neljää Simpsons-jaksoa, jollei työn alla olisi Thaimaasta tuotu lattiatyyny. Täyttämistä riittää ja onneksi sain Millalta säkillisen vanhoja tyynyjä tähän tarkoitukseen. Kivaa puuhaa tuo, tosin melkein voisi jo vaihtaa piirretyt ja leffat äänikirjaan..

Luokkatilat ovat tällä viikolla olleet kortilla, joten meidät on laitettu käymään iltakoulua. Oli harvinaisen levotonta lähteä kouluun kolmeksi ja päästä seiskan jälkeen. Askartelin eilen yrittäjyyskurssilla yhden footbagin täyttöä vaille valmiiksi ja meinasin nukahtaa kun käsillä tekeminen loppui. Ihan sama kuinka mielenkiintoisia juttuja kuuntelee, väsyttää silti ilman käsitöitä.

Tänään ei sitten tarvinnutkaan mennä kouluun, vaikka olin siihen varautunut. Maanantaina opelta tuli maili, että mennään melomaan. Viisaudenhammas poistettiin, eikä sen jälkeen melota tai treenata aikidoa. Eikä varsinkaan mennä kouluun katsomaan kun muut melovat. Tosin kuulin juuri, ettei melomisen jälkeen oltu puhuttu juurikaan mitään järkevää ensi viikon melontavaelluksesta, joten en menettänyt mitään.

Puhuin Marian kanssa matkalla hampaanpoistoon. En kuulemma olisi saanut puhu aiheesta mitään, ajatus kun oli niin kamala. Kyllä siinä oli pakko kertoa, kuinka helposti aiemmat kaksi lähtivät leikkaamalla. Ja omaksi yllätyksekseni tämä kolmaskin oli todella helppo homma. Kymmenessä minuutissa oli puudutettu, poistettu hammas kivuttomasti ja puhuttukin melkoisesti. Vaihteeksi siis jotain muuta kuin kauhutarinoita.

Kamalasti tekee mieli syödä. Kuumaa ja vahvasti maustettua pitää välttää. Eiköhän sitä voisi syödä vähän eilistä kasvisosekeittoa ja karjalanpiirakoita.

Väsyneestä perjantaista alkoi mukava viikonloppu. Eilen aamulla jostain ihmeen syystä en saanut nukuttua, vaan pyörin sängyssä ja lopulta nousin ennen kellon soimista. Pähkäilin tovin ja menin sitten kuitenkin treeneihin.

Oli kiva tehdä aseita pitkästä aikaa ja tuntui helpolta ja mukavan kevyeltä tehdä tekniikoita alempien vöiden kanssa. Ehkä siinä on se, että sai itse antaa jotain oppimaansa eteenpäin. Saatiin oikein hauskaa painimeininkiä peliin, sellainen saa suun hymyyn ja hien virtaamaan vielä enemmän.

Treenin jälkeen sain vihdoin leivottua sen omenasiideripiirakan, jota yritin koko perjantain leipoa, muttei voimia silloin riittänyt. Aika erikoinen omenapiirakka, mutta ei hullumpi vaihteluksi sille perinteisemmälle. Murotaikina pohja ja päälle vaniljakastikejauhe tehtynä siideriin ja omenaraaste. Piirakka maistui hyvälle myös mussun mielestä ja se saatiin tuhottua tähän aamuun mennessä.

Tänään aamulla jätin mussun nukkumaan ja lähdin treeneihin. Pitkästä aikaa näin tatamilla Herra E:n. Sunnuntaisin keskitytään 3. kyun tekniikoihin, joka on mulla seuraavana edessä. Alkuverryttelyissä E totesi meillä olevan isoja puutteita lukoissa, joten jauhettiin niitä koko treenien ajan. Tykkäsin aivan mielettömästi. Oli hyvä päästä tekemään sankyota moneen erilaiseen ranteeseen ja huomata virheet. Lisäksi E opetti mulle "miehenhallintaotteen", jolla kuulemma saa poikaystävän katsomaan näyteikkunoita. Ei ollut tullut koskaan mieleeni, että hyökkäys voisi olla tiukka tukistusote. Nyt tiedän millä puristavan käden saa takuuvarmasti auki.. vielä kun pääsisi treenaamaan siitä tekniikkaa oikein kunnolla.

Kotiin tullessa silmät loistivat ja mussun kanssa piti kokeilla muutamia lukkoja. Onneksi se ei ole ihan noviisi niissä, muuten voisi mennä pahoinpitelyn piikkiin.. Nyt ainakin itsellä huomaa, että käden hermoja on todella kiristelty pinkeiksi ja kaikkia jänniä lihaksia on kipeinä.

Mukavan sunnuntain kruunasi syöpöttely intialaisessa mussun kanssa (taas kerran aloo palak ja palak paneer) sekä Ronjan kanssa leffassa katsottu Days of being wild.

On mukava käydä nukkumaan tietäen, että huomenna on etäpäivä eikä aikaista nousua, vaikka ohjelmaa onkin tiedossa..

Kolme päivää koulua takana ja se on ollut yllättävän rankkaa. Ensimmäinen päivä paahdettiin kahden seuraavan näytön kanssa niin täysillä, että iltapäivän kärsikin infoähkystä. Puhuttiin hieman tulevasta melontavaelluksesta. Eilen opiskeltiin kansalais ja järjestötoimintaa ja tänään yrittäjyyttä. Samalla syntyi kaksi footbagia odottamaan täyttöä sekä neulahuovuttamalla tehty kolmas hullu lammas ja kaksi kukkaa.

Eilen pidettiin kv-ihmisten kanssa palaveri. Kv-ihmiset tarkoittavat tässä luokaltamme niitä ihmisiä, jotka ovat lähdössä vaihtoon. Meitä on seitsemän, joista kolmella on homma pulkassa. Näihin kolmeen kuulutaan minä ja mun kanssa Indonesiaan lähtevä tyttö sekä yksi yksin Ruotsiin lähtevä. Namibia-porukka on täysin epävarma, eikä se povaa hyvää kuukautta ennen harjoittelua. Myös Espanjakaksikon lähtö on kiikun kaakun. En tiedä onko tämä tehottoman kv-vastaavan vai sinne lähtevän kaksion vika.. Ainakin meillä oma aktiivisuus ja hyvät Suomessa olevat avustajat ovat jeesanneet kovin.

Kelalta tuli ensimmäisen kerran oikeasti ilahduttava päätös. Saan tukea vaihdon ajalta enemmän kuin olin osannut odottaa. Heti tämän tiedon perään huomasin tilille ropsahtaneen koulun myöntämän kv-stipendin. Ainakaan ei tarvitse stressata raha-asioista.

Kroppa on kipeä eilisistä treeneistä. Kuvittelin pääseväni R:n rauhallisiin treeneihin, mutta hullu J olikin vetämässä. Yllättävän kevyet treenit häneltä. Silti lihakset kipeinä. Olisikohan venytteleminen auttanut?

Mukavalta tuntuu kipeissä lihaksissa erityisesti footbagin potkiminen. Mutta se vain on niin kivaa.. olen saanut luokan pojat mukaan pelailemaan tauoilla.

Väsyttää niin paljon, eikä tekisi mieli kuin kellahtaa sängylle ottamaan siesta. Pitää lähteä kaupungille näkemään protutiimiä ja tekemään yhteistä arviointia. Sen jälkeen tulenkin kotiin tekemään omenasiideripiirakan omenoista, jotka poimin tänään koulun pihalta. Reseptin sain tänään luokkakaverilta.