minyaweb.net

Pitkään treenien jälkeen iho hohkasi kuin kuumin patteri. Treenivaatteet läpimärät. Kohentunut kunto, missään vaiheessa ei tullut olo, etten olisi enää jaksanut ukemeja, ukemeja ja lisää ukemeja. Vapautunutta naurua tekniikoita hioessa. Akrobatiaa, johon itse ei kykenisi. Tuossa porukassa on niin hyvä henki ja niin kiva treenata, taitaa pojillakin olla sama fiilis. Ja Nealla.

Saunoin ja leivoin mantelilastuja (leipominen kuulostaa vähän turhan isolta ja hienolta tässä yhteydessä). Huomenna on viimeinen päivä ip-kerhossa. Onhan tässä ollut hienoja hetkiä, on silti kiva päästä lomalle tekemään etätehtäviä.

Bebel Gilberto soi ja kynttilät palavat. Treenien jäljiltä on mukava olo, vaikka välillä tuntuikin, että mun kädet yritettiin irroittaa olkapään kohdalta. Nyt on aloitettu treenaaminen kohti seuraavaa vyöarvoa, ensi vuonna voisi olla hakaman aika?

Tänään oli pieniä lapsia kerhossa, sellaisia parivuotiaita. Olin omassa elementissäni lukiessani kirjoja, mutta muu touhu sitten.. Onhan ne ihania, mutta.. Vähän kerrallaan. Iltapäivällä tulikin sitten vastaan huuto-, möykkä-, riehumis- ja painikiintiö vähän vanhempien osalta. Olin todella tyytyväinen päivän päättymiseen. 10+ on enemmän mun alaani.

Mussukka kuulostaa niin kivalta. En tiedä leikitteleekö tuo kuinka paljon mun kanssani, mutta kun ei odota liikoja ja nauttii vain tästä hetkestä. Ehdottaisi nyt vain jotain (kunhan ei lasten tekoa).

Pienet kerholaiset väsyttävät mut täysin. Tekee mieli vain nukkua ja syödä, ihan tolkutonta. Pienet lapset eivät ole mua varten, eivät ainakaan tuon kokoisena ryhmänä, vähillä aikuisilla ja sisätiloissa. Ehdin jo kokea itseni lasten vihaajaksi, kun näin pienen pojan kävelevän pitkät vihreät räkävanat leukaan asti roikkuen.

Tänään kun lapset olivat jo tottuneet muhun, persoonat tulivat enemmän esiin ja sydän hieman lämpeni. Tehtiin retki metsään ja meitä aikuisia oli yhteensä neljä. Sain olla enemmän tarkkailijan roolissa. Oli ihana seurata pienten ihmettelyä, sitä kuinka vilpitöntä riemu oli pienistä asioista. Sellaista aitoutta ei usein isoissa ihmisissä näe.

Pienellä tyttö tehdään iloiseksi. Tai ehkä viestejä alkoi satelemaan vain sen takia, että näin unta toisesta pojasta. Nyt sitä vähän mietiskellään pitäiskö ihkutella vai mitä sitä tekis..

Jos mun pitää päivittää indexiä ja tätä sivua menee vähän työlääksi. Blogilista ei ole ainakaan eilisiltaista postaustani noteerannut. Edelleen vinkkejä kaivaten. Enkä muuten vaihda systeemiä mihinkään valmiiseen, ei, se ei ole kaipaamani vinkki.

Nealla on lomaviikko, olen hieman kade. Itselläni on aikaisten aamujen viikko edessä taaperoita, ei siis pelkästää eka- ja tokaluokkalaisia vaan vieläkin pienempiä. Mutta tämän viikon jälkeen on viikon loma, jos lomaksi voi kutsua viikkoa jolloin pitää tehdä kaikki mahdolliset etätehtävät.

Puoli tuntia aikaa selvitä pyörän selkään, pakata vaihtovaatteet ja lounasta mukaan.

Nyt tarjoan teille jo kauan kaivatut permalinkit, ne löytyvät otsakkeista. Suuri kiitos ja kumarrus Työnimi-blogin Jerelle, joka ideoi ratkaisua blogimiitissä. Seuraava ihmetyksen aihe onkin se, ymmärtääkö blogilista päivityksen tapahtuneen. Nykyään index ohjaa suoraan kuluvan kuukauden sivulle. Ideoita, anyone?

Päivä on ollut kertakaikkisen mukava. Heräsin reippaana treeneihin, joista Monksu mua peloitteli. Tatamilla sitten peloissani katselin, että mitä tästä tulee noiden kaikkien mustien vöiden kanssa. Oli meitä loppujen lopuksi neljä hakamatonta. Mitään extraraskasta ei ollut, mutta haastavaa ja monimutkaista tekniikkaa, jota tehtiin vähillä ihmetyksillä. Olin aivan läpimärkä treenien jälkeen.

Koodailin kotona aikani kylpytakki päällä ja Jabba tuli juomaan pikaiset teet. Olisin rekrynnyt sen lipastoa hakemaan, mutta murtuneella kädellä ei semmoisia tehdä. Myös Heidi kävi kylässä ja ehdittiin pitkästä aikaa taas yhteen ääneen ihmetellä miehiä ja niiden käyttäytymistä. Jos käyttäytyy omana itsenään ja sanoo että toinen on mukava, se ei vielä tarkoita mitään sen ihmeellisempää. Arg.

Käytiin Nean kanssa katsomassa Liikkuva linna. Nyt alkaa löytää tiettyjä yhtäläisyyksiä Hayao Miyazakin elokuvista. Onneksi silti löytyy paljon uutta ja ilahduttavaa. Elokuvasta tuli hyvä mieli ja se oli edellisiä hieman romskumpi. Himoitsen tuota lisää ja kaikkia niitä Miyazakin elokuvia, joita en ole vielä onnistunut näkemään.

Jatkettiin vielä Nean luokse (suklaakakulle) ja teelle. Huomisesta alkaa ruokaremontti. Helvetisti liikuntaa ja silti pystyy syömään ettei minkäänlaista vajetta synny.

Aikido taitaa olla todellinen rakkauteni. Nyt kun olen antanut sille taas aikaa, suhde kukoistaa paremmin kuin aikoihin. Herra E on ilmeisesti päättänyt alkaa koulia minusta vetäjää, sillä huomaan yhä useammin huutavani "yksi - eep, kaksi - eep, kolme - eep..." samalla kun heilutan bokkenia. Myös venyttelyosuus lankesi tänään osalleni, mutta sehän on vain kivaa.

Olen päättänyt jatkossa lopettaa ihastumisen tyysti. Vaikka olen osannut käsitellä sitä nyt suhteellisen järkevästi, siinä on jotain saatanallista. Ihastumisen myötä tuntuu kuin kaverit olisivat kauempana kuin ovat, asioita ei kykene toteuttamaan spontaanisti ja on jotenkin flegmaattinen. Haluaisi tavata vain yhden ihmisen. Jotenkin hyydyttää oman elämänsä touhut ja vittuuntuu. Ei sovi mulle. Tänään kävin Nealla syömässä suklaakakkua viiden hengen edestä, ennen kuin suhasin tutustumaan nuorisotalolle, jonne tehdään opiskelujen takia keikka tänä syksynä. Loppu ilta meni onnellisesti katsoen hyvin tehtyä elokuvaversiota Jali ja suklaatehdas -kirjasta. Johnny Depp vakuutti mut viimeistään nyt.

Huomenna aamusta treeneihin (ensimmäiset sunnuntaitreenit ikinä), turinointia ja Spongebob-tuokio Heidin kanssa sekä Liikkuva linna Nean seurassa.

Suunnittelin myös tulevaisuudelle hauskaa peli-iltaa ihanien ihmisten seurassa. Ajattelin tehdä uuden aluevaltauksen ja kutsua yhden aikidokan lisää mukavaan seuraan. Syöpöttelyä ja uutta aliasta parhaassa mahdollisessa seurassa. Mihin sitä parisuhdetta oikein tarvitsee kun on ystävät?

Vähitellen pahin nurkan takaa hyökännyt känkkäränkkä alkaa irroittaa otettaan. Tai sitten se on tämän päiväkirjan terapeuttinen vaikutus. Vielä pitäisi väsyneenä asentaa lakanat sänkyyn, mikä on tiedettävästi tässä olotilassa aika saatanasta. Onneksi lohduttaa tieto, että voin nähdä unia tulevasta lipastostani, jonka päätin mennä heti ensi viikolla ostamaan.

Suotana ku väsyttää. Ei olisi kannattanut nukkua paria edellistä yötä niin vähillä unilla, tänään meinaa nouseminen oli TUSKAA ja aamutreenit jäi väliin. Nöyränä sitten dojolle VASTA yhdeksitoista.

Schizo, Tiramisu&Eg, Hinkstoona, Luksus, Pala maailmaani, Elma-täti, Sekamediasoppa, Kukkamaa, Turisti, Cybbis, Blogout, Tristan, Jere, Just Sopivasti, näin muutamia mainitakseni. Kiitos illasta, kivaa oli. Ensi kertaan pirteämpänä, tipetipetiptap.

Me elämme mielihyvähakuisesti, kun sen vain ymmärtäisi ja jaksaisi peilata sen läpi omia ajatuksiaan, elämä olisi helpompaa. Kuinka voimakasta pahaa oloa ja ahdistusta aiheuttaakin pelko mielihyvän katoamisesta. Nappeja nappeja.

Nea kävi aamuteellä ja pohtimassa syntyjä syviä. Juteltiin pelaaja existä ja siitä kuinka niissä on roikkunut sokeuttaan tai tyhmyyttään. Onko nykypäivänä rehellisiä suhteita olemassa vai ovatko nykyään parisuhteetkin tosielämän pelilautana.. Ainakin kovasti haluaisin uskoa ihmisten hyvyyteen, vilpittömyyteen ja rehellisyyteen. Ja siihen, että sitä saa mitä tilaa. Ehkä minäkin joskus.

Tänään luovuttamaan verta ja miittiin, jossa kertaakaan ei ole tylsää ollut. Toivottavasti mahdollisimman moni uusi naama löytäisi paikalle.

Tulipas hyvä olo tämän postauksen kirjoittamisesta. Oi autuutta.

Sängyllä odottaa kehityspsykan kirjoja ja uusin Rei Shimura -dekkari. Hain kirjastosta myös viimeksi kesken jääneen Seksuaalisuuden maailman, mitä en mistään kaupasta löydä ostettavaksi.

Niin kamalasti tekemistä, niin vähän motivaatiota. Välillä näin. Onneksi on Jabba, jonka luota löytyy ranskalaisia ja sohva, jossa ottaa päikkärit.

Huomenna olen tehokas.

..luovuttamaan verta! Siitä on pula. Minäkin menen heti kun saan. Kaksi viikkoa pitää odotella flunssan jälkeen. Uudet luovuttajat saavat hienon Hengenpelastaja-kassin.

Veripalvelun nettisivut

Juuri kun olen päässyt ristiriitaisia viestejä lähettävistä varatuista miehistä, löytänyt itsestäni ihan uuden vaihteen ja fiiliksen, kuuluu päästä pieni ääni, joka koko ajan tökkii kipeästi ja haluaa kyseenalaistaa kaiken kivan. Turpaan semmoiselle.

Fiilis on kuin ihastuneella teini-ikäisellä. Yöllä tuli uniin ja vielä koko päivän pyöri ajatuksissa. Aikidostakaan ei meinannut tulla mitään ennen kuin tuli uusia tekniikoita, jotka salaperäisesti tyhjensivät pään - hetkeksi.

Kaksi päivää iltapäiväkerhoa takana ja pyörällä ajettuja kilometrejä 28. Tykkään niistä pikku koululaisista. Eilinen oli kiva jalkapallon peluineen, tämä päivä meni enemmän pihalla seistessä ja valvoessa. Päivän paras oli "Sä oot paras ope ku annat vauhtii."

Huomenna tiivis päivä edessä. Ip-kerhoa, liikuntapäivän suunnittelupalaveria, treenit ja huipennus; teetä ja sympatiaa hänen seurassaan, johon ajatukset niin kovasti harhailevat.

Pidin bloggaamisesta enemmän silloin kuin se oli pienemmän piirin harrastus, eikä blogitietoisuus ollut levinnyt lehtikirjoitelmien myötä. Jostain kumman syystä en millään muista minkälainen verkosto toisiin bloggaajiin oli silloin, kun en ollut vielä Pinserin blogilistassa enkä blogannut, vaan kirjoitin nettipäiväkirjaa. Shinen kanssa aloitettiin samoihin aikoihin ja Benropekin oli kuvioissa alusta asti. Kaikki muu tuntuu olevan hämärän peitossa.

Pienen tutkailun jälkeen sain selvitettuä linkkilistan joulukuulta 2003, ennen kuin tulin tietoiseksi Blogistaniasta. Linkkilistalta löytyy viisi blogia: Bansaani, Benrope, Birdyn Siiveniskuja, Ikuinen kahvitauko ja Shineworld. Muut linkit on sitten muutamaan peliin ja esimerkiksi WWF:n vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin.

Olin varmasti lukenut Benropen blogista jotain blogilistasta tai ainakin eksynyt sinne ohimennen, mutta kiinnostukseni ja ymmärrykseni blogiyhteisön olemassaoloon heräsi vasta huomattuani saavani nettipäiväkirjaani kävijöitä blogilistalta. Joku oli lisännyt mun ja Shinen päiväkirjat sinne kysymättä.

Benrope taisi olla se joka meitä nosti tietoisuuteen. Jossain vaiheessa sijoitus nousi aika nopeasti, mutta en millään muista mihin se liittyi. Olisiko mahtaneet olla ensimmäiset Kuukkelit?

Blogilistalla oli vuoden 2004 tammikuussa muistaakseni noin 700 blogia. Yhteisö oli aiemmin pieni ja lämminhenkinen, kun taas nyt se tuntuu kylmältä ja karulta. On ne muutamat blogitutut jotka herättävät vain positiivia ajatuksia, mutta myös niin paljon uusia anonyymejä loanheittäjiä. Tuntuu että omat bloggailut ovat todella kaukana viime vuoden jutuista, vaan mikä on muuttunut ja miksi?

Olkoon tämä 77:s linkkaus. Mutta tykkään minäkin ja voisin kuvitella, että Anssi on koukussa bloggaamiseen siinä vaiheessa kun Kuukausiliitteessä suuri blogijuttu ilmestyy. Lehtijutun edistymistä voi seurata Kuukausiliitteestä, päivää! -blogissa.

Alle kaksi kuukautta ja olen blogannut kolme vuotta.

Mikä on parasta lääkettä kirpakkaan ja tuuliseen syyspäivään. Tietenkin sellainen seura, joka saa nauramaan.

Manganäyttely Tennispalatsin taidemuseossa, intialaista take awayna, Spongebobia, Princess Mononoke ja Olipa kerran elämää.

Milloinkohan olen viettänyt näin tasaisen hauskan viikonlopun?

Ajoin kotiin vain jatkaakseni jutustelua messengerissä.

On kaiken kaikkiaan ollut kiva päivä, vaikka nyt väsyttää ja olen kiipeilyn jäljiltä ihme paikoista kipeä. Kävin töissä ja nyt on hyvä olo, kun akuutit hommat on tehty. Koulussa oli leppoisa päivä, huomenna on tulossa samanmoinen.

Puoli yhdeksästä yhteen - pelkkää leikkiä, improvisaatiota ja näyttelemistä. Voiko opiskelu olla tämän kivempaa? Poistin stressiä ainakin tulevan syksyn edestä nauramalla murhausleikissä. Myös muistipelin siirtäminen isompaan mittakaavaan ja erilaisiin pelivälineisiin oli hilpeää. Pelaajat, kaksi kappaletta siirtyvät luokan ulkopuolelle. Sisälle jäävät muodostavat parit, jonka kanssa sopivat laulun. Sen jälkeen sisälle jääneet eli "kortit" sekoittuivat ja menevät lattialle makaamaan tai tuoleille istumaan päätä riiputtaen. Pelaavat tulevat sisälle ja kääntävät vuorotellen kortteja perinteisen muistipelin sääntöjen mukaan. Erona vain se, että nämä "kortit" laulavat käännettäessä.

Joskus sitä hakeutuu tiettyjen ihmisten lähelle. Sattuu saman ihmisen kanssa moneen samaan ryhmään. Leikittelee ajatuksella. Tosin se riittää ihan näin ajatuksen tasollakin. Varsinkin kun tuntuu, että toinen tekee samoin.

On niin paljon ihania ihmisiä. Sellaisia aivan upeita persoonia, avuliaita ja vilpittömiä. Sellaisia ihmisiä kohdatessaan jotenkin lamaantuu, kun yhtäkkiä kohtaakin jotain aivan vastakkaista.

Jos vain itse osaisi olla koko ajan yhtä vilpitön ja avulias. Tuntuu etten ole.

Kämppis otti mulle päivälliseltä ruokaa, että sain töistä tullessani syödäkseni. En ole tainnut olla niin onnellinen aikoihin, kuin tänään istuessani sohvalla salkkareiden aikaan, syöden makkarakeittoa ja ruisleipää.

Todella hyvät bileet, iso kiitos Nealle ja Kirsille, joka lähti mukaan seuralaiseksi. Ihmiset eivät olisi raaskineet siirtyä baariin, mutta naapurisopu piti säilyttää. Päädyttiin Helmeen ja jammailtiin koko loppu yö.

Nyt Kouvolassa katsomassa kaksosia. Ovat niin suloisia. Huomenna tekisi mieli vain köllötellä, ainahan sitä ehtii tiistaina töihin..

Väsyneenä vituttaa. Elisan urpot eivät olleet korjanneet vikaa, joten himassa ei ole nettiä viikonlopun aikana. Tänään myös tajuntaani iski, etten todellakaan voi syödä suklaata ilman saatananmoisia vatsakipuja. Paitsi laktoositonta sellaista.

Viikonlopulle on kyllä sen verran puuhaa, etten netissä kai kamalasti ehtisikään roikkua (seli seli, addiktilla on aina aikaa). Marian harmiksi ja itseni iloksi huomasin pääseväni nauttimaan ostoshelvetissä langattomasta internetyhteydestä. Käytiin viettämässä laatuaikaa shoppaillen (ostin vain tukkaväriä) ja syöpöttelemässä hyvää ja kevyttä kiinalaista.

Armoton väsymys. Ja huomenna pitäisi jaksaa treenata kolme tuntia aamusta ja bailata? Arg.

Pidän niistä tunneista, jotka herättävät ajatuksia ja halua soveltaa niitä heti käytäntöön. Aamulla oli pitkät tunnit elämänkaaren käymistä ja mielenkiintoisia kasvatuskeskusteluja. Periaatteessa ihan tuttuja juttuja, mutta opettaja on ihan mieletön ja asioiden katselu tapahtuu nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan ammatin kautta.

Käytiin myös läpi muutamia etätehtäviä pienryhmissä. Varmasti puolet luokasta oli tehnyt vain osan tehtävistä, pari tyyppiä teki niitä eilen illalla koululla. Tunsin itseni poikkeuksellisen tunnolliseksi. Ihan turhaan näin painajaisia ahdistuksissani.

Olen saanut uuden kaverin. Yhdeksän vuotta itseäni vanhempi naiseläjä, joka on kyllä ihan hullu. Tuntuu ihan kuin olisi palannut vähän kauemmas opiskeluissa, jonnekin yläasteelle. Kuitenkin, on aivan pirun kivaa. Kaikki on olleet ihan hysteerisiä ja väsyneitä etäjakson jälkeen, rytmi kun mennyt sekaisin.

Tulin koulusta kotia poikien kyydissä, ihan turhaan ajan yksin näin keskellä viikkoa. Ei voi kuin todeta, että kyllä meillä on ihan huippuja poikia meidän luokalla. Niin tosi mukavia. Ja ihan sillai ilman taka-ajatuksia mukavia..

Uskalsin kiipeilemään itsekin. Meni aika helpon oloisesti, en kamalasti viitsinyt vääntää, kun on sairasteltu ja pidetty taukoa. Kaikki kiipeilyihmiset on niin kamalan mukavia seuran vuorolla. Olen tosi tyytyväinen, kun olen saanut broidille noita onnistumisen kokemuksia. Se on sen ikäinen, että on viimeinen hetki ennen murrosikää saada se liikkumaan ja tykkäämään siitä. Ajattelin harjoitella sillä tätä kehumista ja kannustamista, olen aina ollut huono siinä. Jos sen murrosiästä ei tarvitsisi tulla samanlaista helvettiä kuin omani oli.

Nyt unta palloon. Noutaja saapuu 7:54.

Mieletön väsymys painaa päälle. Nousin eilen puoli yhdeltätoista ja tein ahkerasti etätehtäviä (koska netti ei toiminut). Laitoin ruokaa ja otin pitkät päiväunet, joiden jälkeen katsoin Outback Jackin. Ennen kuin Mullan alla alkoi, olin tehnyt kaikki etätehtävät. Illalla selasin Thaimaa reissun kuvia aina yhteen saakka. Pyörin varmasti tunnin verran sängyssä ennen kuin sain unen päästä kiinni. Tänään onkin makeaa käydä nukkumaan ajoissa.

Tänään loppui liikunta, eikä sitä kuulemma tule enää tämän jälkeen, jollei sitä satu valitsemaan. Opettaja käski nauttimaan tästä ajasta, sillä tästä mennään vain alaspäin. Ei sellaista olisi saanut sanoa, heti iski ahdistus. Nyt sitten näen painajaisia, kuinka loppu koulu on pelkkää pelkkää pitkää kalvosulkeista.

Joskus on päiviä, jotka ovat täynnä vahvoja kokemuksia ja johdatusta. On selvääkin selvempää, miksi on johonkin suuntaan mennyt. Ja että asioilla on tarkoitus. Tänään on ollut juuri sellainen päivä.

Heräsin aamulla kamalaan ahdistukseen. Näin taas kammottavia unia ihan yksinkertaisista arkisista jutuista, kuten lompakon kadottamisesta jne.

Soitin iltapäiväkerhoon, jonne laitoin edellisviikolla sähköpostia, johon en ollut kuitenkaa saanut vastausta. Hieman yrmeänä nainen kuunteli asiaani, pyysi anteeksi ohimennen ettei ollut vastannut sähköpostiin. Ääni muuttui kellossa, kun kerroin miksi halusin juuri siihen iltapäiväkerhoon. Kyseinen iltapäiväkerho on erityispedagoginen ja olen ollut joskus samaista opetustapaa käyttävän opettajan oppilaana. Entisen opettajan nimen mainitseminen ja olin tervetullut käymään.

Iltapäiväkerhopaikka on siis löytynyt. Kahden viikon päästä alkaa kahden viikon tutustumisjakso.

Ip-kerhossa poikkeamisen jälkeen menin entisen opettajani uuteen kouluun vaihtamaan kuulumisia. Puhuttiin kasvattamisesta ja erityisesti liikunnan opettamisesta ja traumojen synnystä. Entinen opettajani pyysi uudestaan käymään kun tulen tutustumisjaksolleni.

Kun nyt olin kulmilla, soitin ukin tyttöystävälle. Piti jo kesällä käydä katsomassa sen uutta kämppää, mutta jotenkin oli liian kiire. Ukin ty olikin kotona ja vallan ilahtunut kun kerroin tulevani kylään. Ei tarvinnut edes autoa siirtää, sillä asunto löytyikin ihan ip-kerhon naapurista. Miten mainio sattuma.

Melkein pari tuntia sain kulumaan vierailulla. Mulla on kyllä mieletön onni, että olen saanut "uuden" mummin itselleni ja millä extroilla? Juteltiin henkeviä ja aika lensi kuin siivillä. Ukin ty on ainoa noin pitkän elämänkokemuksen omaava ihminen, jonka kiinnostukset ja uskomukset on vahvasti rajatiedossa. Pitkä syvällinen juttutuokio oli todella sitä mitä kaipasin.

Kävin kiipeilyttämässä broidia. Yritän vielä varoa etten liikaa riehuisi, muuten ei tämä flunssa taltu ikinä. Tai ei olo ole ihmeempi, pää vain turvoksissa sitkeästä limasta, mutta voimia ei ole kamalasti. Jos sitä keskiviikkona jo olisi liikuntatunnille kunnossa.

Entinen luokkakaverini, ihana ihminen, josta en ole kuullut aikoihin, soitti kertoakseen, että vielä suhteellisen tuore avioliitto on hajoamassa. Toivottavasti puhuminen auttoi. Sovittiin että nähdään pitkästä pitkästä aikaa.

Tämä eakurssi on kyllä ollut paras tähän astisista. Vaikka aluksi kurssittaja tuntuikin hurjalle, keskityttiin oikeasti olennaiseen, ihmisen hengissä pitämiseen. Melkein kaikki lähti hengittämisestä. Suurin osa kolareissa kuolevista, jos henki ei ole lähtenyt törmäyksessä, kuolee viimeistään siinä, kun ei kukaan mene nostamaan kolaripotilaan leukaa ylös rankavamman pelossa.

Sitomistaidot ovat ehkä tärkeämpiä siinä vaiheessa, kun ollaan jossain kaukana ja avun saaminen kestää. Voisin hyvin käydä tuon kurssin vielä koulussakin, missä sitten varmasti kiltti ja kannustava täti laittaa meidät sitomaan käsivarteen painesidettä. Vinkkinä niille, joilla viime kurssista on jo aikaa, ne ohjeet on taas muuttuneet..

Näin todella sairasta unta viime yönä. Siinä oli elementtejä Saari -elokuvasta, ahtaita huoneita, manipuloivia kuulutuksia ja videoita, leikeltyjä raajoja ja elimiä, pakenemista, vedenpaisumus, järkyttävää jylinää ja taivaalta satavia vauvoja.

Pitää pysytellä jatkossa noissa lapsillekin sopivissa animaatioissa.

Olen tänään käynyt puolet kolmannesta ensiavun peruskurssista, hyvin erilaisesta sellaisesta. En tiedä kumpi vaikuttaa enemmän, se että kurssittaja antaa hätäensiapua työkseen vai että kurssitettavat ovat budokoja. Päivä alotettiin käymällä läpi miten suomalaiset kuolee. Kurssittajan huumori on aika mustaa, mutta kai sen on pakkokin. Rankka työ, rankat huvit.

Ihmeelliset aamuvirkut esittivät tänään toiveen, että aloitetaan huominen kurssipäivä tuntia aikaisemmin. Miten helvetissä saan itseni ysiksi paikalle, kun tänään en saanut noustua varttia vaille. Onneksi on kaksi etäpäivää, ne on sitten mun viikonloppu, sovitaan niin.

Olen niin pihalla Blogistanian jutuista. Seuraan muutamaa blogia ahkerasti ja muutamassa muussa suhaan fiiliksen mukaan. Kaipa pitää kalenteriin laittaa merkki syysseminaarin kohdalle ja roudata itsensä paikalle. Seuraavat kolme viikonloppua ovat täynnä juhlaa ja ohjelmaa, kuinkahan paljon sitä oikein jaksaa?

Kurssittajamme sanoi tänään, että pussillisella luovutettua verta (450 ml) saisi luokkatilamme näyttämään useamman ihmisen teurastuspaikalta. Jostain kumman syystä mieleeni tuli naisten kuvitelma kuukautisten runsaudesta. Kun vain oikeasti tietäisitte, kuinka vähän sitä verta niissä yrjöttävän näköisissä muoviräteissä ja vanupatukoissa on. Mutta sehän on helppo selvittää.

Nyt alkaa ahdistaa iltavalvomiset ja myöhäiset aamuheräämiset. Tämä etätyöskentely saa mut aivan saamattomaksi. Kolme arkipäivää tehdä etätehtävät, viikonloppu menee pommisuojassa ensiapuykköstä suorittaessa.

Sain flunssan karistettua nenäkannulla ja suolavedellä kurlailulla. Olin eilen jo kuin uusi ihminen ja illalla kiipeilin itsekin pelkän varmistamisen sijaan. Törmäsin seinällä myös Slovakiatuttuihin. Harmi että Kirsi ja J ovat reissussa. Toivottavasti ovat jo maanantaina mukana kiipeämässä.

Mulla on taas matkakuume, hirveä pakottava hinku ja halu lähteä. Ei olisi pitänyt katsella reissukuvia. Voisin lähteä jonnekin, jossa voisi kiivetä ja jossa olisi lämmin. Syyslomaviikko olisi vielä ihan vapaa, vähän lyhyt aika, mutta miten sitä koulun lomassa lähtee mihinkään pidemmälle.

Mielessä siintelee ensi vuonna oleva työharjoittelu, joka on mahdollista suorittaa ulkomailla ja luokkakaverin puheet sen pojan kiipeilyistä Espanjassa. Tahtoo tahtoo reissuun taas.

Kirsiltäkin tuli viesti pohjoisesta. Niillä on olleet upeat vaellussäät. Olen ihan kateudesta vihreä.. voi kun olisi itse siellä mukana.

Varmasti tosi hyvä lukea netistä matkaseuranhaku ilmoja. Patikointi Nepalissa ei houkuttaisi. Arg. Paras vaan pukea päälle, laittaa ruokaa ja polkaista Shinen luokse, jos se sais vähän potkittua tehoja muhun.