minyaweb.net

Perjantaina pelailtiin Monksun, Kirsin, Ronjan, broidin ja mussun voimin. Voitettiin broidin kanssa melko tasaväkinen peli Aliasta. Syöpöteltiin ja turistiin. Monksu toi tuliset kanajauhelihat kun tiesi, että täällä tarjotaan muuten vain kasvispöperöä. Minä paistelin torstaina pakkasesta löytyneestä viime jouluisesta piparkakkutaikinasta minttupastillirouhepipareita, joista tuli aika mainioita.

Lauantaina oli todella letkeä työpäivä, johon kuului sählymatsin katsominen, saunominen ja pannukakun paistoa ja syömistä. Tuli sitten syötyä pannaria pari seuraavaakin päivää ja vaikka teen hyvää pannaria vehnäjauhoista, niin aijaijai kun tuli hyvää, kun laittoi 4viljan hiutaleita ja sämpyläjauhoja puolet ja venhäjauhoa puolet..

Sunnuntaina mussu teki keväthuollon mun pyörään ja mä pyyhkäisin sen puhtaaksi syksyn pölyistä. Oli kiva päästä pyörän selkään ja käydä ulkona pelaamassa footbagia.

Tänään iltavuoroon. Pitäisi sitä ennen tehdä huomisten treenien suunnitelma ja käydä ajamassa auto pesurin läpi.

Kolmen vapaapäivän putki päättyy tänään, joista tämä alkuviikko käytettiin laadukkaaseen yhdessäoloon mussun kanssa. Nukuttiin pitkään, datailtiin ja tehtiin koulutehtäviä, käytiin shoppailemassa, syömässä ulkona ja vierailtiin Monksun luona pelaamassa korttia ja syömässä sen piparit.

Olen ollut aika hyvillä fiiliksillä, enkä ole tietoisesti stressannut niin kamalasti. Vähän kyllä painaa kirjoitushommat ja se, etten saa tehtyä parastani kun kaikkea on näin paljon. En vain pysty tekemään pelkästään koulutehtäviä ja jättämään siksi ajaksi syrjään treenejä ja mussun kanssa olemista, kavereiden näkeminen on muutenkin jo vähissä tällä hetkellä.

Onneksi on perjantai tulossa. Silloin kokoonnutaan pelaamaan ja syömään yhdessä. Tulossa on ainakin Monksu, Kirsi ja Heidi ja varmaan muutama muu. Viime kerrasta onkin jo liian kauan.

Treenitahti on tällä kertaa kahdet treenit ja junnutreenien veto per viikko, jos työvuorot eivät terrorisoi. Pitäisi saada lisättyä tuota, jotta voisi valmistautua seuraavaan graduointiin. Tänään pitkästä aikaa tunsin olevani ihan ulalla ja tekemässä jotain sellaista, jostai ei ollut mitään hajua. Ehkä olikin ollut turhan hyvä fiilis omasta osaamisesta.

Kun tulin treeneistä kotiin, oli mussu ehtinyt lähteä. Ennen lähtemistään oli kuitenkin tyhjentänyt saunan pyykeistä, laittanut laudeliinan ja vedet valmiiksi sekä pistänyt saunan lämpiämään. Ihana yllätys. Testailin sitten uutta saunakaveria, jolle kiuas ei ollut tarpeeksi kuuma. Olisikohan toisessa vastuksessa vikaa..

J.K. Ja koska kaikki ovat sanoneet sanasensa vaaleista pitänee minunkin. Nuori vihreä naiseni ei päässyt läpi. Ketuttaa ihmisten ajatus vaikuttaa jättämällä äänestämättä. En kykene millään ymmärtämään miten sillä muka vaikutetaan. Lopputulos kertoo sen, ketkä eivät jätä äänestämättä.

Maanantaina aamuvuoro, sieltä kotiin syömään ja heti perään vanhempainyhdistyksen kokoukseen valmistelemaan näyttöä. Sen jälkeen onneksi vähän vapaata ja pieni iltakävely mussun kanssa.

Tiistaina nukuin pommiin, enkä ehtinyt ennen iltavuoroa kuin käydä uusimassa reseptejä ja äänestämässä. Oli ahdistus ja stressi tekemättömistä kirjoitushommista. Monksu kehoittu mesen välityksellä keskittymän siihen mitä on tekemässä. Tunnin töissäolon jälkeen alkoi päässä myllertävä "kiire kiire äkkiä äkkiä" -mantra hiljetä ja rentouduin. Nautin töissä olosta ja lasten kanssa olemisesta. Vuoron päätyttyä ei ehtinyt juuri kuin hoitaa iltatoimet ja kaatua sänkyyn.

Eilen oli aamuvuoro, jossa onneksi ehdin kaiken muun lisäksi vähän kirjoitushommiin hoitamaan kouluasioita pois. Iltapäivällä laitoin ruokaa suurperheelle ja tunsin epäonnistuneeni todella. Ilmeisesti kaikki selvisivät hengissä ja saivat mahansa täyteen, vaikka kastike näyttikin oksennukselta (tätä en kyllä viisaasti sanonut kellekään).

Kotona ehdin vetäistä lihapiirakan, yritin samalla hetken rentoutua lukemalla aku ankkaa. Rakas Maria soitti, mikä ilahdutti, mutta en jaksanut kauaa jutustella. Paremmalla ajalla sitten, jos sellaisia ihan heti tulee. Kaaduin sänkyyn puoleksi tunniksi ja kellon soidessa äkkiä pomppasin treenikamoihin ja painuin dojolle. Treenien veto meni ihan ok ja omalle päälle teki liikunta hyvää.

Illalla en koskenut koulupapereihin ollenkaan vaan saunoin, neuloin pitkävartisen sukan loppuun ja nautiskelin jakson roomaa. Sukkien neulominen on mieletöntä terapiaa, silloin mieli lepää.

Yhden aikaa nukkumaan, eikä aamulla aikaista herätystä. Aamun tunnit pyörin levottomasti ja meinasin lähteä ennen seitsämää töihin, kunnes tajusin että saan nukkua ja että on vapaapäivä. Silti heräsin ennen kellon soimista 9:20 ja nousin ylös. Olo tuntui stressaantuneelta, ihan kun olisin jatkanut sitä unissani.

Leivoin muffinsseja ja paistelin niitä samalla kun söin aamupalaa. Nyt kirjoittamisen jälkeen taas väsyttää.

Ulkona on kaunis ilma ja siitepölyä sen verran, että aivastuttaa.

Viikonloppu meni nopeasti ja monta tuntia siitä autossa. Reilu 700 kilometriä tuli ajettua, kun käytiin mussun ja broidin kanssa faijan mökillä. Ei ollut ihan niin helppo viikonloppu kuin olin ajatellut. Ei hymyssä suin yhdessä asioita tekeviä ihmisiä. Edelleenkin olen kamalan surullinen siitä, että näen faijan yrittävän kamalasti, mutta se tekee sen materialla, eikä oikeata kohtaamista ole. Isäsuhde ei ole täysin kondiksessa, vaikka oma olo on paljon parantunut melkein neljän vuoden takaisesta kriisistä.

Mökkeily olisi ehkä ollut helpompaa, jos asioita ei olisi ollut kärjistämässä faijan kovaääninen kaveri, joka juodessaan iloliemiä muuttui äänekkäämmäksi, röyhkeäksi ja seksistiseksi. Kiehuin muutaman kerran todella mauttomista vitseistä ja typerästä vittuilusta, jotka kohdistuivat mun laktoosittomaan ruokavaliooni, mussun valintaan olla syömättä lihaa jne.. Lauantai-iltaan ehdin kerätä ärtymystä ennen kuin lauon takaisin päin. Kuittaamisen jälkeen typerät jutut loppuivatkin joksikin aikaa.

Jo ajatuksissa tulevat viikot tuntuvat raskailta. Huomenna ensin töihin, sitten kotiin äkkiä syömään ja pakkaamaan kamat, jonka jälkeen menen kokoukseen, joka liittyy yhteen tulevaan näyttööni ja sieltä jos ehdin menen vielä harrastamaan liikuntaa illalla toiselle puolelle Helsinkiä. Ei ehkä pitäisi ahdistua etukäteen, duuni kuitenkin on aika leppoisaa ja tiistaina menen vasta iltaan, joten olen klo 14 asti vapaa..

Olen jäänyt koukkuun villasukkien neulomiseen. Opin vihdoin oikean kauniin kantapään teon ja pitkät raidalliset villasukat ovat kohta jo puolessa välissä, vielä jäljellä ekan sukan kärkikavennus. Houkuttaisi tehdä kärjet varpaiden muotoon, mutta sitten pitää käyttäessa aina muistaa katsoa kumman jalan sukkaa sitä yrittää koipeensa asetella.

Aloitin eilen työssäoppimisjakson ja olen tähän mennessä ehtinyt tehdä kaksi aamuvuoroa. Eilen oli infoähky kun kuulin miljoona lastenkodin elämään liittyvää asiaa ja tänään tuntui siltä, että lapset jo vähän reagoivat mun olemassaolooni.

Työvuorot ovat iltapainotteisia. Torstaina teen elämäni ensimmäisen yövuoron ja ihmettelen jos selviän yön tunneista tipahtamatta johonkin sohvankulmaan. Huominen vapaapäivä menee täysin kouluhommissa, päivällä paperitöitä ja illalla junnujen ohjaamista. Kaiken lisäksi kurkku on ollut kipeä ja olo on vähän räkäinen. Menkää pois pöpöt!

Elämässä on sisältöä ja aikataulutusta, ei ehdi tylsistyä, mutta jossain vaiheessa voisi kaivata vapaata yhteistä aikaa mussun kanssa. Ensiviikon vuorot näyttää siltä, että kaikki illat on ohjelmoitu valmiiksi. Kääk.

En ole varmasti ainoa, joka seurustelun myötä vähentää ystäviensä tapaamista ja kaupungilla juoksentelua. Eikä siinä mitään vikaa, mutta kun usein huomaa jäävänsä odottamaan vain toisen näkemistä, vaikka olisi voinut nähdä jonkun siskon*. Siispä parisuhteen rakentava kehityskeskustelu käyntiin ja jatkossa sovitaan tarkemmin milloin nähdään. Turha odottelu narikkaan ja omasta sosiaalisesta piiristä huolehtiminen kunniaan.

Parempi olo kun ei ole tarvinnut miettiä kauan pitää vielä odottaa. On nauttinut täysillä kummastakin ajasta, siitä joka ollaan yhdessä ja siitä joka ollaan erikseen. Tätä on nyt kestänyt kolme päivää.. toivottavasti tuntuu samalta ja toimii jatkossakin.

Olen ihan kipeänä aikidon treenaamisesta. Nyt viikonloppuna oli leiri ja osallistuin kolmeen kahden tunnin harjoitukseen. Tasaisesti nopeatemposta ja hikistä treeniä, tuntui todella hyvälle. Ja aina kannattaa treenata parempiensa kanssa. Aseharjoitukset tein ruotsalaisen miehen kanssa, pääsin änkyttämään englantia. Suomessa on vaan aina niin paljon korkeampi kynnys siihen. Tehtiin todella hienoa, realistista miekkatekniikkaa ja ruotsalainen parini oli ihan mainio.

Nyt tuntuu, että opiskelujen suhteen on tulossa tiukka kevät, enkä ole ollenkaan vielä varautunut siihen. Huomenna alkaa kuuden viikon harjoittelujakso lastenkodissa. Tulevalla viikolla aloitan ohjausprosessin näytön, joka kestää seuraavat 5 viikkoa. Taustalla pyörii vielä yksi näyttö, joka olisi saatava päätökseen seitsemän viikon kuluttua. Aivan törkeästi paperihommia ja ihan liian lunkki olotila.

Perjantaina ajattelin, että olisin todella ajoissa nukkumassa tänään ja huomenna virkeänä työssäoppimassa. Ilta kuluikin rattoisasti Kirsin luona ihailemassa sen ja sen poikaystävän uutta kotia. Nyt olisi aika sulkea kone ja nukahtaa tosi äkkiä.

*Siskot tarkoittavat KAIKKIA naisia, ystävättäriä, kaikkia sukulaisnaisia.