minyaweb.net

Huhhuh. Me opiskelijat osallistuttiin myös ruokakurssille, joka on järkätty meidän työssäoppimispaikan asiakkaille. Siinä sitä sitten kokattii kolme erilaista keittoa, kalaa ja riisiä thaimaalaisittain, kahta salaattia ja jälkkäriksi omenapiirakka. Keittojen kaveriksi tehtiin ruispatonkia ja kaurasämpylöitä. Maha on ihan täynnä syöpöttelyn jälkeen, vaikka kovin yrittikin ottaa kaikkea vain vähän. Samettinen valkosipulikeitto yllätti, sitä tulen varmasti tekemään lähiaikoina ja sille kaveriksi sämppärit. Päiväunet houkuttaisi.

Tämä on vasta kymmenes postaus tälle kuukaudelle. Selvästi opiskeluista kirjoittaminen on verottanut bloggausvoimia.

Sohvalle. Maha on niin täysi ettei kestä istumista.

Pitkän treenitauon jälkeen sain ihan yksinkertaisessa tekniikan harjoituksessa lapaluun alle hirveän jumituksen. Sattui ja piti jättää treenit kesken. Tylsyys, toivottavasti torstaina uskaltaa mennä yrittämään.

Matkaaminen julkisilla on kummasti hauskempaa, kun kuuntelee musiikkia. Mp3-soittimessa on mussulta kopioitua räpäytysmusiikkia. Vasta aamulla bussissa kuuntelin svengaavan biisin sanoja. "Face down, ass up, that's the way we like to fuck." Nauratti kun katseli ympärillä olevia ihmisiä ja mietti, miltä niiden naamat näyttäisi, jos rupeaisi lauleskelemaan biisin mukana.

Tänään oli kiva päivä työssäoppiessa. Vedettiin keskustelua aamulla toisen opiskelijan kanssa, yksi asiakas on päässyt yli varauksellisuudesta mua kohtaan ja pyysi multa apua sekä opettajani kävi kyläilemässä. Keskustelussa tuli paljon uusia näkökulmia päihdetyöhön ja siitä jäi sellanen positiivinen olo. Ehkä asetan riman turhan ylös ja poden turhaan joistain asioista huonoa omaatuntoa. Opiskelijanahan mä tuolla kuitenkin olen..

Työssäoppimisen jälkeen hain uudet vastavalmistuneet silmälasini, jotka näyttää kyllä hienolta päässä, vaikka niihin tottumiseen voi mennä muutama päivä.. isot linssit. Kävin ottamassa ensimmäisen rokotteen Indonesiaa varten lääkärikaverin luona. Turisin hauskoja teekupin verran ennen kuin riensin kotiin syömään (tosin matkalla kuljin luokkakaverin työpaikan ohi, jota piti mennä sitten moikkaamaan, kun huomasin auton pihassa). Pääsin Marialle seitsemältä ja kävin vielä ennen kymmentä rahallisissa töissä lomailijoiden tuuraajana kirjoittamassa lomautuspaperin ja lukemassa mailit.

Kun tänään on tehnyt niin paljon, saa huomenna ottaa rennosti mussun seurassa. Hyvä hyvä.

Seuraavaksi näkemään parantavia unia.

Tosi positiivisen päivän kruunasi Millan vierailu. Sain sitruunaruohoteetä ja hilpeät korvikset tuliaisiksi.. Katsottiin reissussa kuvattu video ja se oli aika hysteeristä. Suurin osa tunnin jutusta oli kuvattu ensimmäisien päivien aikana Bangkokissa ja jotain ihan asiallista vielä matkalla Ko Changille. Loppua kohden vähän hyytyi meininki, joten filmiä pitäisi hieman leikkailla.

En ollut ihan niin järkyttynyt kuin luulin. Äkkiä siihen tottui että katsoi oman näköistä naamaa ruudulta ja kuunteli vieraan kuuloista ääntä. En näyttänyt niin rauhattomalta ruudussa kuin oloni oli kameran edessä. Hienoa oli saada äänimaisema mukaan niin rannalta, Chinatownin tuktuk ajeluilta kuin Sheratonin altaaltakin.

Matkakuumeen se herätti. Vielä kun katson jonkun pätkän Indonesiasta, joka oli mulle nauhotettu, olen varmaan jo toinen jalka lentokoneessa.. taas.

Olen nössö ja menen huomenna niihin kevyempiin treeneihin. Jospa pääsisi treenimakuun kiinni taas. Olo on muuten ollut ylihyvä ilman vehnäjauhoja ja sokeria. Tuntuu vaan, että olen vielä vähän vaikeampi ihminen kun on tämä laktoosin lisäksi. Onneksi tämä on vain tilapäistä..

Nyt nukkupaavoa morjestamaan, on niin väsyny, et ääni narisisi, jos puhuisi videokameralle.

Huh. Miten aika meneekin näin nopeasti. Kolmas viikko työssäoppimista on huomenna ohi. Rahan kanssa vähän on ressiä (kun menin lopettamaan työt), mutta en silti ole ollut näin onnellinen varmaan koskaan. Rahaakin voi ryhtyä tekemään jos liikaa ahdistaa, yksi lupaava projekti on käynnistynyt, joten ei ehkä tarvitse syödä kaikkea säästämäänsä.

Antibioottikuuri ja sen aiheuttama epätasapaino kehossa karsii niin sokerit, vehnäjauhot kuin aikidonkin. Tuntuu, että lihon katsomallakin suklaakakkua, toisaalta olo on ollut mielettömän hyvä ilman mässäilyjä. On tullut syötyä ihania kasvisruokia ja kalaa.

Äipän merkkipäivä lähestyy ja minä saan osallistua valmisteluihin. Kekkerit on kivoja, duunin määrä vaan ahdistaa. Haluaisin vain listan kouraan enkä minkäänlaista suunnitteluvastuuta. Kaksien vieraiden kestittämisien lisäksi ukki on kustantanut meille reissun Tallinnaan, jossa sitten pienen suvun kesken juhlitaan. Ruokalistat tulivat tarkasteltaviksi etukäteen. Onneksi äippä sanoi tädille ruokavammastani, sillä edelleenkin on se tuntu, että kun täti voi syödä vähälaktoosista niin pitäähän munkin sitä sietää. Arg. Onneksi taisi tällä kerralla mennä perille.

Mussu vietti tänään vapaapäivää musta ja minä käytin aikaani hyödyksi. Datanörtteilin ja koodasin sivuja useamman tunnin. Huomenna sitten näyttämään ja keskustelemaan ulkoasusta ja sisällöstä ihan nokikkain. Viikonloppu on sitten ihanan ohjelmaton. Odotan vain sitä, että voin kölliä sängyssä ilman tarvetta nousta ja lähteä kiitämään.

Kiss kiss bang bang on hyvä elokuva. Odotin jotain ihan muuta hehkutusten seurauksena, yllätyin positiivisesti. Finding Neverland sai jälleen kerran ihmettelemään, miten uskomattoman muuntautumiskykyinen näyttelijä Johnny Depp oikeasti on.

Melkein koko viikonloppu meni protukoulutuksessa. Harmitti, että lauantaina piti herätä seitsemältä ja yhteiskuljetusta odotellessa huomata, että bussi lähtikin tunnin myöhässä. Väsymys ei ole hyvä tuomaan positiivisia ajatuksia pintaan, mutta onneksi toivuin ja sain vielä koulutuspaikan vihreässä huoneessa palauttavat unet. Tosin heräsin kamalaan kuorsaukseen neljän aikaan ja jouduin tönimään kotiryhmäläistäni hiljaiseksi.

Koulutuksessa tuli myös tavattua tuttuja. Viime kesän leiriltä yksi appareistani oli siellä, jonka kanssa sitten juteltiin syvällisiä, kuinka elämä on muuttunut peruskoulusta lukioon siirtymisen jälkeen. Suloiset uudet apparitytöt, jotka olivat kotiryhmäläisiäni, ovat vain kaksi vuotta broidiani vanhempia. Järkyttävää.

Eilen illalla ei sitten päässyt nukkumaan. Keskusteltiin lastenteosta mussun kanssa, aihe jopa lähti hänestä. Miten hauskalta tuo edellinen lause kuulostaakaan. Vielä ei ole aika, että minä tai mussu maltettaisiin keskittyä moiseen. Uhkasi kuitenkin, että hänestä tulee vielä hyvä isä. Ja jos erehdyn liikaa haaveilemaan perhekuviosta, voidaan varmasti lainata jotain tuttua lasta toviksi.

Tänään aamulla väsymys teki musta perseeseen ammutun karhun, huvittavalla tavalla ja onneksi vain hetkeksi. Ensi yönä nukun tai muuten koomailen koko lopun työssäoppimisjaksoni. Joka päivä ei kuitenkaan voi ottaa 20 minuutin päiväunia fysioakustisessa tuolissa.

En ole kirjoittanut mitään mihinkään muutamaan päivään. Aika on mennyt kaikkeen muuhun, olen joka ilta ollut jossain muualla kuin kotona. Käytiin mussun kanssa moikkaamassa isää, isän uutta eukkoa ja siskopuolta, hyvin meni se kaksituntinen ja mussun kommentti oli jälkeenpäin, ettei se ollutkaan niin kamalaa kuin oli odottanut.. Ronja kävi eilen ja illalla saunottiin tyttöjen ja poikien vuorot, sillä Monksua ei tarvinnut paljoa maanitella saunomaan. Mussukin oli tyytyväinen kun sai vertaisensa löyöynheittäjän saunaseuraksi. Katsottiin Conanin Suomijaksoa, minä väsyneenä ja hysteerisenä.

Yöunet ovat jääneet liian vähiin, sen huomaa tänään. Työpäivän jälkeen kaupungilla pyöriessäni iski tylsyys. Kävin optikolla, joka hämmensi mua sanomalla, ettei näkö ole ollenkaan huonontunut, mutta määrää silti voimakkaammat lasit.. ei noita ymmärrä. Lasit ja lasku on sitten muutaman viikon päässä tulossa.

Kävin käyttämässä korvaani alkuviikosta ihanan lääkärini luona terveysasemalla. Suomalaisilla olisi oikeasti oppimisen paikka. Hassua suomea puhuva ulkomaalainen mies kun aina jaksaa muistaa kysyä opiskeluistani. Sain antibiottireseptin välikorvan tulehdukseen ja lisäksi pyysin kaikki Indonesiaan tarpeelliset rokote- ja kevään allergioihin varautuen allergialääkereseptit. B-hepatiittirokote odottaa jääkaapissa, töissä tarjottiin lisäksi C-hepatiittia kysymällä "tehdäänkö verivala?" Rokotteisiin menee 250 euroa, katsotaan kuinka huokealla selviää pistelemisestä.

Haluaisin mennä nukkumaan, mutta on vielä vähän liian aikaista ja nousen sitten yöllä ylös kukkumaan. Paras olisi nyt siivota ja touhuta tovi, organiseerata ja suunnitella hieman.

Viikonloppunakaan ei saa nukkua pitkään. Protukoulutus syö viikonlopun ja tarkoittaa aikaisia herätyksiä, vaikka kivaa siellä ihan varmasti on. Tänään menen ajoissa nukkumaan.

Kulunut viikko on ollut mukava. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen on syönyt aikaa blogin huomioimiselta. Vielä kun on sen lisäksi pitänyt treenata ja seurustella. Mussu on melkein huolissaan, että äippä ja Nea saavat hakamat ennen mua, kun olen ollut niin paljon pois treeneistä. Erintyisestä syystä pitää ottaa kova treenaus tähän lähitulevaisuuteen, jos haluan graduoida vielä samassa porukassa, samaan aikaan.

Ja se erityinen syy tässä tuli tietooni perjantaina sähköpostin välityksellä. Sähköpostissa luki: "Hei Tytöt! Teidän osaltanne Indonesia on siis varma, ottakaa yhteyttä niin suunnitellaan."

Nyt sitten tutkailen rokotuksia Kansanterveyslaitoksen sivuilta ja ihmettelen. Homma pitää laittaa käyntiin ja ensiksi nuo rokotukset ja niiden aikataulun selvittäminen. Muutama lantti taitaa niihinkin upota, pitäisi kehitellä lisätulonlähteitä tai olen syönyt säästöni ennen kuin pääsen Indonesiaan. Toivottavasti onnistuu, sillä olen ajatellut lomailla pari viikkoa tuon reissun yhteydessä, koulun ei pitäisi ainakaan olla esteenä.. Tiedä onko se sitten Indonesiaa, Thaimaata vai jotain ihan muuta Kaakkois-Aasiaa.

Tulossa on touhukas viikko. Työssäoppimista, treeniä, hieman töitä, kyläilyä faijalla ja Ronjan yökyläily. Mussu taitaa lähteä kanssani tervehtimään isää ja sen uutta perhettä, mikä on aika hurjaksi luokiteltava juttu.. Tosin "esiteltiinhän" mutkin tuossa muutama päivä sitten isukille, niissä rajoissa mitä välissä olevat kilometrit sallivat, eli webbikameralla.. Ja viikonloppu menee sitten protukoulutuksessa.

Vaikka kirjoitan kuin hullu oppimispäiväkirjaa, joku pieni ääni saa mut vielä rustaamaan tänne tekstiä. Tuntuu, että tarvitsee. Ehkä tämä on vielä erilainen näkökulma tähän työssäoppimisjaksoon kuin itseälläni on noita koulujuttuja kirjoittaessa.

Olen täysin lintsannut treeneistä alkuviikon. Jotenkin ei ole jaksanut, vaikka niskat on jumijumit ja treenit varmasti auttaisi ja siellä olisi kivaa.. Tänään päädyin pienille päikkäreille. Ehkäpä tämä yöunien lyheneminen vähän vaikuttaa.

Päivät ovat äärettömän antoisia tuolla työssäoppiessa, ne eivät ole pituudella pilattuja 6,5-7 tuntia päivässä ja rankkuus on ehkä eniten henkisellä puolella. Silti päivien jälkeen kun pysähdyn hetkeksi huomaan olevani todella poikki. Ehkä työssäoppimisesta ja tuosta paikasta tulee liikaa ajatuksia ja ne väsyttävät.

Mussu on edelleen kipeänä ja olen saanut nukkua yöni yksin. Olen tosin käynyt säännöllisesti halimassa sitä terveemmäksi. Tuntuu hassulta, että olen ollut jonkun kanssa jo neljä ja puoli kuukautta todella onnellinen.. Maria tuossa yksi päivä kysyi varovaisesti puhelimessa, että onko mulla mussu vielä kuvioissa, kertoo jotain neidin oletuksista. Ehkä pääsen ikisinkkuleimastani joskus.

Vielä on vähän hömppäromaania jäljellä. Kävelin bussipysäkiltä kotiin nenä kirjassa kiinni hetkittäin katsellen, etten kävele auton eteen. Välillä yritin saada sivujen väliin sataneen lumen pois.. huonoin tuloksin. Äkkiä sänkyyn sitä lukemaan..

Ensimmäinen työssäoppimispäivä takana. Olo on loistava, mieli kirkas ja niin täynnä ajatuksia. Kotiuduin paikkaan alta aikayksikön ja pääsin jopa työn makuun. Päivät ovat leppoisia, työvälineenä oma persoona. Asiakkaina päihdekuntoutujat. Äärimmäisen paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia antava paikka. Tämän seitsemän viikon jälkeen tiedän paikat, jossa saa parhaat ilmaiset ruokakassit. Tämän seitsemän viikon jälkeen katson ihmisiä uusin silmin. Tämän seitsemän viikon jälkeen olen vähän vähemmän pieni ja naiivi.

Päivä on mennyt supernopeasti.

Viikonloppuna tuli treenattua puolet Franck-sedän leiristä ja lauantaina osallistuttua iltameininkeihinkin. Meidät Nean kanssa toivotettiin tervetulleiksi Ruotsin puolelle leireilemään ensisyksystä, jos en Indonesioiltani jouda Suomessa leirille.

Huonosti venytelleenä olen ihan jumiksissa. Yksi treenikaveri tosin kertoi, että Franckin ja muiden ranskisten leirit on aina rankempia kuin muiden. Lohduttavaa.

Lohduttava on myös se ajatus, että kun aloitin liikkumisen, hävetti kamalasti, että sykkeen nostaminen korkealle sai naaman helottamaan kuin retiisin. Nyt kun kunto on noussut, helotan ihan yhtä lailla. Se on siis vain joku naamavärkkijuttu eikä liity kuntoon mitenkään.

Nyt olisi paras kömpiä sänkyyn rauhottumaan päivän päätteeksi kirjan kanssa. Iltasaduksi tähän pätkä kirjan päähenkilön viisauksista.

"Suddenly I'm filled with fresh enthusiasm. This is a brilliant plan. I'll shag Connor at work tomorrow, and it will be the best sex we've ever had, and the sparkle will come back, and we'll be madly in love again." Sophtie Kinsella: Can you keep a secret?

Niin yksinkertaista.

Olen autoillut pitkään. Bussilla kulkeminen tuntuu liittyvän vain historiaani. Torstain koko päivän julkisten käyttäminen ja Helsinkiä ympäri kulkeminen tuntui eksoottiselta. Ärrällä positiivinen ylläri matkakorttia ladatessa oli hinnanmuutokset, jotka oli tehty alennusryhmille. Ei tuolla kolmella kympillä edes auton tankkia saa täyteen. Maanantaina auto jää parkkiin ja yritän selvitä työssäoppimisjaksoni julkisen liikenteen käyttäjänä.

Uusin hattuni, Thaimaasta ostettu vihreä-luonnonvalkoinen virkattu (koukuttu?) hattu ei ihan yllä korville. Bussien odotukset ja ulkona kylmässä kävely altisti korvani viimalle. Seurauksena ilmeisesti korvaputken tulehdus. Mulla on niin vähän ollut mitään korvajuttuja, etten edes osaa olla varma. Thaimaalaisella ibuprofeenilla tuota on aika hyvin kärsinyt. En vaan uskaltanut mennä kuin katsomaan illan harjoituksia. Meillä olisi nyt aikidoleiri, säästelen itseäni ja menen vain yhteen treeniin huomenna.. ja ehkä sunnuntaina jos huominen tuntuu hyvälle.

Aamupäivästä voisi mennä pyörähtämään retkimessuille. Rakastan fiilistelyä tulevilla tapahtumilla. Tieto omasta leiri- ja retkikurssin telttaleiristä saa kesän tuoksun nenään. Näen jo vihreän metsän ja sulat vedet.. ja siitepölyn takia punoittavat silmät ja nenät..

Eilen illalla nukahdin Princess Mononoken alkumetreillä mussun kainaloon, enkä herännyt edes koneen sammuttamiseen. Nyt ei varmasti mene kauaa ennen kun nukahtaa.. Tovin voisi yrittää lukea kirjaa. Kevyt lukeminen on aina motivoivampaa jos vaihtoehtona on joku pikkupakon saattelema kirja. Kun kevyt lukeminen maustetaan hyvällä syyllä lukeminen, voi hyvällä omalla tunnolla jättää koulukirjat syrjään. Hömppää on siis hyvä lukea englanniksi. Ja kukapa haluaisi lukea lastensuojelutyöstä tai katulapsista itselleen iltasatua..