satunnaista aallokkoa elämän aurinkorannalla

31.10.07

klo 23:47 - Talvi tulee, onneksi villa ja kynttilät lämmittää

Viime viikko oli rankka. Tein 64 tuntia kivoja töitä ihan ilmaiseksi ja samalla suoritin viimeisen opiskeluihin kuuluvan näytön. Tosin rankan viikon seuraukset oli jo sunnuntaina kaikkien nähtävillä. Kammottava nuha, ääni käheänä ja pää niin tukossa, että kuulemma huusin kaikille.

Maanantain piti olla vapaapäivä, mutta se muuttui saikuksi. Huomenna takaisin työssäoppimaan. Vieläkin on pää vähän turvoksissa, mutta eiköhän sitä jaksa olla jo päivän pystyssä. Edelliset päivät on menneet nukkuessa melkein kellon ympäri.

Tuleva viikonloppu menee melkein kokonaan huovutuskurssilla. Hain kirjastosta kaikki hyllystä löytyneet huovutuskirjat ja olen niitä lueskellut ja kerännyt ideoita. Voi kun jo pääsisi kunnon työtiloihin huovuttelemaan. Voi olla, että siihen jää koukkuun. Muutenkin kamala ikävä käsillä tekemistä.

Ensi viikolla tulee täyteen 2 vuotta mussun kanssa ja ekasta postauksesta 5 vuotta. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet todella nopeasti, mutta sitä vanhemmat jutut tuntuvat olevan todella kaukana.

11.10.07

klo 18:38 - Alkusyksyn aallonpohjaa ja kylmyyttä

Olen tylsistynyt ja masentunut. Ei mitään kauhean vakavaa, mutta vaikea pitää mieltä iloisena neljän seinän sisällä maatessa. Toista päivää saikulla ja ihan tylsistynyt. Lääkäri epäili sappikiviä ja nyt testataan auttaako napit. Pakko varmaan huomenna mennä töihin vaikka olo olisi kehno, hajoan muuten.

Syömiselläkään ei oikein voi lohduttautua. Jo normaaliksi muodostuneen rajoitetun ruokavalion lisäksi pitäisi kokeilla sappiruokavaliota, mikä kaventaa ruokatarjontaa. Ja vaikka jotain hyvää saisikin, olo ei syömisestä juuri kohene.

Kirsin kanssa käyty pitkä puhelu oli piristävä. Melkein jo sovittiin kaukomaille lähdöstä. Matkakuume on hirmuinen. Koulun jälkeen olisi paras lähteä ja ikäväkin on jo Kaakkois-Aasian suunnalle. Mussukin sanoi, että lähde vaan, kyllä täällä odotellaan jos ei mukaan pääse lähtemään.

Kirsi kertoi kuulleensa, että miehillä on useammin tulospohjainen ajattelu, mikä tyrmää haaveilun reissuista ja jonka takia usein kai miehet säikähtää puhuttaessa lapsesta, yhteisestä asunnosta tms aiheesta. Tämä voi kuulemma tarkoittaa miehen mielessä sitä, että vuoden sisään pitää toteuttaa kyseinen puheenaihe. Tiedä häntä. Näin ainakin meillä tuntuu toimivan. Vielä ei saa puhua esimerkiksi joulusta..

Haaveilu helpottaa. Ahdistaa ajatus ensi keväästä, sillä siellä ei ole mitään varmaa suunnitelmaa siitä, missä olen ja mitä teen.