minyaweb.net

On mukavaa olla täällä ja elämä on sujunut aika leppoisasti päivä kerrallaan hikoillen. Thaimaassa ei ole ikinä ollut näin kuuma, eikä täällä ole yhtään mittaria kertomassa lukemia. Hassua, ihmiset palelevat täällä kun sateet tulevat, eikä lämpötila silloin paljoa alle +30 asteen laske.

Käytiin tänään valtion lastenkodissa, jossa tuplaten enemmän lapsia kuin täällä, yhteensä 80 kappaletta. Näytti ihan valtion laitokselta, kliiniseltä. Valkeat kalkatut seinät ja valkoista kaakelia, ei yhtä kotoista kuin täällä. Ihmetytti, sillä siellä tytöillä ja pojilla omat ruokailutilat. Tulin päätelmissäni siihen, että miespuoliset eivät suvaitse menstruoivia saastaisia ihmisiä lähelleen. Ja tuollaisessa paikassa jollain tytöllä on menkat kuitenkin.

Ja koska menkat on niin kiva aihe, niin sanottakoon nyt kun tuo muslimien paasto meni, että musliminaisella kun on kuukautiset Ramadanin aikaan niin silloin ei paastota. Eihän pyhä paasto ja menstruoiminen vaan sovi yhteen. Saastaista touhua.

Siitä tulikin mieleeni tämä jätehuolto täällä Indonesiassa. Kaikki roska poltetaan mikä voidaan, en edes tiedä minne muu jäte menee. Biojäte on täällä meillä eroteltu, tilanteesta muurin ulkopuolella en osaa sanoa. Meidän jätteet viedään vuoristoon poltettavaksi, kyläläiset polttavat jätteensä pihoillaan tai tienvarsien ojissa. Mutta menkkarätit jokainen tyttö joutuu käydä polttamassa itse paloöljyn kanssa jossain nurkan takana uunissa, ainakin täällä. Luojan kiitos kupille, halleluja (näin siinä käy kun käy viikoittain jumalanpalveluksessa).

Menipäs veriseksi tämä postaus. Piti kuitenkin vaan kirjotella, kuinka iloisena mennään keskiviikkona uusimaan viisumeita ja ostamaan bussilippuja Balille.

Ja siitä, että vaikka en missään muussa tilanteessa olisi ottanut matkaseuraksi Lauraa, on yhteiselo muuttunut aika sujuvaksi. Kuin pakkoavioliitto.. on vaan pakko pärjätä keskenään ja tekemällä siitä mukavaa viihtyy itsekin paremmin.

Seitsemän viikkoa kotiinpaluuseen, kahdeksan jouluun (tämä ihan teidän kiusaksenne), mutta sitä ennen vielä paljon aurinkoa, surffausta ja shoppausta.

Ai niin, tytöt täällä letittivät mulle uudet tukan. Nyt ollaan kuin siskokset Lauran kanssa pikkuletteinemme.

Paasto päättyi maanantai-iltana, hari raya on ohi ja lomaviikko melkein lopussa. Elämä on hymyillyt enemmän, ehkä tuo viimoinen alamäki oli vain väsymystä kulttuurierosta. Olen ollut täällä nyt pidempään kuin Thaimaassa koskaan, vielä suurin piirten viikon verran ja olen ollut pisimmän aikani ulkomailla kerrallaan.

Saatiin Lauran kanssa askarteluhuone, joka on innostanut meitä ihan uudella tavalla. Joulukalenteri on jo melkein valmis, eikä se ole mikään ihan pieni. Lisäksi siihen tulee vielä pöytäosa, eli se on kolmiulotteinen.

Maanantaina päästiin beachille, aivan ihanalle siistille valkohiekkaiselle rannalle, jossa lasten kanssa uitiin ja kerättiin kotiloita. Suurin osa lapsista ei osaa uida ja ne jotka osaavat vähän, eivät pärjää suomalaiselle samanikäiselle. Kummallista, ettei ihmiset veden äärellä osaa uida.

Tänään käytiin tyttöjen kanssa torilla ihmettelemässä ja osteltiin sieltä useampi pikkutyttöjen prinsessamekko 3-4 euron kappalehintaan. Jouluna lempilapsia lellitään.

Yksitoista yötä olisi lähtöön, jos viisumi vain saadaan hankittua yhdessä päivässä. Toivottavasti siellä ei tule ongelmia.

Täällä treenataan jo kovaa vauhtia joulujuhlaan, tehdään joulukoristeita ja siinä ohella hikoillaan sateita odottaessa.

Tuntuu, että päivien keskeisin sisältö on tällä hetkellä haaveilla tulevasta. Olemme kaksi viikkoa enää lastenkodilla ja sinä aikana pitäisi saada tehtyä paljon. 6.11. olisi tarkoitus lähteä uusimaan viisumeja ja siltä samalta reissulta jatkaa matkaa Balille vapaampaan fiilikseen. Olen saanut ihan tarpeekseni muslimeista.

Ramadan kuulostaa koko ajan älyttömämmältä mitä enemmän siitä kuulee. Huomenna se loppuu, paasto meinaan, kuudelta illalla. Sitä seuraa kulkue, joka kulkee koko yön ja sitten on pari pyhäpäivää. Koko viikon on kaikki kiinni Indonesiassa, sairaaloistakin saatetaan kotiuttaa osastoja, että hoitsut ja lääkärit pääsee lomalle.

Balisuunnitelmissa on tällä hetkellä pari rantakohdetta, Kuta ja Lovina beach, kaupunkielämää Denpasarissa ja chillailua Ubudissa. Hyvät vinkit koskien kiintoisia kohteita Balilla otetaan vastaan ilomielin.

Tuntuu siltä, että olen laiminlyönyt tätä blogia kovin. Syynä siihen on raportointi työssäoppimisesta, eli kirjotan paljon ja energiat menee siihen.

Viime lauantain karkelot olivat hillittömät. Meillä ei ollutkaan enempää yhteistä ohjelmaa, kuin meidän vetämät leikit. Tosin pyydettiin lapsia vielä laulamaan, kun oltiin tehty tyhjistä limutölkeistä marakasseja. Lapset pistivät oikein jamit pystyyn, eikä kyllä itselläkään ole ollut aikoihin niin hauskaa.

Kaiken hauskuuden lisäksi on sitten tullut luonne-, ikä- tai kulttuurierot vastaan paikan ylläpitäjän kanssa, jonka kanssa täällä eniten töitä tehdään. Hän ei kehdannut sanoa mulle, että mun tatska ja lävistykset ovat huono juttu.. Täällä kuulemma vain narkkareilla on moisia. No Laura kerto tämän mulle ja sen, että täti oli huolissaan, onko lapset nähneet niitä.

Mulle tuli tietenkin nihkeä fiilis siitä, ettei suoraan voitu sanoa ja niimpä päätin seuraavana aamuna ottaa asian puheeksi. Pyysin, että asiat kerrottaisiin suoraan ja että olisi hyvä juttu kuulla tuollaisista etukäteen jne. Tädin reaktio siihen oli, että hän kielsi yli puolet puheistaan ja karkasi paikalta välittömästi. Tämän jälkeen mua kohdeltiin seuraavat tunnit kuin ilmaa, ilmeisesti puheeksi ottaminen oli todella väärä veto. No nyt tilanne on tasaantunut, mutta vähän ketuttaa, jos meistä jotain valitetaan, eikä meille voida ensin sanoa, että tuo on täällä huono juttu.. En aio stressata aiheesta enempää.

Meillä on noin aika tarkalleen kolme viikkoa täällä, jonka jälkeen lähdetään vajaaksi viikoksi Yogyakartaan kahdestaan Lauran kanssa, sitten tullaan tänne uusimaan viisumit, jonka jälkeen kohteena on Bali ja Lombok. Tänne ollaan luvattu tulla takaisin ennen joulujuhlaa 10.12, joten silloin ollaan 4-5 yötä täällä. Sitten Jakartaan jonnekin parempaan hotelliin ja hirveät viimeisten päivien shoppailut ennen kotiin paluuta (joululahjat ja silleen).

Tekemistä riittää joulujuhlavalmisteluissa. Muslimien jodlaus kertoo kutsusta keskipäivän rukoukseen. Mulle se tarkoittaa ruoka-ajan lähestymistä. Huomenna päästään mukaan Yogyakartaan, jäädään sinne yöksi. Siellä ei varmasti olla niin silmiinpistäviä ja vaatteistakin löytyy ehkä helpommin näitä länsimaisen ihmisen kokoja. Kaunista batiikkia täällä, eilen ostin alle 1,5 eurolla mekon Keski-Jaavan väreissä, mustaa ja ruskean eri sävyjä. Se päälle ja pyykkien ripustus ja ruokapöytään.

Päivät kuluvat täällä nopeasti. Kauhean montaa ihmeellistä asiaa ei yhteen päivään mahdu. Reissut merelle tai jonnekin muualle täyttävät kokonaisen päivän paremmin kuin helposti.

Lastenkodin pojat ovat kovia pelaamaan lentopalloa. Lentopallo on mennyt rikki ja toissapäivänä pelattiin vanhalla vähän löysällä jalkapallolla. Eivät kovin laatupalloja ja kulutus on kovaa.

Eilen käytiin Semarangissa. Sinne heitettiin suomalainen tänne vierailemaan tullut pariskunta, joka jatkoi matkaansa. Hyvä että lähtivät, eivät viihtyneet täällä ja tekivät ilmapiiristä ikävän nihkeilyllään.

Me jäätiin tyttöjen kanssa ostoskeskukseen pörräämään ja löydettiin mulle webcam, Lauralle gigan mp3-soitin (noin 40 euroa), kellot ynnä muuta mukavaa. Ruokakaupassa isoon säkilliseen kaikenlaista kului noin kuusi euroa. Halpaa. Täältä puuttuvat vain ne jalkahierontaa tarjoavat ihmiset. Ostoskeskusten auloissa on erilaisia jalkahierontamasiinoita, mutta eivät ne vedä vertoja vahvoille sormille.

Ei tullut ennen lähtöä mietittyä, miksi pitää pukeutua tietyllä tavalla tietyissä paikoissa. Ohjeina vaan tuli, että kaupungille mennessä peittoon olkapäät, polvet sekä varpaat ja kantapäät. Ei käynyt edes mielessä, että joku oikeasti kävisi käsiksi! Lauralle tämä oli todella shokki, sillä kaikki ovat olleet todella ihania meille. Täällä vallitsee käsitys, että länsimainen nainen on aina valmis seksiin ja kenen kanssa tahansa, joten välttämäti oikea pukeutuminen saati sormus oikean käden nimettömässä auta yhtään mitään.

Ei ole ikävä kotiin. Mussun kanssa olen niin hyvin yhteydessä, ettei ole ehtinyt ikävöimään. Vähän tekee pahaa katsoa toista webcamista, kun tietää ettei pääse lähelle. En ikävöi kotoisia ruokia, riisiä uppoaa vielä paljon lisää. Laura taas kantaa kaupasta muroja, paahtoleipää, juustoa ja leikkelettä. Tuntuu kauhean hassulta, kun mä pärjään hyvin sillä mitä täällä tarjotaan. Ihan superluxusta on kaurapuuro, jota ollaan saatu aamuisin.

Toissapäivänä päästiin merelle ja viettämään rantaelämää. Oli ihana vapautua vaatteista ja hengata bikineissä. Siinähän sitten poltin hartiat ja niskan niin pahasti, että vieläkin ovat kipeät. Mentiin sellaisella 7 metrisellä kalastusaluksella saareen hengailemaan. Rannassa ei mitään laitureita ollut, joten veneeseen pääsi vain kahlaamalla ja siihänän istuttiin perse märkänä saareen asti. Rannalta löytyi kamalasti simpukankuoria ja kotiloita. Oli ihana uida lämpimässä suolaisessa vedessä ja syödä sen jälkeen ibun laittamaa ruokaa rannalla puunkatveessa.

Eilen ei päästy Semarangiin, mutta vietettiin rauhallinen ja mukava päivä täällä lastenkodilla. Otettiin arskaa, oltiin vain ja tehtiin lasten kanssa läksyjä.Luulin, että tästäkin päivästä tulisi yhtä leppoisa, mutta yllätysreissu Jeparaan sai päivästä hektisen.

Heti kun palattiin, alettiin askarrellafootbageja lasten kanssa, jonka jälkeen syötiin kaikki yhdessä ja vietettiin iltaa oikein ohjelman kera. Lapset lauloivat omien kotipaikkojensa kielellä (Indonesiassa aika monta kieltä ja sitten yhteinen indonesian kieli). Me leikitettiin Lauran kanssa lapsia ja kaikin puolin vietettiin kivaa aikaa yhdessä.

Huomenna saa nukkua. Koko päivä aikaa viettää lasten kanssa, sillä sunnuntaina ei ole koulua (lauantaisin on). Ehkä päästäisiin pelailemaan jotain.

Tänään ollaan oltu torilla ja shoppailtu. Täällä olevat koirat (joita on yhteensä seitsemän), tekevät olon tukalaksi.. aloitin astmalääkkeet ja muutenkin aika kovat lääkinnät kehissä, eikä tunnu yhtään paremmalta.

Huomenna Semarangin saasteisiin, ehkä ostoskeskuksessa on helpompi hengittää.

Ohessa tänään kuvattua materiaalia aasialaisesta liikennekulttuurista.

Sain ekaa kertaa tänään aamulla yhteyden nettiin täältä omasta luukusta. Vähänkö luksusta. Ehdin juuri ja juuri päivittää aiemmin kirjoittamiani juttuja nettiin, ennen kuin lähdettiin viljelyksille. Niimpä vähän aikaa uudet jutut pompsahtivat takaisin menneelle kuulle.

Oltiin tänään vuorilla paiskimassa hommia. Kasteltiin muovipusseissa olevia taimia nostamalla ämpäristä vettä säilyketölkillä, joka oli tuikattu kepin päähän ja pohjaan oli tehty reikiä. Indonesialainen kasteluvehje. Saatiin myös letku käyttöön ja tuli ihan lapsellinen olo tässä kuumuudessa.. teki mieli kovasti alkaa vesisotaa ja sainkin Lauralta kevyen suihkun osakseni.

Rinteet on jyrkät ja menevät useimmissa paikoissa porrastetusti. Kasteltiin teakin taimia ja mitäköhän kaikkea muuta. Viljelyksillä kasvaa myös ainakin banaania, chiliä, papaijaa ja perunaa.

Pääsin tänään mangon makuun. Ostettiin eilen kaupasta hedelmiä ja kyllä oli nannaa. Itseasiassa meidän kämpän takana on iso mangopuu, ongelma on vain se, että lapset varastavat hedelmät hieman ennen kun ne ovat parhaimmillaan. Onneksi kaupasta sen sai ostettua juuri sopivana.

Tuossa on mun kulma kämpästä ja kuisti, tuon korkean aidan takana on kala-allas, jossa on kissakaloja (minkä takia ne on kissakaloja, eihän ne näytä edes yhtään kissoilta tai mitään).

Ihanaa kun yhteys toimii ja saa otettua kontaktia ulkomaailmaan. Pitäisi varmaan ladata skypeen puheaikaa, kun ei tuolla kännykällä viitsi soittaa. 12 sekunnin puheluun "Soita mulle" menee melkein 30 senttiä.

Huomenna aikainen aamu. Kello on jo paljon. Ehkä päikkäreiden takia ei väsytä niin paljoa.. Nyt petiin ja selamat malam!

Ollaan ihan kotiuduttu tänne. Hikoilemiseen tottuu ja tuuletin on kiva kaveri.

Kämppäillään talossa, jossa on kaksi huonetta ja yhteinen kylppäri. Kylppärissä meillä on länsimainen vessa (eli korkea, jossa voi istua), mutta se vedetään käsin. Suihku toimii käsin kuupalla vettä heittämällä. Meillä on myös pesukone, jossa on rumpu, johon heitetään pyykit, pesuaine ja vesi, ja sähköllä se sitten pyörittää noita kolmea ja nappia painamalla tyhjentää. Huuhdella pitää itse.

Meillä on omat ovet ja omat terassit, joissa ei olla ehditty istuskella. Tänään tytöt täyttivät mun terassin edessä olevan kala-altaan ja laittoivat sinne monneja uiskentelemaan.

Puhelinliittymät, jotka ostettiin, eivät toimi. Tekstiviestit eivät kulje Suomeen eikä sieltä tänne, tylsää. Niimpä lastenkodin turvamies ja jokapaikanhöylä -sedät vetivät verkkopiuhan tänne meidän kämppään ja tuosta mun ikkunasta sisään. Tänään sitten käytiin laittamassa soittotunnukset mun läppäriin samalla kun käytiin Jeparassa.

Jeparassa käytiin myös syömässä ulkona ja shoppailemassa kännykänkuoria ja vessanraikastinta, hauska reissu. Huomenna ilmeisesti päästää kasteluhommiin vuoristoon.

Eilen käytiin katsomassa viljelyksiä vuoristossa, opetettiin suomea Srille, joka taas opettaa meille indonesiaa, ja oltiin lasten kanssa.

Tänään vasta sain selville, että Sri laittaa meidän ruokia täällä ja kun odoteltiin leipomossa ja kuolattiin leivoksia, Sri lupaili tehdä aamupalaksi pannaria ja pyhänä leipoa banaanikakkua (banaani on indonesiaksi pisang). Sri lupasi myös opettaa meitä laittamaan joitain ruokia..

Taidan mennä nyt tästä katsomaan, jos lapset ovat saaneet läksyt tehtyä. Puolen tunnin päästä on iltahartaus (kristillinen mesta kun on) ja sen jälkeen ihmiset alkavat käydä nukkumaan. Tulen sitten sen jälkeen roikkumaan netissä, jos se vaikka on halvempaa yhdeksän jälkeen.

33 tunnin, neljän eri lennon ja parin eri maan kautta päästiin vihdoin perille tänne Keletin kylään. Matka meni hyvin, mitä nyt meinattiin Helsinki-Vantaalla myöhästyä lentokoneesta, mutta sehän oli vain pientä.

Kaikki tuntuu hirveän tutulta täällä, ihmiset ja tuoksut ovat samanlaisia kuin Thaimaassa. Vastaanotto on ollut lämmin ja lapset hymyilevät niin että sydän sulaa.

Tuntuu, että oltaisiin oltu täällä jo enemmän kuin vuorokausi. Herättiin aamulla kuuden aikaa rummutukseen, lauluun ja jammailuun, joka oli yhtä kuin sunnuntain jumalanpalvelus. Meitä kehottettiin nukkumaan niin pitkään kuin pystyttäisiin, että palauduttaisiin reissusta, joten laitoin mp3-soittimen soimaan ja peittämään metelin. Laura herätteli mua sitten vähän kymmenen jälkeen.

Tänään ollaan syöty paljon, hikoiltu runsaasti, juteltu suomeksi ja englanniksi, tehty pyörälenkki ibun luokse (kaikki vanhemmat naiset ovat ibuja), opittu muutama sana lisää indonesiaa ja oltu paikallisten huuteluiden kohteena.

Tulossa on ainakin jaavalaisen tanssin ja puunkaiverruksen opiskelua, lehmänostoreissu sekä töitä viljelyksillä.

Eilen matkalla tänne saatiin paikalliset sim-kortit ostettua. Puoli vuorokautta saatiin olla katveessa, sillä saunalahti ei toimi täällä maaseudulla, eikä uusi liittymä toiminut ennen kuin se rekisteröitiin passin numeroiden kanssa tänään aamulla.

Aikaero on vain 4 tuntia. Hämmentävän vähän.