minyaweb.net

Tein tänään ensimmäisen neulahuovutukseni. Heräsin aamulla väsyneenä ja huonosti motivoituneena kouluun lähtöön. Istuskelin koneen äärellä ja tökin valkoista villapalleroa. Hyvä, että sain viime minuuteilla laitettua kamat kassiin ja vaatteet päälle ja hypättyä luokkakaverin kyytiin.

Ehdittiin käydä lounaalla ennen kuin tunti alkoi. Käytiin läpi ensi viikon erityisryhmä projektin juttuja ja samalla pupulle muotoutui, koivet ja käpälät sekä töpöhäntä.

Iltapäivä jatkui työssäoppimis-aiheella. Käytiin ongelmatilannetta draamateatterin keinoin läpi. Yleisö puuttui näytelmään ja loppupeleissä meitä oli poimittu lavalle toimimaan toisin kuin tarinan henkilöt. Hersyvän hauskaa. Tuota pitäisi ehdottomasti käyttää protun koulutuksessa ongelmatilanteita miettittäessä.

En malta jäädä koulun asuntolaan. Meillä on erittäin toimiva kimppakyyti kahden muun luokkakaverin kanssa. Sitä paitsi nuo puolen tunnin matkat molempiin suuntiin sisältävät niin hauskoja keskusteluja, ettei niistä halua jäädä paitsi. Pojista on tullut kivoja kavereita ja vaikka ne on aika velikultia, niin useimmiten jutellaan syvällisiä nuo matkat. Toisesta noista voi muodostua hyväkin ystävä, ihan helmi persoona ja hieno asenne.

Sain muutama päivä sitten postikortin. Nimi ja osoite oli kyllä ihan oikein, mutta kortin sisältö olikin sitten hepreaa mulle. En minä tunne tuollaista vaihtarina olevaa ihmistä, joka kortin lähetti. Enkä minä puhaa tuollaisia juttuja mistä se kyselee.. Siis mitämitäihmettä?

Kirjoitin nimeni ja pari kortista löytynyttä kaimaani liittyvää asiaa googleen ja löysinkin osoitteen, josta lähdin kyselemään kaimaani.

Ja tänään treenien jälkeen oli tullut vastaus. Osuin ensimmäisellä yrittämällä oikeaan. Oli hassua saada "itseltään" postia. Mitä teimmekään ennen internettiä ja sähköpostia.. No nyt kortti pääsee oikeaan osoitteeseen.

Olen edelleen aivan räytynyt aikidotreenien jäljiltä. Treeni ei imenyt mehuja ihan täysin, vaan pukkarissa oli sellainen olo, ettei pystynyt millään jännittämään.. Oli vaan niin täydellisen rento ja onnellinen.

Jo kata 13 on vielä vähän hakusessa. Sitä on selvästi treenattu mun poissaollessani. Tehtiin myös kivoja pariharjoituksia ja dojo kaikui yhteen lyötyjen keppien paukkeesta. Loppu treeni olikin pelkkää ukemia. Ukemia pukin yli, puolikovana ja kovana. Ranskalaista ukemia, joka näyttää hienolta kun sen osaa, mutta eräät onnistuivat aluksi sitä tehdessään lähinnä satuttamaan itseään. Onneksi loppua kohden tuli sisäistettyä homman idea.

Graduointiin on alle kuukausi.

Mun tekee mieli nukkumaan.

Piti bloggailla aiemmin, mutta oven takana olikin yllätysvieras tuossa hieman ennen yhdeksää, enkä vieläkään ole saanut vieraalta internettiä.

Kävin hakemassa tänään uuden modeemin, jossa on nyt se kauan odotettu wlan-tukiasema. Kuitenkaan se asennus ei ollut niin yksinkertainen kuin piti. Kaveri on nyt säätänyt sen kanssa pari tuntia.

Lomailu on ollut lokoisaa. Eilen suhalin vaikka missä ja näin Mariaa samalla kun kiersin kauppoja itäisessä ostoshelvetissä. Mukaan tarttui paksut sukkapuikot, hahtuvaa (eli sellaista huovuttuvaa villalankaa) ja huovutusvillaa.. Ja vähän muutakin millä valmistautua joulu- ja muihin lahjoihin.

Maria meinasi saada hepulin kun puhuin olevani ihan joulutunnelmissa. Okei, olen ehkä hieman ajoissa, mutta joulu on asia, josta en aio stressata. Joten miksi en aloittaisi jo nyt. Enkä onneksi ole ainoa, ihan itse -foorumilla on väki jo keskustelemassa joululahjoista.

Tänään samalla kun hain uuden modeemin pääsin tutustumaan uuden uutukaiseen shoppailuhelvettiin, kauppakeskus Selloon. Olihan se iso ja komea. Eikä rahan menoa voinut estää. Löysin ylisuloisen teepannun, jota en voinut jättää kauppaan, kun hintakaan ei ollut kovasti esteenä. Siitä asti kun näin Uppsalassa upean keltaisen, vihreillä täplillä koristellun teepannun tämän vuosituhanen alussa, olen tarkasti silmäillyt vastaan tulevia teepannuja löytääkseni sen oikean.

Ellan ja Aleksin Kolme muskettisopulia on tänään nostanut hymyn huulille. Eihän siitä voi kuin tulla käsittämättömän hyvälle tuulelle. Kääräisen levyn kummipojalle menevän spongebob t-paidan sisään ja laitan lahjapaperiin.

Huomenna on aikainen nousu, kun pitää ehtiä 8.34 junaan. Annemaria odottaa ennalta sovitussa vaunussa. Menen meikkimalliksi ja saan sarvet päähäni, muusta en tiedä. Todennäköisesti pääsen lounastamaan todellisessa halloween lookissa.

Heräsin hieman ennen yhdeksää siihen, että pora meinasi tulla seinän läpi korvaani. Muutama kirous ja sadattelu pääsi. Olisin niin halunnut nukkua myöhään. Kamalaa loman sabotointia.

Eilinen meni täysin arskartelun ihmeelliseen maailman hukuttautuessa. Meillä oli nuta-tiimin kanssa t-paitojen paino sessiot. On hyvä saada homma haltuun ennen kun menee ohjaamaan toimintaa toisille.

Kotona jatkoin samaa rataa. Nyt on Spongebob, tikru ja prinsessa koristamassa tulevia synttäri- ja joululahja paitoja.

Tilanteet, joissa törmää oman historiansa haamuihin ovat jänniä. Eilen kaupassa törmäsin poikaan, jonka kanssa suhteet jäivät lyhyiksi pariin otteenseen kauan sitten ja joka useammin kuin kerran niiden jälkeen yritti lämmitellä välejämme uudelleen.

Tilanne oli kutkuttava siinä mielessä, ettei mua tunnistettu, vain sain hetken ymmärtää kuka edessäni seisoi. Nimen hihkaisun jälkeen ilme oli näkemisen arvoinen. Mikä sen hauskempaa kuin päästä yllättämään. Vielä kun olisi ollut oikein tuunattuna liikenteessä. Dääm.

Mukavaa viikonloppua on siivittänyt ihmeellisesti pomppiva syke ja koko kropan valtaava tärinä. Nukkuminen on auttanut jonkin verran vähentämään tärinää. Eilisen aikidotreenin aikana epäilin saavani sydärin, vaikka tehtiin tosi rauhallinen treeni.

Tänään olikin sitten aivan luksusta nukkua niin pitkään kuin jaksoi. Puoli kymmenen aikaan katsoin kelloa, käänsin kylkeä ja nousin vasta MacGyverille.

Kävin pitkällä reippaalla kävelylenkillä ja treenasin hieman jo:ta. Sain houkuteltua Heidin kylään ja juteltiin sen pian alkavasta pitkästä matkasta maailmalle. Vuosi sitten me suunniteltiin meidän reissua. Kaikki vaan matkustaa.

Mulla olisi mahdollisuus matkustaa Saksaan tai Englantiin rahtilaivan kyydissä. Ehdotus kuulostaa houkuttelevalta. Vielä kun saisi kaverin jostain..

Huomenna on lomaa. Jes. Pitää silti olla aamusta shoppaamassa kangasvärejä ja jo puolen päivän aikaan painamassa paitoja nuta-tiimin kanssa. Monen monta muistettavaa asiaa. Unen määrästä olisi nyt tosi tärkeää pitää huolta.

Yöllä kahden aikaan nukkumaan mennessäni olin aivan varma, että olen a) aamulla kellon soidessa aivan koomassa ja b) että en jaksa keskittyä yhtään opiskeluihin. Heräsin 23 minuuttia ennen herätyskellon soimista ja joiduin tekemään töitä sen eteen, että sain silmät kiinni vielä hetkeksi. Touhukkaan aamun jälkeen, kun pojat tulivat hakemaan mua, en halunnutkaan nukkua automatkaa. Mukaan pakkaamani tee termari olikin ilo, eikä yritystä doupata itseään opiskelukuosiin.

Pureuduttiin kasvatuspsykan tunnilla empatiaan ja sen kehittymiseen ja tempperamenttiin. Jo ekalla tunnilla saatiin kuulla, ettei tempperamentti tarkoita vain ehkä vain negatiivisina tulkittuja luonteenpiirteitä, vaan tempperamentin piirteitä voi olla myös esimerkiksi ujous, rauhallisuus, levottomuus ja vilkkaus. Ehdottomasti tämän syksyn lueattavia opuksia on siis tempperamenttia koskeva kirjallisuus.

Syysloman jälkeen jatketaan siitä mitä ei tänään ehditty, eli esimerkiksi meidän ryhmälle langenneeseen koulukiusaamisen proplematiikkaan.

Syysloma.

Voisi melkein tulla ikävä lemppariluokkakavereita. Onneksi meillä on ensiviikolla yhteistä projektia nuta-ryhmän kanssa, eli painetaan itsellemme t-paidat ja tehdään valmisteluja nuorisotalokeikkaa varten.

Parasta koulupäivissä on ehkä koulumatkat, tällä viikolla kun en ole nautiskellut opintososiaalisesta asuntolaedustani. Kivoja ihmisiä samassa autossa ja puolen tunnin matka, siinä ehtii syntyä kiihkeitä keskusteluja parisuhteen muodostuksesta ja ryhmäelämisen pelisäännöistä. On kiva kun luokkakaveripojat on vallan keskustelevia..

Mikä onkaan kivempaa kuin tunnit, joilla saadaan keskustelua syntymään. Ongelmana oli tänään vain se, että jos ei ollut itse äänessä meinasi nukahtaa, eikä näin vain mulla.

Jossain vaiheessa keskusteltiin seurakunta-sanan mielikuvasta. Luokalla on hyvin eri taustaisia ihmisiä, nuoria ja vanhempia, pari ilmeisesti uskovaiseksikin itseään tunnustavaa, ei kuitenkaan millään tavalla kiihkopersoonia vaan hyvin avoimia kaikenlaiselle keskustelulle.

Moni koki negatiiviseksi, yksi taas ihmetteli sitä kovasti. Ei kristillisissä arvoissa mitään, hyviä ovat, mutta itse suhteeni seurakuntaan on kyllä kriisissä. Kyseenalaistan kirkon parissa viettämäni ajan rankasti uusien kokemusten valossa.

Mikä on sellainen yhteisö, joka yrittää välittää mielikuvaa suvaitsevaisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta, mutta käännyttää ovelta itsemurhan tehneen surevan puolison tai syrjii seksuaalisen suuntauksen takia?

Arg.

Otin päikkärit pitkän kaavan mukaan. Havahduin tekstiviestiin, yritin heräillä Simpsonien tahdissa ja vielä tunti heräämisen jälkeen sydän hakkasi normaalia nopeammin eikä käsi ollut vakaa.

Nyt ei sitten nukuta. Olen enemmänkin tarmoa täynnä. Voisin tehdä yhden tehtävän ja käyttää siihen vaikka niin paljon puhuttua mediaviikon pääkirjoitusta pohjana. Päätoimittaja paljastui opettajamme opiskelukaveriksi. Mutta eihän sillä voi olla arvosanoihin vaikutusta..

Huomisen jälkeen syysloma. Jesh. Sitä jo kaivattiinkin.

Mun opiskelut kuulostaa kuulemma siltä, kuin kävisin iltapäiväkerhossa leikkimässä. No sitähän se melkein on ja se on kivaa.

Tänään oli koko päivä kädentaitoja. Tehtiin jännää massaa ekovilla-eristeestä ja liisteristä. Itse taiteilin massasta aurinkoa, kun toiset teki kirahveja ja my little pony -kehyksiä liitutauluille. Taustalle tuli kanaverkkoa ja kädet on hellinä terävistä leikkuun jäljiltä sojottavista piikeistä. Haavoja en saanut.

Massojen muovaamisen jälkeen kokeiltiin märkähuovutusta. Tehtiin palloja, ihan vain siksi, että saataisiin materiaaliin joku tuntuma ja koska pallo on helpoin malli näin alkuun. Saippuavaahto vain lensi pitkin kädentaitojen luokkaa kun meidän porukka huovutti. Jos joku ulkopuolinen olisi meidän juttuja kuunnellut, se ei olisi arvannut, että kyseessä on aikuislinja, muuten kuin ehkä äänistä. Ihan täysin ollaan laskeuduttu lasten tasolle leikkimielisiksi. Kuvan ölliäinenkin sai äänensä kuuluviin kauttani.

Luokkakaverin kanssa askarreltiin palloillemme silmiä viimeiseen asti. Ei olisi uskonut, että siinä pöydän ääressä istuvat pienet söpöt koululaiset on iältään 23 ja 32 vuotta.

Huomenna on taas koko päivä keskustelutunteja. Takapuoli puutuu jo ajatuksesta. Mielummin askartelisin sapluunoja kankaan painamista varten.. Enää kaksi koulupäivää ennen syyslomaa. Se menee vaikka sinnitellen.

On kamala ikävä treenejä. Luin 4. kyun graduointivaatimuksia. Tällä tahdilla ei tänä vuonna graduoida.

Päivä on mennyt nopeasti väsyneissä merkeissä. Huoltikselle meno, kun ei auto huollon jäljiltä ollutkaan täysin huollettu. Terveysasemalla käynti ja auton katsastus. Sudokun ratkomista ja liikaa syömistä. Pieniä päiväunia.

Kävin päivystävällä terkkarilla, joka varasi mulle lääkäriajan huomiselle. Otettiin verikoe. Vähänkään kun on makuullaan, kuulostaa kuin rintakehän alla asuisi kuorsaava mies. Seisaallaan ollessani se ei kuorsaa ihan yhtä pahasti.

Jospa unella olisi parantavia vaikutuksia. On taas aika laittaa rytmi kohdilleen.

Ihan vain näin illan ja alkaneen viikon iloksi. Sarjakuvaa.

Ääni on käheä, kurkku karhea ja kipeä. Hengitys rahisee. Alan jo nöyrtyä taudin alla. Sairastan kiltisti, enkä haikaile tatamille. Jo keskiviikon treenit osoittivat, että jos ei ole kunnossa, treenaaminen ei ole kivaa. Silti, miksei tämä lopu. Kaksi viikkoa ja päälle tuntuu turhan julmalle rangaistukselle.

Perjantai oli hauska. Pelattiin uutta aliasta. Onneksi Nea ja Kirsi päätyivät molemmilla kierroksilla eri joukkoeisiin, siinä on sellainen selittäjäpari, että samassa tiimissä ne olisivat olleet ihan lyömättömiä.

Onneksi perjantaina menin ehdottelemaan teetä ja shoppausta yhdelle tutulle, eilen aamulla kun oli sellainen olo, etten lähde yhtään minnekään. Hullujen päivillä tuli pyörähdettyä, mukaan tarttui onneksi vain pari painotuotetta.

Ilta olisi ollut täydellinen tyttöjen illan viettämiseen, jollei tytöt olisi viettäneet sitä poikien kanssa. Julma on kohtalo, kun yksin joutui syömään köyhiä ritareita (perjantailta jäi paljon ruotsalaista paahtopullaa). Ilta meni kuitenkin mukavasti ylhäisessä yksinäisyydessä, syöden, sudokua tehden (HUOM! Erittäin addiktoivaa!) ja telkkaria katsellen.

Onneksi tulossa on kaksi etäpäivää. Ihan sohvaperunaksi ei voi ryhtyä, sillä huomenna pitää viedä auto katsastukseen ja käydä kai katsomassa muiden kiipeilyjä.

Aivan mainio päivä fiiliksiltään, vaikka välillä organisaatioviestintä tuntui täydeltä jargonilta. Ainakin avaus oli turhan korkealentoinen ja sellaista diipadaapaa että. Käytännön esimerkkejä, kuinka tätä settiä sovellat tähän alaan jne, kiitos.

Melkein puolet oli poissa koulusta. Suuri osa kankkusen takia, joku ehkä jostain fiksustakin syystä. Hengailin poikien kanssa ja aamusta asti heitettiin ihan ihme läppää. Pojat esimerkiksi vaativat kuulla tauolla luennon kupeista ja olivat jo lähdössä rinta rottingilla julistamaan ilosanomaa eteenpäin.

Huollosta soitettiin juuri. Jännitin auton viemistä sinne, kun ei ole tarvinnut ennen itse huollattaa sitä. Nyt on sellanen fiilis, ettei ole pelkoa tai kusetuksen makua, kun juttelin korjaajasedän kanssa tovin puhelimessa. Hyvä ja helpottunut olo, eikä edes maksanut ollenkaan niin paljon kuin pelkäsin.

Älä välitä on ehkä maailman paskin lohdutus. Sillä ikään kuin kielletään välittämästä siitä, mikä on pahoittanut mielen. Eikö kiusaamiset ja muutoin kaltoin kohtelemiset ole välittämisen arvoisia asioita. Hiljaista hyväksymistä sanon minä. Pah.

Tämä viikko on ollut opettava ja opettavammaksi muuttuu jatkossa. Pitkän tauon jälkeen taas tiiviisti luokkakavereiden kanssa. Tulevan projektin suunnittelua, keskusteluja, joissa alkaa persoonat avautumaan. Ihastutaan tai vihastutaan, löydetään ne, joiden kanssa viihdytään. Luokkakavereista alkaa tulla ihmisiä.

Kuulin ensimmäisestä pomotustapauksesta ohimennen. Mitä syntyy kun laitetaan läjä samalla ominaisuudella varustettuja ihmisiä samaan soppaan? No ainakin tämä alan ammattisairaus, narsismi, alkaa muhia. "Se mikä sinua ärsyttää muissa, ärsyttää sinua itsessäsi." Suupäät möläyttävät toisilleen jotain fiksua ja johan iltapäivästä tuli hiljaisempi, ainakin sen kohdalta, joka koki saaneensa vittuilua osakseen.

Mietin ensi kesän näyttöä. Olisiko paras mennä ihan uutta leiriä suunnittelemaan, muodostaa tiimi luokkakavereista sattumanvaraisesti arpoen? Jos ristiriitoja tulee, joutuu katselemaan samoja naamoja edelleen. Olisiko kuitenkin parempi kohdata mahdolliset ristiriidat ja hypätä sekaan rohkeasti. Tuleehan niitä työelämässäkin. Vai lähteä protulle ja tehdä näyttö sielä ihan uuden tiimin kanssa? Siellä voisi keskittyä parantamaan omaa osaamistaan, leiriläisten kohtaamista yksilönä ja taustapiruna toimimista.

Alkuviikko on kyllä imenyt mehut kokonaan. Koulun jälkeen illat töissä mukavasti motivoituneena. Kuitenkin olo eilen, kun sain hommat valmiiksi, oli kuin siinä mainoksessa, jossa mies saa ruuan mukana paremman mielen. Ero oli mieletön.

Sitten kauppaan shoppaamaan eväät huomiselle illalle. Sen jälkeen voikin ottaa lunkisti kotona ja lukea vaikka mielenkiintoista psykan kirjaa. Huomenna auto huoltoon, onneksi pääsen kouluun poikien kyydissä.

Jee jee, paluu koululle. Opella oli ollut meitä ikävä. Oli kiva nähdä luokkakavereita. Saatiin aikaiseksi vauhdikkaita ja mielenkiintoisia keskusteluita liittyen erityisnuorisotyöhön. Oltiin hetkittäin hysteerisiä, mikä lähti tästä. Halvat on huvit.

Matkakuume on kova ja matkustukseen suunniteltu ajankohta taas se kallein. Kirsi lähtisi kanssani reissuun näillä puheilla, kunhan löytyisi huokeat lennot. Kohdekin on auki, kun ensin puhuu raha. Bangkokiin pääsisi 499 €, jos matkustaisi ennen 4.12. Ei vaan valitettavasti sovi mulle.

Täällä asuntolassa tuo klo 22 päälle iskevä hälytys tekee todella hyvää unirytmille. Ei ainakaan tule kukuttua turhaa.

You are Kermit the Frog. You are reliable, responsible and caring. And you have a habit of waving your arms about maniacally.

FAVORITE EXPRESSIONS: "Hi ho!" "Yaaay!" and "Sheesh!"

FAVORITE MOVIE: "How Green Was My Mother"

LAST BOOK READ: "Surfin' the Webfoot: A Frog's Guide to the Internet"

HOBBIES: Sitting in the swamp playing banjo.

QUOTE: "Hmm, my banjo is wet."

What Muppet are you?
brought to you by Quizilla

Ei niin mitään muuta kuin neljä seinää, kannettavan kanssa nysväilyä, muutama hassu sosiaalinen kontakti eläviin ihmisiin muuten kuin netin kautta ja uusi, varastossa paketissa asustava lipasto.

Poskionteloni tykkäävät olla turvoksissa, vaikka nenäkannuttelenkin ahkerasti. Ei siis treeneihin kiirettä, vaikka kuinka haluaisi. Lauantaina pyörähdin dojolla katsomassa ihmettä. Broidi oli vuoden ja 2 kuukauden suostuttelun jälkeen tatamilla kokeilemassa aikidoa.

Viikonlopun rankin asia on ollut miettiä ensiviikon ohjelma, missä punkkailee ja millä kulkee ja miten muistaa tehdä kaiken tarpeellisen. Toivottavasti olen vielä tajuissani perjantaina peli-illan koittaessa.

Puhelin soi kesken ruuanlaiton.

"Ope tässä moi. Soitin vaan kertoakseni että maanantaina on lähijakson opetusta XXX:ssä."

"Hyvä tietää, ilmotan siitä eteenpäin."

"Oon lueskellu sun ip-kerho-päiväkirjaa, se on tosi hauska."

"Joo, multa vaan puuttuu sieltä se loppu vielä. On muka ollu kiire. Mitään en oo koskaan lykänny. Kuten en noita etätehtäviäkään."

*naurua*
"Niin sitä pitää, susta Minya tulee oikeen hyvä nuoriso-ohjaaja."

Voiko olla ihanampaa opea? :)

Jonnekin pitäisi päästä. Halvalla. Lontoo olisi kiva, kun paikat ovat jokseenkin tuttuja. Lennot halvat, asuminen ja kaikki muu sitten aivan kamalan kallista.

Missä on tuttuja, joiden nurkkiin pääsisi nukkumaan? No yksi mesekaveri olisi Tšekeissä ja toivotteli kylään. Toinen olisi Kabulissa, mutta ei itsekään suosittele sinne tuloa.

Jotenkin jännää, että "seurusteleva", mutta samalla muita naisia vokotteleva mies löytyy sinkkujen uudesta kohtaamispaikasta. Varsinkin kun juttu tästä uudesta tavasta tutustua muihin "sinkkuihin" löytyy maamme suurimmasta sanomalehdestä. Mitäköhän "tyttöystävä" mahtaa siitä meinata?

Tauti ei meinaa millään loppua. Eilen illalla kun jätti nenäkannut väliin niin heti tuntuu lisäpainona tuossa poskien kohdalla. Haluaisin niin treenaamaan. Taitaa huomisetkin treenit jäädä vielä väliin.

Olin eilen Annemarialle meikkimallina. Eihän sitä niin hienoksi tuunattuna voinut suoraan kotiin lähteä. Sain kiinni entisen luokkakaverini, joka on valvistumisen jälkeen ehtinyt naimisiin ja eroamaan. Käytiin syömässä ja turistiin ihmisuhteista. Sellainen ystävä, jonka nähdessään välissä olevat vuodet pyyhkiytyvät pois. Ja herrasmies edelleen. Sovittiin, että seuraavaan tapaamiseen ei mene vuosia.

Pitäisi ryhdistäytyä ja käydä selvittämässä auton huolto nyt, sitten tarttua kiireellisimpiin koulujuttuihin. Jostain kumman syystä motivaatiota olisi enemmän myssyn kutomiseen.

Netti toimii ja ei toimi. Tulevaisuudesta ei tiedä. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Olen jo muuten aika kasassa, paitsi helvatan kurkkukipu ei lähde millään. Aamulla voi olo olla taas mainio. Olen luvannut olla ajoissa liikenteessä. Auts.

Istuttiin tänään iltaa luokkakaverikämppikseni kanssa ja käytiin etätehtäviä läpi. Pari muutakin luokkakaveria liittyi seuraan ja jutut karkasivat täysin koulun ulkopuolisiin juttuihin.

Törsäsin rahaa. Pelottaa oikein ajatella sitä. En paljoa, muuten kuin suhteessa hurjiin tuloihini. Hattuja hattuja. Ja puikot ja lankaa. Se on myssyn paikka. Jos olisin reipas ja pirteä, olisin ottanut kuvan myssyn alusta, jota tein samalla kun kämppikseni luki mulle ääneen muutamia kasvatuspsykologian pimeitä teorioita.

Tänään ei valvota viiteen. Joku sais repiä mut tästä irti.

Ei tämä pöpö taltu, vaikka olen yrittänyt helpottaa oloa buranalla ja tappaa kurkkupöpöjä suolavedellä. Levännytkin olen. Pitäisi varmaan mitata lämpö, aamulla ainakin lihaksia särki siihen malliin, että kuumetta olisi voinut olla.

En ole lukenut tänään sivuakaan. Olo on ollut inha. Siirryin kaupunkiin lounaan jälkeen ja näin Ronjaa. Join illan teetä ja katselin laatuohjelmia. Kotiin pääsin hyvässä seurassa ja mukavalla kyydillä.

Voiko tämän parempaa paikkaa olla blokimerkinnän kirjoittamiseen. Edessäni olevasta ikkunasta näkyy järvi ja puita. Aurinko paistaa ihanasti. Takka on rätissyt koko aamupäivän. Olen nyt mökillä netin ulottumattomissa, ihan tarkoituksella. Mukana on pari psykan opusta ja läjä papereita, joissa useampi vielä tekemätön etätehtävä.

Aamu ei ollut miellyttävä. Heräsin kuudelta painajaiseen, joka muistutti jotain zombi-peliä ja kauhuelokuvaa, jossa itse jouduin pääosaan. Luin viimeisimmän Rei Shimuran loppuun ja yritin vielä vähän torkkua. Päätä särki ja kurkku oli mahdottoman kipeä, liekö viikonloppu ollut sittenkin liian rankka. Aamupuuron jälkeen lueskelin psykaa ja otin vielä pienet unet.

Loppu lauantaista jatkui hurjan hauskana. Pelattiin ultimatea 45 minuuttia ja meidän jengi voitti, vaikka alku näyttikin päinvastaista. Saunottiin ja syötiin ja juteltiin. Mukana oli myös vanhoja, mutta mulle uusia aikidokia. Jatkettiin vielä baariin osan kanssa. Jorailtiin kuin heikkopäiset aina kun herra dj kehtasi soittaa kelvollista musiikkia. Ja tyhmä humalainen kansa tietysti tanssi mitä tahansa sille soitettiin. Aikuinen nainen on karaokebiisi, eikä sitä todellakaan soiteta tanssilattialla!

Koko eilinen meni aika kuolleena. Hyvä, että jotenkin sain itseni Annemarian luokse lyhennyttämään hiuksia ja vielä junaankin. Ennen mökille siirtymistä kävin leikkimässä kaksosten kanssa. Onko mitään ihanampaa kuin lasten vilpitön rakkaus.

Pieni pyrähdys kotona aikidon syyshäppeningin junnujen ja aikuisten osioiden välillä.

Aamu sujui upeasti. Treenien jälkeen siirryttiin pelailemaan ja leikkimään juniorien (noin 9-17 v. yht 16 kpl) erilaisia hippaleikkejä, tavallista ja ruotsalaista solmua, viikinkipalloa ja ultimatea.

Kaikki meni todella upeesti. Yksi uusi pieni poika joutui aluksi turhan koville muutaman pojan runnoessa, mutta onneksi suru unohtui pian ja kivanpito jatkui. Nyt osaan kaikkien nimet ja varmasti treenaaminen on kivempaa jatkossa, kun ollaan paremmin tuttuja.

Pian pitäisi pakata saunakamppeet ja bilereleet. En itse päässyt junnujen kanssa pelaamaan ultimatea, mutta ihan varmasti tulee hiki aikuisten sarjassa. Saattaa jopa olla hieman hurjempaa peliä.

Odotettavissa ihan helmi ilta näin loistavasti alkaneelle päivälle.