minyaweb.net

Rytmi on mennyt viikonlopun myötä ihan sekaisin. Perjantaina tuli oltua Ronjan kanssa radalla, jossa oli superhiljaista. Nautin illasta Helmessä hyvää mysiikkia kuunnellen ja Ronjan, baarimikon ja DJ:n kanssa jauhaen. Pois ei meinannut päästä kun DJ innoistui hehkuttamaan suosikkibändejään.

Eilen käytiin kuuntelemassa mussun frendien keikkaa. Oli hauskaa ja erityisen hassua oli bongata Heathrown kentällä vastaan tullut tumma rastapää, jonka kanssa tuli Lontoossa juteltua hassun sattuman kautta. Pienet on piirit. Tuli tutustuttua moneen uuteen ihmiseen ja taas tuli valvottua melkein aamuun saakka.

Vuonna 2006 tuli nautittua auringosta poikkeuksellisen paljon: kuukausi Thaimaassa, kuuma ja aurinkoinen kesä Suomessa sekä 11 viikkoa Indonesiassa. Tuli retkeiltyä, teltta- ja kanoottileirin sekä patikkareissun verran. Tuli opeteltua surffausta. Seurusteltua vuoden alusta loppuun saman ihmisen kanssa. Kaiken kaikkiaan vuosi 2006 on ollut onnellinen vuosi. Toivottavasti mennään vielä parempaa vuotta kohti..

Tänään sitten kotirottailua, hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa..

Hulluksihan tässä tulee. Näin unta Kanarian saarista ja haaveilen jatkuvasti beachista ja surffaamisesta. Katson netistä lentojen hintoja. Haluan lähteä mussun kanssa reissuun. Sillä ei vaan näytä olevan motivaatiota säästämiseen.. Kuulemma ei voi lähteä vuotta kahta lyhyemmäksi ajaksi.

Ensi viikolla pääsen katselemaan kaverin kuvia Brasiliasta ja ehkä hajoilen siinä vaiheessa.

Alkaisi jo koulu niin saisi jotain muuta ajateltavaa. Kaksi ja puoli viikkoa vielä jouten. Arg. Ja opettaja sanoo vaan, että otat nyt rennosti.

Joulusta ja joululahjoista sen verran, että rakas isäni tuntee mut todella hyvin. Paketista löytyi Roman Polanski kokoelma, jossa kaksi leffaa kolmesta kuuluu kategoriaan kauhu. Ja kauhut olen kiertänyt kaukaa koko ikäni. Mun mielikuvituksella ei sellaisia tarvitse katsoa.

Maha on pullollaan riisipuuroa ja edelleen on pakkaamatta. Pimeys väsyttää kamalasti. Aamulla on aikainen lähtö joulunviettoon. Ihana päästä mökille ja katsomaan kaksosia. Eipä sitten muuta kuin..

Harmittaa, kun tuntuu, etten ole ehtinyt valmistautua jouluun, ehtinyt tehdä sitä itselleni. Mulle joulun tekee lahjojen valmistaminen tai hankkiminen, pakettikorttien askartelu ja joulukorttien saaminen. Aiemmin kotona ollessa joulua on saanut odottaa, joulun ajan mainosposti ja joululaulut radiosta ja kaupoissa, nyt kaipaan tuota menetystä. Joulu tulee liian äkkiä.

Toinen harmitus on paketti, joka edelleen on teillä tietymättömillä ja joka sisältää suuren osan joululahjuksista rakkaimmilleni. Ja sen kauniin bongorummun, jonka ostin itselleni. On tylsää, jos annettua joululahjat vasta joulun jälkeen. Onneksi lapset on aika hyvin hoidettu, niille on paketit niistä asioista, jotka kannoin mukanani.

Eilen heitettiin reissu Saloon ja Turkuun. Vietiin joulupaketit Mammalle ja mun kummipojistani vanhemmalle. Mussu oli mukana ensimmäistä kertaa, eikä mamma edes säikähtänyt. On niin käsittämätöntä kuinka hyvin mussu tulee kaikkien kanssa juttuun.

Kummipojan isoäidin luona oli kummipoika (nykyisellään 5 vuotta) ja sen pikkuveikka 3v. Yleensä tämä pienempi kaveri on ujo, enkä siksi olekaan hänen kanssaan ollut tekemisissä. Nyt kiidätettiin meitä ympäri kämppää "tule katsomaan" -huutojen kera. Ja kun kummipoika pääsi tämän joulun lelukirjasta eroon alkoikin kisa, kumpi pojista saa mussun huomion. Minä en juurikaan kelvannut mihinkään, vähän onneksi pelaamaan muistipeliä kummipojan kanssa. Mussu toivotettiin tervetulleeksi hoitamaan poikia milloin vain. Poikien kanssa touhuavaa mussua katsellessa tuli mieleen, että siitä tulee vielä hyvä isä.

Samaan syssyyn saatiin poikien äidiltä kutsu tupaantuliaisiin uutena vuotena tai oikeastaan käsky saapua paikalle. Olisihan se vaihtelua viimevuosiin.. aika ahkerasti on tullut kotona hengattua.

Huomenna luvassa toivottavasti kiireetöntä laatuaikaa. Mussulla vapaata. Olenkin herännyt joka aamu seitsemältä ja tänään oli ainoa päivä, jolloin palasin sänkyyn mussun lähdettyä. Kaksin on kivempi venyttää aamua.

Ihan heti en halua lentää. Olen tulossa vanhaksi tai jotain, kun en enää saa koneessa nukuttua. Onneksi Lontoossa kuuden tunnin odottelun aikana sai oikaistua itsensä penkeille ja nukuttua pari tuntia oikein makoisasti.

Kylmä täällä on, jäätävää suorastaan niin sisällä kuin ulkonakin. Mussun kainalossa oli lämmin nukkua ja niin suloista olla pitkän ajan jälkeen. Tuntuu epätodelliselta olla kotona ja se, että vähän aikaa sitten oli lämpimässä. 11 viikkoa meni jotenkin todella nopeasti, mutta samalla se tuntui pieneltä ikuisuudelta, kun kaipasi toisen luokse.

Joululomaa on vaikka kuinka monta viikkoa ja tuntuu kummalliselta, kun ei oikein tiedä mitä tekisi. Tuleehan tuo jouluaatto kohta niin saa actionia elämään. Ja onneksi Sunny on pian oven takana. Ehdin nähdä sitäkin ennen kuin neiti haihtuu merille ja maailmalle, ehkä Indonesiaankin.

Uhmasin kylmyyttä käymällä tänään hammaslääkärillä, en ihan heti lähde ulos uudestaan, ainakaan jos en saa autoa. Hautaudun vällyjen väliin ja yritän nukkua kevääseen. Kynttilät palamaan ja iso kuppi teetä kehiin äkkiä.

Terveiset Jakartasta. Neljä yötä takana ja kolme edessä ennen kotiin pääsyä. Ollaan nähty täällä eläintarha Ragunan, hullu liikenne ja isoja ramppeja, ostoskeskuksia, joiden rinnalla Itäkeskus jää pieneksi. Pääasiassa on ollut pilvistä ja tänään huomattiin, ettei auringonpaiste sovi tänne. On ahdistavaa pukeutua pitkiin housuihin ja t-paitaan tässä ilmastossa.

Asustellaan ihan keskustassa, alueella jolla pitäisi olla länkkäreitä. Kyllä me täällä silti kerätään katseet ja harvassa on ne valkoiset, joita päivän aikana näkee. Kadulla miehet huutelevat perään. Sama Jaava-fiilis täälläkin. Kulutetaan lähinnä aikaa odotellessa sunnuntain lentoa. Ostoskeskuksissa kiertelyä ja elokuvien katselua.

Piraattileffoja löytyy ostoskeskuksista pilvin pimein. 5000 rupiaa eli 42 senttiä kappale. Jadesoturikin siellä näkyi olevan, nopeaa toimintaa, kun ensi-ilta oli vasta pari kuukautta sitten.

Piraattimeininkiä löytyy vaatteissakin. Balilla löytyi kadulta Ballibong merkkisiä surffisortseja ja täältä löytyy ostarilta Dieseliä hampunlehtiprinteillä. Erityisen hauska on Crocodile-merkki, jota löytyy ostareilta, on muuten ihan identtinen Lacosten krokotiilin kanssa.

Se mitä nämä paikalliset osaavat tehdä on juhlavaatteet. Täältä löytyy niin todella kauniita juhlamekkoja, hääpukuja jne. paljetteineen ja ruusukkeineen. Hinnat alkavat 200.000 rupiasta (n. 17€) ylöspäin. Tekisi mieli ostaa kaunis mekko, mutta ei sellaisia viitsi ostaa vain kaapissa säilytettäväksi. Mun elämässä ei oikein sellaisia pukujuhlia ole tullut vastaan vielä. Sitten kun tulee, tiedän minne tulen teetättämään vaatteeni.

Laura nukkuu jo. Huomenna saa alkaa pakkaamaan. Kerran vielä puran tavarani, käyn ne läpi ja hylkään ehkä jotain. Semarangissa rinkka ja kassi ilman käsimatkatavaroina kulkevaa reppuani painoivat yhteensä 15,15 kg.

Bali on jäänyt taakse ja edessä on Jakarta ja kotimatka. Yritän ajatella, että lastenkodille tulo on vain osa kotimatkaa, se mikä on pakko kestää.

En voi sanoa suoraan kärsiväni lomajälkeisestä masennuksesta, mutta koska tämä ei ole kauhean tärkeä paikka mulle, voin hyvin kohdistaa siihen pettymyksiä ja koti-ikävästä syntyvää purnausta. Vapaus syömisistä puuttuu, itse ei voi päättää mitä ja milloin syö. Liikkumisen vapaus puuttuu, taas ollaan aitojen takana ja riippuvaisia muista jos halutaan jonnekin. Uimaan ei pääse, vaatteihin on kahlittu, paikallisilta tippuu silmät päästä ja suomeksi ei voi puhua täysin vapaasti kaikkea mitä sylki suuhun tuo.

Tekemistä ei ole ollut tarpeeksi, eikä meille ole keksitty mitään. Onneksi on omatoimisuus. Mutta koska meitä kaivertaa, ettei missään tapauksessa olla ison pomon mielestä täällä tehty mitään, voisi yhtä hyvin vain maata sängyssä lukemassa dekkaria.

Kaksi yötä täällä enää. Ikävä on kotiin ja aaltoihin.