minyaweb.net

Aika hujahtaa kyllä aika huomaamatta. Tänään koulussa käsiteltiin tulevan syksyn aikatauluja viikko viikolta. Taululla häämötti myös yksi päivämäärä, valmistuminen. Sitä ennen on syksy, joka vaikuttaa todella tiivistahtiselta. Lähiopetusta, leiri ja työssäoppimisjakso kahdeksan viikkoa.

Eilen oli elintarvikehygieniasta luento ja koe. 40:stä väittämästä sai maksimissaan 6 olla väärin, muuten koe ei menisi läpi. Yksi virhe tuli, kun en väsyneenä keskittynyt. Heti tajusin, että nyt tuli virhe ja pelkäsin että olin tehnyt samanlaisia enemmänkin. Vain sillä yhdellä virheellä selvisin. Hygieniapassi tulee myöhemmin kotiin postin mukana.

Perjantaina oli huippukiva ilta. Kirsi ja sen avokki järjestivät tuparit pelailun merkeissä. Ihan vahingossa kokoonpanona olikin neljä pariskuntaa. Oli myös ihana nähdä Nea avokkeineen.

Pakko hehkuttaa kerrankin nopeaa toimintaa. Tänään klo 12.20 lähetin viestiä isoon organisaatioon syksyn työssäoppimisjaksoon liittyen. Tuntia myöhemmin tulee vastaus ja 1,5 h myöhemmin asiasta on päällisin puolin sovittu. Minusta ollaan kiinnostuneita ja johtotiimin kokouksen jälkeen mun syksyn työssäoppimispaikka varmistuu.

Sitten hakemaan aurinkolaseja. Laittoivat lisää voimakkuutta, ikävää, kohta pitää harkita leikkausta. Aurinko ei edes paista. Jotkut nauttii lämpimästä +27 ja +40 asteen lämpötiloissa. Tai kuulemma +40 on jo liikaa. Vaihdetaanko paikkoja Milla?

Työssäoppimisjakso päättyi perjantaina. Keskiviikkona oli näyttö ohjausprosessista. Tällä viikolla on vain keskiviikko iltana järjestettävä näyttö elinoloteemasta.

Eilen ahdisti, kun keskiviikon näytön paperit oli vielä tekemättä. Soitin opettajalle meneekö koko näyttö puihin ja langan päästä tuli toimivaa tsemppausta. Istuin tiiviisti koneella 1,5 tuntia, sain paperit menemään ja sitten pystyikin vähän rentoutumaan.

Luin elintarvikehygienia kokeeseen ulkona bikiniyläosissa ja kalastajahousujen lahkeet rullattuina ylös asti. Oli melkein tuskaisen kuuma, silloin kun ei tuuli osunut. Rintakehä punoitti, mutta en kuitenkaan saanut poltettua itseäni.

Loppupäivä menikin mussun kanssa pyöräillen, kaupoissa kierrellen ja pizzaa tehden. En ole varmaan ikinä syönyt niin hyvää kotitekoista pizzaa kuin eilen. Kunnolla kohonnut pohja ja päällä tomaatti-sipuli-soijarouhe soosi, paprikaa, oliiveja, jalapeñoja, fetaa ja juustoa. Naminami.

Kauhean mukava päivä, viimeinen vapaa ennen viimeisiä työssäoppimispäiviä. Huomenna on ohjausprosessin näyttö, joten aamupäivällä tein kirjallisia osuuksia. Vähän menin siitä, mistä aita on matalin, mutta tärkeimmältä tuntui saada myöhässä olevat paperit menemään eteenpäin.

Houkuttelin mussun tulemaan suoraan töistä syömään ennen illan keikkaa. Oli kiva laittaa ruokaa, kun tiesi toisen tulevan syömään. Oli kuulemma ihan äijä olo tulla töistä suoraan valmiiseen ruokapöytään. Hyvää ruokaa, jälkiruokaa ja pienet päiväunet. Mikä sen mukavampaa.

Kun mussu lähti keikalle, suuntasin minä sponttaanisti tapaamaan Mariaa. Seinät vähän alkoi kaatumaan päälle kotona oleilusta. Syötiin Marian kanssa äipän synttärien kunniaksi leivotun suklaakakun loppu ja käytiin sen päällä tekemässä reilun tunnin kävelylenkki.

On kummallista, kun tuntuu, että on jotenkin hirveän kaukana joistain hyvistä ystävistään. Yhden kanssa yhteiset asiat on vähissä, kun toisen elämä koostuu miehistä, joita hän kehittelee pyörimään ympärille ehkä muuten tyhjän tuntuisen elämän takia. Toisen kanssa tulee outo olo, kun ei ole mitään valitettavaa, paitsi että on ihan syvältä imeä astmapiippua säännöllisesti ja siitäkin riittää se yksi lause. Ei ole ympärillä sellaisia ihmisiä, joita lupaa nähdä ja koska ei halua, pitää keksiä huonoja tekosyitä. Enkä ole lupautunut kaasoksi ihmiselle, josta en ole ihan varma, pidänkö koko ihmisestä. Kummallista.

Olen miettinyt kirkosta eroamista. Äipän kanssa puhuin joskus aiheesta ja hän puolsi kirkollisia menoja. Ärsyttää kirkon ihmisten tekopyhyys. Lähimmäisen rakkaudesta puhuminen ja aivan toiset toimet. Miksen selviäisi mahdollisen lapsen nimeämisestä tai naimisiin menosta ilman kirkkoa. Ja maahan mut pannaan joka tapauksessa kun joskus kuolen. Eikä kirkosta eroaminenkaan kauhean vaikeaa ole. Netissä on sivusto eroakirkosta.fi, jossa voi erota sähköisesti täyttämällä lomakkeeseen oman nimensä ja henkilötunnuksensa. Toisaalta ihan hillittömästi ärsyttää tamperelaisten vapaa-ajattelijoiden hinku yrittää saada ihmisiä eroamaan kirkosta. Onko se prkl niiden asia?

Keskiviikkona käytiin mussun kanssa Semifinalissa katsomassa Uzvan keikka. Savuinen ja pieni Semifinal ei ollut hyvä yhdistelmä allergiselle ihmiselle näin lepän kukinnan aikana. Keikka oli hyvä, mutta röökin savu sai jatkuvasti aivastelemaan ja yskimään.

Torstain iltavuoro menikin niiskuttaessa, aivastellessa ja köhiessä. Niin kuin kamala flunssa olisi iskenyt. Perjantaina sama jatkui. Katsoin South parkia melkein kymmenen jaksoa ja välillä neuloin. Jossain vaiheessa mussu tuli ja imuroi, kun en itse jaksanut.

Kouvolaan lähtö jäi. Ei vaan ollut voimia olla niin sosiaalinen, telmiä kaksosten kanssa, matkustaa ja niistää. Illalla Ronja tuli katsomaan Idolsin.

Lauantaina sain houkuteltua mussun vihdoin ostamaan uusia housuja. Monta kertaa aiemmin yritin sanoa, että pääset niin paljon helpommalla kun otat mut mukaan. Mussu sovituskoppiin ja minä vuorotellen haen uusia farkkuja ja vien huonoiksi todettuja pois. Ja lopputuloksena kahdet uudet farkut. Käytiin vielä ulkona syömässä, ennen kuin mentiin syömään kakkua mussun perheen luo. Mussun äitikin kiitteli kuinka olin hyvän työn tehnyt.

Tänään vain elokuvien katselua ja lepääminen onkin tuntunut mukavalta niistämisen oheen. Pan's labyrinth oli todella hieno, eikä ollenkaan niin pelottava kuin olin odottanut. Minä kun en katso mitää kauhuleffoja, enkä erityisesti mitään, missä on vähänkään yliluonnollisia asioita. Pan's labyrinth ei säikytellyt. Myös Vares viihdytti ja oli paljon toimivampi elokuva kuin olin odottanut.

Sain yllättävän tekstiviestin, joka herätti mut perjantaina kesken päiväunien. Tekstiviesti Indonesiasta meidän surffikoulussa työskentelevältä tytöltä. Milloin tulen surffaamaan jne.. Lauantaina sitten koitin skypellä soittaa. Häiriöitä oli linjassa ja toisessa päässä puhelinlankoja. Eka ei millään meinannut saada selvää kuka soittaa mistä ja huusin läppärin ääressä varmaan niin, että naapuritkin kuulivat. Muutama lause saatiin vaihdettua ja kun Eka vihdoin tajusi että kuka oikein soittaa, kaiuttimista kuului "mitä kuuluu?"..

Matkakuume, matkakuume.. Olen ollut varmaan äärimmäisen rasittava kysellessäni tässä hetkessä elävältä mussulta minne ja milloin lähdetään ja voidaanko katsoa matkalippuja yms yms.. Vastaukseksi sain, että suunnitellaan kun on rahaa säästössä ja että kyllä lähdetään. Mulle ei saa heittää mitään vitsinpuolikasta matkustamisesta, sitä aihetta ei vaan voi ottaa huumorilla.

Vielä pakko hehkuttaa PASILAA, on kyllä niin jännästi hauska sarja että! Jos et ole jo nähnyt lauantain Phil Collins -krapula jaksoa, katso uusinta keskiviikkona kakkoselta tai keskiviikon jälkeen netistä. Ylelle plussaa siitä, että se tarjoaa kaikki PASILAN jo esitetyt jaksot katsottavaksi netistä.

Aina silloin, kun olisi ollut jotain, josta olisi halunnut tänne kirjoittaa ei ole ehtinyt tai jaksanut. Täysin uusi työympäristö harjottelujaksolla on vienyt voimia. Olen kai vaatinut itseltäni aika paljon ja siitä on tullut palautetta. Toinen näytöistä on vienyt voimia ja eniten siinä on väsyttänyt se, että joudun itse huolehtimaan että saan arvostelua. Näytöistä helpompi on aika pieni juttu ja menee ilman suurempia pinnistelyjä, paitsi kirjalliset työt, joita en ole vielä edes aloittanut.

Vuorotyö on verottanut hieman sosiaalista elämää. Harjoittelu onkin ihan loppusuoralla ja jäljellä on enää viisi työvuoroa. Edellinen viikonloppu meni kokonaan töissä, vain sunnuntain aamutreeneissä ehdin käydä.

Huomasi kyllä, ettei ollut treenannut, sillä junnutreenien vetoa ei voi samalla tavalla kutsuta treenaamiseksi. Niissä tulee hiki, mutta hartiaseutu ei saa samaa pyöritystä kun leikitään kaikkea epäaikidomaista. Tehtiin kivaa tekniikkaa ja treenattiin o-sensein tyyliin, kun muuten opetus on hyvin katamaista (kata=muodollinen liikesarja). Treenattiin hyökkäyksen vastaanotto ja sen jälkeen meille näytettiin vaihtoehtoja, joita ei tarvinnut käyttää. Oli todella tarpeellista etsiä itse, eikä aina tehdä perässä.

Torstain iltavuoron jälkeen koittaa viiden päivän loma, johon kuuluu koulutöitä, nukkumista ja mussun kanssa olemista. Jos vaikka mökille lähtisi muutamaksi yöksi ja kävisi moikkaamassa kaksosia.