minyaweb.net

Aina välillä muistaa, että pitäisi kirjoittaa tänne. Kuitenkin tapahtuneet asiat eivät mukaudu päässä kirjoitettavaan muotoon.

Takana on yhteensä 3,5 viikkoa sairastelua, etäviikkoa ja hiihtolomaa, jonka olen viettänyt suurimmaksi osaksi kotosalla. Tänään taas kouluun. Meillä on koulupäiviä, kun työssäoppimista ei lasketa, jäljellä 15 koko keväänä. Eikä vielä ole helmikuustakaan päästy.

Näin viime yönä unta, että olin tekemässä lastenkotiin sijaisuutta ja jäin heti hirveän isoon taloon yksin monen eri ikäisen lapsen kanssa. Muuten kyllä odotan kamalasti työssäoppimisen alkamista ja yritän päästä pian tapaamaan sen lastenkodin johtajaa, jonne voisin sijaisuuksia päästä tekemään.

Lauantaina lähdin kouluttautumaan protulle. Ei tullut kamalasti opittua uusia asioita. Virkistävää oli mielipiteiden vaihto eri ikäisten kanssa. Ehkä taskussa on uusia toimintamalleja tuon jälkeen. Palautettakin saatiin koulutuksen lopuksi. Sisälläni on niin vahva ohjaaja, että kyseenalaistan kamalasti omaa toimintaani. Jotenkin normaalia enemmän tulee pyöriteltyä asioita päässä. Ehkä se on halua pyrkiä täydellisyyteen.

Päässä soi jatkuvalla syötöllä sinne koulutuksessa tartuttettu luritus.

Sade käy pienten sienten kattoon, rummuti rummuti rum rum.
Sade käy pienten sienten kattoon, rummuti rummuti rum rum.
Etana hiljaa hyräilee surullista virttä.
Etana hiljaa hyräilee surullista virttä.

On vaikea päästä ajoissa nukkumaan. Viimeiset kaksi yötä on mennyt neljään saakka valvoen, ihan näin kotosalla. Tänään aamulla ensin torkutin kelloa, sitten sammutin sen kokonaan ja 45 minuuttia ennen treenien alkua mussu potki mut sängystä ylös. Julmaa toimintaa. Nousi sitten sängystä kokonaan ja luopui omasta levosta saadakseen mut treeneihin. Mussu tiesi, että mua olisi harmittanut myöhemmin, jos olisin jäänyt nukkumaan. Treeneissä ajatukset oli vähän hukassa, mutta tuli ainakin hiki.

Perjantaina kävin haastattelussa työharjoittelupaikkaa varten. Pääsen työssäoppimaan lastenkotiin, joka vaikuttaa viihtyisältä ja työntekijät kivoilta. Mut toivotettiin tervetulleeksi lämpimästi. Matkakin on alle 10 kilometriä, eli jos säät sallii polkupyörä olisi oikea menopeli. Odotan kahden viikon päästä alkavaa jaksoa innolla.

Reilu viikko sitten aloitetut villasukatkin edistyvät. Ensimmäinen sukka on valmis ja sopii mussun jalkaan. Tänään aloitettu toinen sukkakin edistyy hyvää vauhtia. Kaikenlaista viihdettä sitä tulee katsottuakin nuo puikot kädessä. Elämäni ensimmäistä kertaa katsoin Idolsia. Ja myöhään iltaan yritin bongata Miehen työ -elokuvan traileria tv:stä. Näyn siinä 2 sekunttia. Tietenkin se näytettiin heti, kun kun oli poistunut töllöttimen äärestä.

Tiistaina alkoi sattua, ensin kyynärpäähän ja sitten vielä rannetta alkoi jomottamaan. Oli pakko laittaa sukka ja puikot syrjään ja yrittää kehittää toimintaa ilman puikkoja. Pakenin puikkoja Marian luo, joka oli kattanyt pöytään ison teepannun ja hedelmäsalaatin. Mariankin näkemisestä oli ehtinyt hurahtaa liian pitkä aika.

Tiistaina mussu ehdotti, jos se keskiviikkona veisi mut ulos syömään ja niin edelleen.. Vasta kun olin muistuttanut, että keskiviikkona joutuu mennä treenaamaan junnuja ja todennut, ettei voida silloin mennä syömään, tajusin, että ensimmäistä kertaa mut olisi viety ulos syömään ystävänpäivänä! Tuli ihan sellainen olo, että olin tyrinyt koko homman.

Olin kuitenkin niin heltynyt herkäksi kauniista ajatuksesta, että ajattelin tehdä jotain kivaa ystävänpäiväyllätystä. Houkuttelin mussun tulemaan suoraan töistä tänne ja aamupäivän leivoin banaani- ja suklaamuffinsseja ja tein ruokaa. Oli kivaa syödä yhdessä hyvin etukäteen katetussa pöydässä, juoda jälkkäriksi vanhaa rakkautta (= hyvää teetä) ja syödä muffinsseja. Tämän jälkeen ehti vielä pitää ruokalevon, ennen kuin piti hyökkiä treeneihin.

Sain yllättävän tekstiviestin eilen. Saatan päästä tekemään oman alani sijaisuuksia. Sopisi paremmin kuin hyvin tähän koulun ohelle.

Kävin venyttelytunnilla, joka oli melkein enemmän jotain vaihtoehtojoogaa, siinä ei ollut mitään perinteiseen venyttelyyn liittyvää. Kivaa oli silti. Sieltä suoraan kävin Annemarialla värjäyttämässä hiuksia ja naamakarvoja. Ja kun nälkäisenä tulin kotiin onnistuin vetämään napaan kolme muffinssia ja puoli litraa teetä. Olen ihan valmis päiväunille nyt..

Joskus tarvitsee enemmän elämänkokemusta omaavan siskon kanssa keskustelua ymmärtääkseen paremmin elämää ja miehen kanssa seurustelua. Vasta nyt ymmärsin, kuinka paljon olen Neaa ikävöinyt viime kuukausina. Oli ihanaa keskustella kaikesta ja puhetta olisi tullut varmaan läpi yön, jos olisi ollut mahdollisuus.

Viikonloppua kuljetti eteenpäin silmukka silmukalta edistyvä villasukan varsi. Kutimet kilisivät Heidillä kyläillessä ja eilen illalla pääsin vaiheeseen kantalapun tekeminen. Kantalappu vielä syntyi, mutta yöllä edestakaisin vatvottua kantapään kavennusta ei meinannut saada perfektionistille sopivaksi. Se on eka villasukka ikinä ja siitä pitää tulla hieno. Tänään kantapää valmistui vihdoin, mutta nyt pitäisi taas päästä neulomaan suljettua neulosta ja lankoja on vain yksi. Miten mä saan nostettua silmukat sillä samalla langalla???

Lauantai meni neljän seinän sisällä ja illan tullen purkautumattomat energiat purkautuivat painimisena. Pitäisi joskus päästä tatamille mussun kanssa painimaan ihan kunnon erää..

Sunnuntaina olikin hyvä syy saada itsensä liikkeelle, sillä Heidi oli kutsunut meidät teelle. Oli ihanaa nähdä ja jutella. Katsottiin julmahuvipätkiä ja päädyttiin pohtimaan äänestämistä ja vaikuttamismahdollisuuksia. Loppujen lopuksi tuli kauhean turhautunut olo, kun ei tiedä kuka siellä eduskunnassa oikeasti olisi paikalla tekemässä töitä ja pitäisi ne lupaukset, joiden takia on sinne äänestetty. Kuitenkin on niin paljon tärkeitä asioita pinnalla, joiden takia pitäisi yrittää jotain tehdä. Politiikka on ärsyttävän vaikeaselkoista.

Nenäkannuttelu auttaa ja vastaavasti kannuttelematta jättäminen aiheuttaa paineentuntua poski- ja otsaonteloissa. Ärsyttävä, ärsyttävä poskiontelontulehdus. Haluan sunnuntaina viimeistään olla kunnon rankoissa treeneissä ilman mitään särkyjä tai nuhaisia neniä.

Tänään tulee täyteen 7 vuotta ensirakkauteni kuolemasta ja 6 vuotta mummin kuolemasta. Edelleen ikävä.

Ei tunnu perjantailta. Koko viikko kun on mennyt kotosalla kipeiden poskionteloiden ja läppärin kanssa. Tuntuu, että olen saanut aikaiseksi tällä viikolla enemmän kouluasioita kuin koko viime syksynä. Silti niitä rästitehtäviä on vielä odottamassa..

Erityisen iloinen yllätys oli tänään saada kutsu haastatteluun jo tutuksi tulleen "meillä on jo kevään harjoittelijat valittu" -lauseen sijaan. Työssäoppimispaikan etsiminen on ollut vaivalloista. Toivon todella, että tuossa ensi perjantain haastattelussa tärppää, sillä harjoittelun alkuun on koko ajan vähemmän aikaa.

Ulkona on niin tajuttoman kylmä, etten viihdy siellä yhtään. Sukat ja villasukat, pitkät kalsarit, pitkähihainen t-paita, paksu ja iso täysvillainen villapaita, iso villahuivi, pitkä talvitakki, uusi huopahattu ja nahkahanskat. Silti paleli ulkona. Kaupassa tuli kuuma. Voisiko jotenkin tahdonvoimalla tarjeta paremmin. Ostin sisälämpömittarin tehdäkseni tutkimusta. Mittari näyttää lattian rajassa +19 C°, silti useimmiten palelen, vaikka vaatteita on päällä ja jalassa villasukat tai tohvelit. Ainoa lämmin paikka on patteri, jota vasten jalkoja on kiva lämmitellä.

Minkälaisissa sisälämpötiloissa te muut tarkenette?

Heräsin aamulla puoli tuntia ennen kuin mussulla oli herätys. Vasemmassa kädessä ihme hermosärkyä ja vasta viikon treenitauko takana. Puolitoista tuntia valvoin ja kärvistelin, ennen kuin nukahdin vielä kolmeksi tunniksi. Jotain jumppaa sitä kai pitäisi tehdä, sellaista missä ei tarvitse laskea päätä alas ja joka ei ole rankkaa. Koneen äärellä istuminen ei ainakaan helpota oloa.

Kauhea tekemisen hinku on ollut päällä Indonesiasta paluun jälkeen. Amigurumit (japaniksi virkattu nukke) kiehtovat, olen nähnyt niin hienoja amigurumeja, että pakko oppia itsekin tekemään. Niiden kanssa en ole vielä päässyt puusta pitkälle.

Olen älyttömän huono lukemaan virkkaus- ja neulontaohjeita, kun en ymmärrä perusjuttuja peruskoulussa vain veiston tunneilla istuneena. Aika pitkälle olen opetellut itse, saanut neuvoja, taas soveltanut, kokeillut ja niin edelleen.

Be cool –leffassa Uma Thurmanilla oli hieno valkoinen myssy päässä ja sen nähtyäni olen haaveillut uudesta neulemyssystä. Ostin lankaa ja neuloin South parkin tahdissa. Ekasta myssystä tuli ihan liian pieni. Vaihdoin 7 veljestä mummin kaapista löytyneeseen paksuun ja pörröiseen villalankaan. Kutosen puikot ja kauhean vaikea lanka. Lopputukoksena hieno myssy, tosin sitä kokoa, että sinne menee pään lisäksi iso rastatukka, jota mulla ei ole.

Optimistina ajattelin, että pyykinpesu on kivaa, kun siellä on joku yllätys tulossa. Pyyhkeet, kalsarit ja iso myssy pesukoneeseen 60 asteeseen. Ja sitten odottamaan. Pesukoneesta paljastui pienen pieni mytty, joka kuitenkin oli säilyttänyt muotonsa, eikä huopunut täysin umpeen. Koska yrittänyttä ei laiteta, otin huopamöykyn käsiin ja venyttelin sitä. Lopputulokseksi tuli elämäni ensimmäinen huopahattu.

Meinasi unohtua. Tämän aamun hesarista bongattua. Tee päivän hyvä työ ja kierrätä nurkissa lojuvat nokialaiset palautuskuorella. Jokaisesta pussilla palautetusta kännystä tai lisälaitteesta ropsahtaa WWF:lle 2 euroa. KIERRÄTÄ!!!

Pään paino lisääntyy sitä mukaa kun aika kuluu viimeisen duactin ottamisesta. Viime viikolla kimppuun käynyt flunssa pesiytyi poskionteloihin ja on siellä pysynyt. Olen ärsyttävästi puolikuntoinen ja jaksan olla pystyssä jonkin verran, kuumetta ei kuitenkaan ole. Eikä treeneihin kannata kuin haikailla.

Viimeiset pari vuorokautta olen majaillut mussun luona (sikäli hyvä, kun ei kotona eilen tullut vettä), nukkunut aamuisin myöhään ja odotellut mussua saapuvaksi. Mussu laittoi koneen uusiksi ja vielä on vähän ohjelmia asentelematta. Kyllä on nopea härpäke, thunderbirdkään ei enää pistä koko konetta jumiin uusien mailien saapuessa.

Tänään oli pakko liikkua. Olin sopinut tapaamisen entisen opettajani kanssa, jolla on nykyään oma koulu johdettavanaan. Saan ilmeisesti tehtyä yhden näytön siellä, vastaanotto oli ainakin innostunut. Vielä kun onnistuisin löytämään työssäoppimispaikan tälle jaksolle, vastaanotto- ja nuorisokodit ovat ilmeisesti kovassa huudossa, joka paikassa kun ilmoitellaan, että opiskelijat on jo täksi kevääksi valittu.

Kouluasiat on kuitenkin tänään hoituneet näin koneen äärellä mukavasti ja niiden hoitaminen jatkuu huomenna ahkeralla word-tiedostojen ja sähköpostien luomisella. Duactia naamaan niin jaksaa istua koneen äärellä muiden hyppiessä koulun liikuntasalissa. Vielä kun asentaa playerit voi välillä lepuuttaa ja katsella viihdettä.