minyaweb.net

Musta tuntuu, että nyt toistan itseäni, mutta jälleen kerran etäjakson jälkeen kouluun palattuani olen todella väsynyt. Ehkä syynä on se, kun ollaan niin vähän koulussa kerrallaan ja sitten lyhyessä ajassa pitää laittaa paljon informaatiota meidän päihin.

Eilen saatiin näyttöohjeistus, mikä tarkoittaa näyttövalmistelujen käynnistymistä. Muu luokka oli jaettu tiimeihin erilaisille leireille, mutta mä teen yksilöjuttuna tuon ja menen protuilemaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, etten pysty aloittamaan leirivalmisteluja yhtä aikaisin kuin muut. Saatiin myös arviointikriteerit koskien näyttöä sekä ensiviikolla alkavaa työssäoppimista varten.

Tänään oli ihan hauska päivä myös, tosin erittäin väsynyt sellainen. Käytiin ammattietiikkaa läpi ja aiheesta heräsi mielenkiintoisia keskusteluja.

Piti jo tänään aloittaa luokan oman leirin suunnittelu, mutta se siirrettiin huomiselle. Huomasi, että joka välissä yritettiin aihetta kääntää leiriin ja saatiinhan me jotain irtikin opettajasta. Kyseessä on kolmen yön telttaleiri, jossa on vain meidän luokka ja meidän opet. Mukaan lähtee kaksi puolijoukkoetelttaa ja kamiinat, peseytyä voi järvivedessä. Muutamat ihmiset kammoksuvat telttamajoitusta, suihkuttomuutta ja vaikka mitä.. Saa nähdä mitä leiri tuo ihmisistä esille. Huomenna jaetaan vastuualueet. Pidän niin paljon leirien suunnittelusta. On niin ihanaa, kun on jotain mitä odottaa.

Huomenna myös juttelemaan kansainvälisen vaihdon kordinaattorin kanssa. Jospa irtoaisi enemmän informaatiota.

Nyt sänkyyn hetkeksi. Herätyskellona toimii mussu, joka kohta on oven takana. En ehtinyt, se soi jo.

Aikaeron tuoma rytmi on mainio. Olin ääriväsynyt puolen yön aikaan, sammun viimeistään silloin ja herään kahdeksalta, tai pari minuuttia ennen jos kello on soimassa. Jos tässä saisi pysyttyä seuraavat pari yötä niin tuo tuleva normaalin ihmisen aikarytmiä noudattava tulevaisuus olisi helpompi. Tulossa on maanantaina alkava kouluviikko sekä työssäoppimista sen jälkeen.

Epäröin eilen, uskallanko aamutreeneihin, niihin aikaisempiin. Nea haki mut aamulla ysiltä, kun auto pitää vielä hakea seisonnasta.. Herra E oli vetämässä treenejä, mitä enteili kamalaa rääkkipaluuta dojolle, mutta treenit olivat kyllä aika sopivat ja hengissä olen edelleen.

Mietiskelin treenien aikana hengitystä, asia josta puhutaan oikeastaan vain ikkyo undoa tehdessä (koska se on hengitysharjoitus). Juttelin sitten yhden vanhemman ohjaajan kanssa kun tehtiin tekniikkaa ja löysin hienon rytmin.. Olen yrittänyt ottaa käyttöön samanlaisen hengityksen kuin astangajoogaa tehdessä, ylös ja auki - sisään hengitys, alas ja kasaan - uloshengitys. Parhaiten hengityksen tuoman avun huomaa ukemia tehdessä. Kun ei ihan pehmeimmillään laskeudu ja samalla yrittää hengitellä sisään tulee sellainen lievä keuhkot tyhjäksi ilmiö. Isku, tärähdys. Hengityksen pitäisi myös auttaa selviämään rankemmista treeneistä. Hengitys jää niin helposti pinnalliseksi.

Jäätiin vielä asetreeneille, joita tehtiin poikkeuksellisesti 45 minuuttia. Ihanaa miekkaa, ei sitä aikidoliiton mukaista, vaan tappomiekkaa niin kuin Herra E sitä kutsuu. Melkein harmitti etten ostanut sieltä Thaikkulasta miekkaa (kai se olisi vähän heiluttelua kestänyt).

Monksu tulee kohta kylään ja myöhemmin katselemaan Nean uutta asuntoa.

Tarkenisikohan sitä jos lähtisi näissä kalastajahousuissa, onhan nämä jämäkkää puuvillaa mutta silti..

Olen viettänyt täyden vuorokauden kotosalla ja vähän päälle. Farkut on ahdistavat (vaikkei paino olekaan reissun aikana nautittujen banaaniherkkujen takia noussut), viihdyn paljon paremmin kalastajahousuissani. Sellaisissa housuissa, jotka ovat valtavan isot, sitten ne taitellaan edestä ja solmitaan sopivan kokoisiksi. Parhaat housut ikinä.

On ihanaa olla kotona. Mussun näkeminen, kuinka onnelliseksi se mut tekikään. Nukkua tiukassa rutistuksessa (pirun kuuman peiton alla) koko yön. Jutella kasvotusten, ilmaiseksi ja ilman aikarajoitusta.

Oli hassua laittaa ruokaa itse, mutta kyllä spagu maistui hyvälle. Samoin tee maitojuomalla ja ihan se pelkkä maitojuoma, ihanaa. Ja ruisleipä, vaikken ehtinyt sitä vielä ikävöimään.

Aamunälkäisenä höpötin sängyssä Thaimaan herkuista, banaanipannareista, kakuista ja sticky ricesta mangolla. Tähän onkin hyvä laittaa kuva aamiaisesta Ko Changin Lonely beachilta Sun setissa. Ehkä parhaat pannarit koko reissulla, päällä runsaasti hunajaa.

Tekee mieli namia, oikein kunnon länkkärikarkkia, esanssiviinikumeja ja suklaata. Tietenkin voisi askarella paskarrella ja paistaa vaikka vohveleita..

Pitäisi päästä liikkeelle, nähdä ihmisiä. Elättelen toivoa, että Sunny ehtii piipahtamaan ennen huomista lähtöään Intiaan. Tuliaisia pitäisi vielä ajaa ja käydä morjestamassa isää ja sen perhettä. Haluaisin nähdä kaksoset ja käydä katsomassa isän vanhempia Salossa. Se vain syö koko päivän jos jonnekin kauemmas lähtee. Ja autokin irtautuu seisonnasta vasta huomenna.

Jotain herkkua ja sitten pyykille. Ihan kaikkea ei koneeseen uskalla heittää, joten pääsen nyrkkipyykkäilemään.

Laitetaan vielä loppuun kuvat frisbee tiimistä, lemmikki liskostani ja Chiang main ihanasta city parkista.