minyaweb.net

Kesä on ohi. Huomenna alkaa syksy ja syyslukukausi. Seuraavat neljä viikkoa koulussa enemmän tai vähemmän tiukasti. Siihen mahtuu melontavaellusta ja iltakoulua.

On mukava mennä kouluun, nähdä kaikki kivat ihmiset. Juteltavaa riittää koko kesältä. Puhutaan tulevasta.

Viikonloppu johdatti nopeasti tähän viikkoon. Perjantaina Monksun synttärit (askarreltiin mussun kanssa hieno paketti ja myöhästyttiinkin sen takia, mutta se taisi olla sen arvoista :D). Lauantai parisuhteilua eli ihana vain olla kahdestaan ilman ohjelmaa ja aikatauluja. Sunnuntai aamuna nukuin tyylikkäästi pommiin, eikä kirpparikaveri Maria edes soittanut kysyäkseen missä kuppaan. Pääsin kirpparille sitten hieman myöhässä.

Eilen käytiin moikkaamassa faijaa ja sen pesuetta. Siskopuoli on selvästi jäänyt liian vähälle huomiolle, se tarvitsisi isosiskoaan varmaan vähän enemmän kuin neljä kertaa vuodessa parin tunnin visiitteinä. Faijan uusi eukko kertoo usein, kuinka mun antama paita on ollut kesän suosikki ja kuinka on kyselty ehtisiköhän mun kanssa vielä leffaan ennen Indonesiaan lähtöä. No parin vuoden päästä se osaa jo itse kulkea kaupungille näkemään.. toivottavasti.

Olen säätänyt sisäistä kelloani oikeaan rytmiin nukkumalla opiskelija-mussun kanssa. Kotona olisin kuitenkin nukkunut niin pitkään kuin vähänkin nukuttaa. Pehmeä lasku on huominen kello kymmeneen aamu.

Miksi lähes joka kerta ennen treenejä, joku sisäinen laiskamato huokuttelee jäämään kotiin jatkamaan koneen näpyttelyä. Sitä varsin hyvin tietää, että on todella tyytyväinen kun treeneihin pääsee. Tänään treenejä veti R, jonka treenit ovat rauhallisia (silti puku ihan hiessä). Miten gyakuhanmi katatedori nikyo ura voikaan olla kaunis tekniikka pehmeine liikkeineen, kivuliaine lukkoineen ja pyörähdyksineen. Etenkin viimeinen pyöräytys uken kyynärpään kääntämiseksi. En muista tehneeni noin kaunista aikidoa ennen.

Jaksaisikohan sitä kirjoittaa vielä vähän koulujuttuja. Ainakin reppu pitäisi pakata, tuikata kaikki koulupaperit kansion väliin ja etsiä ruokakortti. Varmaan riittää jos heräilee kasilta.

Birdyn tuore Selibaattipäiväkirjat sivulta 28-29 kertoo valtataistelusta ja manipulaatiosta suhteessa.

"Jokainen ihminen käyttelee taitavasti näitä manipulaatiokaavoja - sukupuolesta tai iästä huolimatta ja riippumatta. Syyttäjä, Marttyyri, Raivopää ja Mitätöijä - kukin niistä on rooli, jonka nappaamme tiukan tilanteen tullen voidaksemme suojella itseämme ja saadaksemme toiseen haluttuihin tunnelmiin."

En muista olenko aihetta pohtinut täällä, mutta vaikka Mintun kirjassa keskitytään enemmän parisuhteeseen, tuo manipulaatioilveily toistuu kaikissa ihmisten välisissä suhteissa.

On yksi tuttu, joka selittää jokaisen asiansa kuulostaen marttyyriltä. Se on puuduttavaa, aivot kytkeytyvät ajaessa tilaan, jossa tarinat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos saman tien. Toisaalta muistan hyvin siinä täysi-ikäistymisen taitekohdassa kertoneeni asioita, yrittäen kertomistyylilläni luoda muiden mielikuviin tapahtuneista paljon hienomman kuvan kuin mitä todellisuudessa oli tapahtunut.

Parisuhteessa olen syyttäjä, jos oikein pitää yrittää etsiä (on ollut niin mukavasti tasaista, eikä ole ollut vallasta tarvetta taistella), muuten raivopää ja joskus hiljaa pääni sisällä marttyyri.

46 sivun jälkeen olen vallan ihastunut Selibaattipäiväkirjoihin. Hyvin tiivistettyä asiaa, joka herättää muistoja aiemmista suhteista ja toisten suhteiden sivusta seuraamisesta.

Sain sitten eilen imuroitua. Treenit jäivät väliin kun äippä halusi mut etsimään itselleen ja broidille uusia rillejä. Kamala vastuu olla koko perheen stylisti (ovat niin sokeita, etteivät näe mitä laittavat nenälleen). Siinä ohella äiti syötti kiinalaista ja sai mut vähäksi aikaa taiteiden yöhön (enemmän olisi ollut liikaa).

Sain ostettua tuon Birdyn kirjan sillä reissulla. Sattumalta törmättiin tuttuun, joka esitti performanssia Kampissa (oltiin juuri puhuttu pari iltaa sitten tästä tyypistä - mikä sattuma) ja nähtiin hieno kamppailulajinäytös.

Kotona pakersin kaavoja footbagiin mussun footbagin pohjalta ja ompelin ensimmäisen puolikkaan Sunnyn lukiessa Selibaattipäiväkirjoja. Tekisi mieli pistää muutama pisto, mutta kun pitäisi päästä suihkuun ja vaikka mitä. Ihan kun tämäkin ei taas olisi sijaistoimintaa.

Valokuvausprojektin loppu odottaa vieläkin työstämistä. Huomenna ajattelin nautiskella mussun seurasta, tosin vielä on maanantai ja tiistai aikaa. Niillehän on hyvä lykätä vielä vähän tekemistä. Hyvää ja kevyttä ruokaakin pitää saada. Paistettuja vihanneksiä ja cashewpähkinöitä superhyvän riisin kanssa. Voittaa kiinalaiset rasvamätöt ihan kymmenen nolla.

Nyt lopetan velttoilun.

Ah, mitä sijaistoimintaa. Pitäisi rykäistä loppuun tiistain kuvauskeikan tuotos. Olen kuitenkin kasannut kirpparitavaraa, tyhjentänyt lattiaa imuroimista varten ja harkinnut jopa postin mukana tupsahtaneiden orientoivien tehtävien tekemistä. Ehkä aloitan imuroimisen, heti kun olen blogannut.

Eilen tein ajoreissun Saloon. Jätin auton huoltoon ja suunnistin mamman talolle. Se on kummallista miten ne kulmat on tutut, kun on pentuna siellä juossut. Uusia teitäkin oli rakennettu ja silti löysin perille.

Oli todella kiva nähdä mammaa pitkästä aikaa. Tämä oli eka kerta, kun kävin siellä yksin papan kuoleman jälkeen. Mamma on vieläkin tehopakkaus, vaikka vanhuus jo vähän painaakin. Mamma halusi paistaa mulle lettuja (kun ensin olin polkenut kauppaan hakemaan laktoositonta maitojuomaa). Sain mukaani karviaisia ja omenoita sekä valmista omppuhilloa. Herkkua. Pitäisi mennä sinne joskus ajan kanssa ja vaikka yöksi. Tuokin nelituntinen meni todella äkkiä.

Illalla tehtiin omenapiirakka. Mussu kuori ja lohkoi, mä väänsin taikinan ja asettelin lohkot paikoilleen. Sunnyn nenä toimi taas ja tyttö pääsi tuoreelle piirakalle.

Oikeasti tekisi mieli vain askarrella. Sain mammalta erivärisiä nahan kappaleita, joista syntyy ainakin pari erilaista footbagia. Mutta siihen kun ryhtyy, ei saa tehtyä yhtään mitään muuta. Askartelee vain ja kuuntelee äänikirjaa.

En tiedä onko se syksyn merkki, kun kutsuja satelee eri kekkereihin. Muutamiin ainakin ehdin ennen kuin on lähdön aika. Huomenna juhlitaan Monksun pääsyä aikuiseen ikään. Odotan, josko näkisin siellä Kirsin aveceineen.. En ole mitenkään utelias.

Olen noussut jo ennen kahdeksaa, enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Ihan mahdotonta. Saa nähdä pääseekö treeneihinkään tällä tehokkuudella. Nyt siihen imurin varteen. Villamattoon tarttunut pöly ja roskat häiritsee mun sisäistä feng suita.

Viikonloppu meni mukavasti Repovedellä patikoiden. Vihdoin tuli toteutettua kauan suunniteltu reissu. Reittiä ei olti mietitty kamalasti etukäteen vaan tarvottiin eteenpäin enemmän fiiliksen ja opasteiden mukaan.

Ensimmäinen yö vietettiin Lapinsalmen vilskeessä, yhteensä neljä telttaa samalla alueella. Toinen yö sitten täydellisessä ylhäisessä yksinäisyydessä Kirnukankaalla, jossa päästiin ihailemaan revontulia.

Villi luonto oli vastassa ötököineen. Törmättiin Valkjärveä kiertäessä rantakäärmeeseen, joka säikähti yhtä pahasti kuin minä (meni hetki ennen kuin tajusin, että se on käärme ja toinen siihen ettei se ole kyy). Hirvikärpäsiä vilisi paidan alla, niskassa ja hiuksissa ja niitä tuli tapettua niin paljon, ettei laskuissa pysynyt. Hyttysiä ja paarmoja vain pari hassua.

Maasto oli edelleen mukavan rankka, nousuja ja laskuja mahtui reissuun paljon ja se tuntuu jaloissa. Harmi, ettei korkeuserot näy kartassa. Karttaan merkitty punaisella katkoviivalla viikonloppuna kuljettu reitti ja vihreistä pallukoista löytyy kuvia.

Käytiin vielä patikoinnin jälkeen saunomassa mökillä ja taas meni yli puolen yön ennen kuin päästiin takaisin Helsinkiin.

Jos vaikka pukisi ja menisi pihalle rankaisemaan footbagia uusilla kengillä.

Maanantaina tuli tehtyä tehokas kuuden tunnin reissu, jonka aikana hain rokotteet apteekista (odottelin 15 minuuttia, että mulle löydettäisiin sopivat neulat mukaan), sain viimeisen japanin aivokuume rokotteen olkavarteen, hain värilliset passikuvat, hain luokkakaverin kyytiin, tilasin etukäteen ruuat valmiiksi stadin parhaaseen kiinalaiseen ja kävin syömässä, ajoin Porvooseen ja takaisin sekä vietin kolme tuntia Porvoossa valmennettavana Indonesian reissua varten.

Paljon tuli sillä reissulla viisastuttua. Eniten ehkä vaivaa pukeutuminen, minä kun en kuumalla viitsisi mihinkään säkkiin pukeutua ja rakastan niin kovin kulkea varpaat paljaana läpykät jalassa. Nyt tarvitsisi kengät, jotka peittää varpaat ja kantapäät. Saappaatkin kuulemma olisi hyvät kantaa mukaan. Ärf. Lämpötilat on ympäri vuoden Lonely planetin mukaan + 30-38 astetta.

Meidän annettiin myös ymmärtää, että olisi hyvä kerätä rahaa lastenkodille viemisiksi. Ymmärrän kyllä, sillä lastenkoti pyörii pelkästään lahjoitusten varassa ja riisi on siellä kalliimpaa kuin täällä. En vaan osaa harrastaa rahankeruuta, ehkä se on tämä perussuomalainen asenne mitä en halua vastaani. Jos joku tämän luettuaan haluaa tukea lastenkotia, voi laittaa mulle tuohon uuteen osoitteeseen mailia. Osoite löytyy sivupalkista.

Viisumihakemusten vieminen jäi mun kontolleni. Jouduin myös täyttämään molempien paperit. Pelkään sitä, että kaveri ei ole reissun päällä ollenkaan itsenäinen. En tiedä tarkkaan hänen englannin kielen osaamista, mutta hurjalta näyttää. Joka tapauksessa ensi viikolla pitäisi olla viisumit valmiit. Tänään vierailin kelassa juttelemassa korotetusta opintorahasta. Homma alkaa olla hyvin pulkassa. Kohta saa alkaa miettiä mitä pakkailee mukaan. Ainakin läppäri lähtee mukaan, että pystyn kirjoittelemaan sitten sieltäkin.

Eilen oli palkkapäivä. Oli kiva käydä shoppailemassa. Reissu tosin venyi, sillä siinä ohessa äippä halusi viedä mut syömään, jonka jälkeen jouduin siirtymään toiselle puolelle Helsinkiä oikean koon perässä. Nyt on kenkätelineessä kauniit punaiset addut (ja kaapissa räpylät mökille, kun vanhan lahosivat).

Kävin samalla reissulla Marian luona katsomassa rempattua keittiötä sekä jauhamassa tulevaisuudesta, opiskeluista, lapsista, asumisesta ja matkustamisesta.

Huomenna Ronja uhkasi tulla herättämään aamulla. Perjantaiksi pitäisi olla suunniteltu reitti ja patikointimuonat kasassa. Mussu tarvitsisi ehdottomasti mukaan jonkinlaisen sadeasun.

Sitten ruuanlaittoon.

Olipas mahdottoman kiva viikonloppu. Mussun kanssa lähdettiin mökille perjantaina ja käytiin matkalla ostamassa viikonlopun ruuat. Perjantai meni rentoutuessa ja saunoessa.

Lauantaina mökille ilmestyi Monksu ja Ronja, sitten Heidi, Kirsi sekä Nea ja sen poikaystävä. Paistoin järkyttävän läjän muurinpohjalettuja ja niiden jälkeen saunottiin koko konkkaronkka yhdessä. Syötiin hyvin ja pelattiin Aliasta.

Viimeiset vieraat lähtivät neljän viiden maissa eilen. Päästiin Mussun kanssa Helsinkiin puolen yön aikaan. Eipä sieltä mökiltä olisi malttanut minnekään lähteä ja saunomisenkin jälkeen turistiin pitkään ukin ja sen tyttöystävän kanssa, jotka olivat metsästä poimineet isot määrät vadelmia.

Oli kivaa, kiitos siitä teille rakkaat ihmiset. Jospa vaikka otettaisiin ensi vuonna uudestaan, ilman tämän vuoden dramatiikkaa.

Tänään riittää touhua, sillä pitää saada ennen kahta passikuvat ja rokotus, sitten painua Porvooseen Indonesian reissukaverin kanssa valmentautumaan ja täyttämään viisumihakemuksia.

Eilen vietin raskaan, mutta mukavan 9 tunnin työpäivän raksalla. Muutenkin loikoilun ja paitaprojektin oheen oli kiva käydä tekemässä yksi päivä pihaduuneja.

Pääsin liimaamaan kiviä ja ajamaan bobcatia. En kantanut kuin 20 kilon painoisia kiviä, tuplasti painavempiin ja leveämpii ei ollut mitään mahdollisuuksia. Ehkä voisin yrittää päästä kivihommiin vielä toistekin.

Puhuin faijan kanssa eilen puhelimessa ja koska se on aina niin innostava, se sanoi taas, ettei kannata lähteä. Indonesiaan meinaan. Puheeksi tuli sitten Merapi, Keski-Jaavan aktiivinen tulivuori, joka on tuprutellut viime keväästä. Faija puhui purkauskaasuista ja niiden tappavuudesta. Eiköhän asia jäänyt vaivaamaan tuollaisen puhelun jälkeen.

Eilen illalla ja vielä tänään aamulla oli sellainen pelko perseessä, että mitä jos kuolen sinne Keski-Jaavalle ja että mä en ole valmis vielä siihen. Toisaalta ajatus, että todennäköisesti kuolema tulisi nopeasti jos purkauskaasu on lämpötilaltaan 100-1000 °C. "Pyroklastisen pilven (kuumaa tuhkaa ja kaasua) lämpötila on useiden kilometrien päässä tulivuoresta vielä 100-300 °C." Asustetaan Jaavalla noin 100 kilometrin päässä Merapista. Jouduin sitten lukemaan tulivuorenpurkauksesta enemmän päästäkseni yli pelosta. Wikipediassa siitä.

Olo on kuitenkin jo rauhoittunut, sähköpostiin on tippunut kutsukirje lastenkotiin ja maanantaina laitetaan viisumiasiat kuntoon viimeinkin. Maanantaina on myös valmennus, mistä ei ole mitään hajua mitä se sisältää. Indonesiaa se kuitenkin koskee. Pitää käydä ottamassa värillisiä passikuvia. Saisikohan ne Kouvolasta halvemmalla.

Tätä kirjoittaessani sähköpostiin tuli uusi maili. Sain ensimmäisestä näytöstäni arvosanan. Tein arvioiden mielestä hyvää työtä, jota työelämäkin arvosti. Työssäni näkyi tekemisen varmuus ja kirjalliset työt olivat tasokkaita. Arvosanaksi tuli 5 eli täydet. Jee.

Joskus 90-luvun jälkipuoliskolla, minä ja Maria poistettiin vokaalit ja kirjoitettiin toisillemme tekstiviestit pelkkinä konsonanttijonoina. Olisikohan se lähtenyt jostain "tahdotko ostaa vokaalin jutusta", jos joku vielä muistaa Onnenpyörän. Olen jo muutamia viikkoja vahdannut autojen rekkareita ja yrittänyt muodostaa järjellisiä sanoja kolmen konsonantin muodostelmista laittamalla vokaalit väliin. Google on ollut parkissa vieraspaikalla ja large mussun tien varressa. Nyt autojen seassa liikkuessani huomaan tekeväni tätä jatkuvasti.

Ostin viime viikolla riisinkeittimen. Mikä ihana laite. Aivan järkyttävän hyvä tuoksu ennakoi hyvää riisiä. Olenkin tässä muutaman päivän laittanut oikein mielelläni ruokaa. Paistettua riisiä, kasviksia ja cashewpähkinöitä. Ja jostain ihmeen syystä olen alkanut tykätä soijakastikkeestakin.. Kummallista.

Viime viikolla tuli laitettua paitoja liikenteeseen. Työtä riitti niiden parissa. Pitäisi perustaa toiminimi, sillä tämä homma selkeästi on kasvussa. Ihmiset puhuvat jo ensi vuoden paidasta.

Olen nähnyt ystäviä, ihanaa kun niitä on nyt useampia Helsingissä. Eilen vietettiin Ronjan kanssa puistopäivää ja Kirsikin tuli siellä poikkeamaan. Ja illalla Sunny tuli istumaan iltaa ja seuraamaan mun askartelujani. Oli hauska kun se kertoi, että se muistaa että mä olen aina ollut pakertamassa jotain niin kauan kun me ollaan tunnettu. Sillä on kuulemma vielä tallessa mun savesta tai jostain massasta tekemä koira.

Olen askarrellut huovutusvillan ja hahtuvan parissa. Tänään aamulla pesukoneesta tuli kaksi aika onnistunutta vapaalankahuovutettua huivia.. Joululahjoja on hyvä tehdä ennen kuin lähtee Indonesiaan, kun tulee sitten joulun alla takaisin, pääsee pakkailemaan niitä.

Indonesia valmisteluissa on veivaamista. Kääk. Se, että mulle valitetaan, kuinka päivämäärät vaihtuu ja että se on paskaa, ei edesauta yhtään mitään. Miten onkaan neljän ihmisen vaikea löytää yhteinen aika tapaamiselle. Kyllä kaikki lutviutuu, se vaan vaatii lisää sähköpostien vaihtoa ja ajan kulumista.

On tullut puuhattua vaikka mitä mussun hoivailun ohessa.

Maanantaina sain kuulla niin paljon juttua Indonesiasta ja tulevasta työssäoppimispaikastani. Kolme tuntia meni aiheesta jauhaessa ja innostus tulevasta on vain kasvanut koko ajan.

Ronja muutti maanantaina takaisin Helsinkiin. Toin sunnuntaina takakontillisen sen tavaroita ja maanantai-iltana kymmenen jälkeen olin ylienergisenä järjestelemässä sen pientä yksiötä. Saa nähdä miltä se näyttää seuraavalla kerralla kun pääsen katsomaan.. ainakin se jäi mun lähtiessäni vielä tilaan muuttokaaos.

Viimeisen reilun vuorokauden olen hoivaillut sairasta mussua. Otin sen mukaan kotiin, kun lääkkeet oli vähän jo helpottaneet oloa. Samalla kun mä askartelin pallontallaajapaitojen kimpussa, mussu lepuutti vieressä ja kuunteli dekkaria äänikirjan muodossa. Nyt on monta kuorta valmiina odottamassa postiin pääsyä.

Olen syönyt tänään tattaripuuroa, itsetehtyä kasviskeittoa sekä keittoa toistamiseen soijarouheen kanssa. Nyt on nälkä ja sallittujen ruokien lista lyhyt. Menenkö popsimaan salaattia vai keitänkö kananmunan tai kaksi. Onneksi jääkaapissa on sulamassa tosiluomut lähituotetut sukulaistilan kalkkunan fileet. Saa huomenna jotain nälkää pitävää rehujen oheen.