minyaweb.net

Olen koko alkuviikon viettänyt sängyssä. Voisi melkein kuvitella, että mulla on sängyssäni joku todella hot mies. Valitettavasti ei mies, vaikka aika hotti onkin. Tällä kannettavalla on vain niin kiva viihdyttää itseään katselemalla dvd:tä, kuuntelemalla musiikkia, surffailemalla ja chattailemalla. Ei tarvitse enää nousta kuin tekemään ruokaa..

Katsoin ennen eilistä Mullan alla jaksoa loput kolmannen tuotantokauden jaksot. Ensimmäistä neljännen kauden jaksoa katsellassa tuntui, että oli jo nähnyt sen. Se on vain niin hyvä sarja, kaunis, visuuaalinen ja välillä kamalan pakahduttavia tunteita herättävä.

Sängyssä makaaminen rupesi kyllästyttämään, vaikka flunssa menee vain pahemmaksi. Raivasin kannettavalle pöydälle tilaa. Laitoin hävyttömän hyvää makaroonilaatikkoa. Sain kylään Jukan ja omenoita. Laitoin aikido ja slovakia kuvia nettiin. Vielä kun tekisi etätehtävät pois.

Ehkäpä exän kuviin törmääminen nosti pintaan muistoja. Joka tapauksessa päivä on ollut hetkittäin haikailua ja haaveilua.

Kaikilla on varmasti jotain romanttisia toiveita rakkaansa suhteen. Jotenkin kitara on vain niin pirun romanttinen. On vaan niin ihana kuunnella ihmistä, joka osaa soittaa ja laulaa.

Lähistöllä on paljon mielenkiintoisia miehiä. Ikäväkseni yksi heistä on tämä tekstiviestikaveri, joka on erittäin varattu. Miten ihmisessä voi yhdistyä niin monet toiveeni? Kaiken kruunaa tuo kitara, jota kuuntelen mp3:sena.

Kerroin kyllä tälle tapaukselle mitä ajattelen asiasta, enkä aio olla kaveria enempää. Haluan, että voin olla hyvällä omallatunnolla liikenteessä. Kuolisin häpeästä, jos joku tekstarikaverin ihmisistä pitäisi mua jonain suhteen rikkojana.

Joskus pienenä mulla oli vähän aikaa poikaystävä, joka oli musiikkimiehiä. Se soitti ja lauloi niin pirun nätisti, mutta lopetti aina kesken, ei tykännyt yleisöstä. Se opetteli mut kuuntelemaan Nirvanaa ja muutamia vanhoja suomalaisia.

Tässähän voi sitten heittäytyä näkemään mukavia unia. Ensin vain hoidetaan kaikki poppakonstit, joilla vältetään flunssan iskeminen. Edessä on duunia, treenejä ja etätehtäviä.

Nyt musta on tullut vanha. Tämä on aivan selvä merkki. Ei näin ole käynyt ennen.. Kuppasin melkein neljään asti, makasin sängyssä tosi väsyneenä, mutta silti keksin unelle oheistoimintaa, chattailya ja dvd:n katselua. Ja nyt aamulla herään ennen kymmentä nälkään, enkä saa unta vaikka kuinka yritän.

Nyt on etäviikko. Edessä on ainakin neljä esseetä ja henkilökohtaisen opintosuunnitelman pohjustus. Ei siis kamalasti hommaa, mutta silti tuntuu että hommiin tarttumisessa voi mennä vaikka viikon verran.. Ihan periaatteessa, en vain tykkää paperihommista.

Oli mielettömän kiva nähdä Kirsi eilen. Näin jo kaukaa Kirsin seinällä ja tuli tunne, että mulla on ollut kamala ikävä sitä. Se on J:n kanssa aivan huippua kiipeilyseuraa. Enää ei niinkään ole itsensä voittamista siinä että uskaltaa mennä ylös, vaan se että joka kerta onnistuu jossain vähän vaikeammassa, saa lisää voimaa sormiin ja saa pienistäkin otteista kiinni.

Mies tuli moikkaamaan mua viime yönä chatissa. Oli ainakin vähän pahoillaan siitä miten tuli kohdelleeksi mua silloin joskus. Yrittää kohdella uutta tyttöystäväänsä peremmin ja on ainakin kehittynyt sen verran, että kokee hölmöilyistään huonoa omaatuntoa. Ihminen on kuin onkin kykeneväinen muutokseen.

Hassu lauantai takana. Aamusta kolme tuntia aikidoa, sitten makoilua läppärin kanssa sängyllä ennen kuin siirryin keskustan tapaamaan Nean. Käytiin katsastamassa The Island ja painuttiin jorailemaan. Ravintelikartoituksessa tälle illalle osui Onnela.

Todella junnun näköistä väkeä, aika juntin näköisiä miehiä ja ne pari pakollista pedaria katsomassa parvelta tanssivia nuoria. Lasinsiruja aivan mahdottomasti ja ihmiset vähän keskivertoa humalaisempia.

Tanssittua tuli koko se aika mikä tuli Onnelassa vietettyä. Hetkeksi tuli paha olo, yhteisvaikutuksena varmaan vahingossa syödystä 300 grammasta karkkia ja olemattomasta vedenjuonnista. Tempaisin litran vettä naamaan niin johan jaksoi taas. Jalat on todella kipeät.

Juuri ennen poistumista törmäsin tuttuun hulttiopoikaan, jolla on edelleen tallella se vetovoima mikä teininäkin oli. Yllätyin saadessani lämpimän halauksen. Jos se ei olisi ihan niin tuhma poika voisin vaikka hmm.. kiinnostua.

Kirsin ja J:n kanssa huomenna aamusta kiipeämään. Eli untenmaille ja pikaisesti.

Liikuntapedan kurssilla opettaja on painottanut onnistumisen kokemuksia. Tämä tuntuu mielettömän terapeuttiselle ja hyvälle.

Mulla on traumoja koululiikunnasta, mikä ei ole kamalan harvinaista mitä ihmisten kanssa nyt on jutellut. Hetken aikaa hirvitti, kun aamulla hiekkakentän laidalla kuulin ohjelmassa olevan ultimatea ja jalkapalloa, jostain takaraivosta vaan kuului ääni: mitä jos en osaa, mitä jos en onnistu. Pelaaminen oli kuitenkin mieletöntä, joukkueet olivat aika tasaiset, meidän joukkue voitti tiukasti ultimatessa ja vastustajat taas parin maalin erolla meidät jalkapallossa. Säännöt olivat yksinkertaiset eikä jalkapallossakaan kenenkään täytynyt ruveta maalivahdiksi. Pienillä joukkueilla pelattaessa kaikki pääsivät liikkumaan.

Jatkettiin liikuntaa sisällä. Pelattiin hyökkää-puolusta peliä, jossa piti palloilla kaataa vastustajien keiloja ja samalla yrittää estää vastustajia kaatamasta omia keiloja. Puolustaminen oli ihan mun juttu, kuulemma näytin tvchatin rantalentopalloilija tytöltä. Jatkettiin pallohipalla, jossa hippa yrittää heittää pallolla jalkoihin ja saada näin muita polttamalla itselleen apureita. Jäin viimeiseksi ja syke nousi varmaan kolmeensataan kun juoksin ja hypin yrittäen selvitä muiden suolausyrityksistä.

Limbottiin kuubalaisten rytmien tahdissa, jengi joraili ihan täysiä jonossa ja ihmeen kaupalla mä olin kahden parhaan joukossa. Sisäkengät ja aikido varmasti vaikuttivat aika paljonkin. Pituudesta tietysti lisäpisteitä.

Kolmen tunnin liikunnan, suihkun ja ruokailun jälkeen olo on ihan mieletön. En mä haluaisi kotiin ja etäviikolle, kun täällä on näin kivaa.

Illaksi on suunnitteilla lautapelejä laatuseurassa ja naposteltavaa.

Huh, kun on kuuma. Istuskelen järven rannalla puun katveessa, nautiskelen tuulenvireestä ja syön juuri poimittua omenaa.

Tarkoitus oli ottaa nettiyhteys samalla kun muut opiskelevat internetin käyttöä, mutta jostain syystä siinä atk-luokassa verkkoyhteys ei suostunut toimimaan. Nyt siis odottelen, että asuntolan alakerrasta loppuisi atk-tunnit, että kehtaisin mennä sinne. Sinänsä ihan hyvä joutua viettämään aikaa vähän ulkonakin.

Tämä päivä on ollut todella kiva. Tutustuttiin hetki kirjastoon ennen lounasta ja lounaan jälkeen opiskeltiin leiri- ja retkeilytoiminnan teoriaa. Ensimmäinen todella mielenkiintoinen luokassa vietetty tunti. Harmikseni kuulin, ettei ensi kevään leiri ole vaellus, vain paikallaan oleva telttaleiri, jossa opiskellaan perusorganisointia. Kivaa se varmasti silti tulee olemaan.

Tämän päivän puheenaiheena on ollut meidän luokan pileet. Sellaiset on ehdottomasti järkättävä, mutta missä ja ketä oikeasti pääsisi paikalle. Ongelmana on, että meidän luokalla on yllättävän paljon perheellisiä tapauksia.. jopa parikymppisiä kahden lapsen äitejä. Hurjaa.

Tänään pitäisi siivota meidän huone, kun huomenna lähdetään pois ja etäviikoksi meidän huoneeseen tulee muita asukkeja. Onneksi joitain kamoja saa jättää naapureille, ettei ihan kaikkea tarvitse kuljettaa kotiin ja jälleen takaisin puolentoista viikon etäilyn jälkeen.

Mä himoan suklaata jatkuvasti. On jotenkin ihan kamalaa, kun ei ole varautunut herkuilla täällä olemiseen. Onneksi lähimmät kaupat eivät ole kamalan lähellä. Eilen illallakin katsoin kateellisena luokkakaverin suklaacookies pakettia. Tuntuu että koko ajan voisi syödä. Vihoviimeinen juttu olisi, jos täällä saisi joka ruualla jälkkäriä. Lihoisin näiden kahden ja puolenvuoden aikana varmasti vähintään 15 kiloa.

Miksei mulla ole bikinejä mukana? Vielä hetki köllöttelyä ennen kuin hipsin atk-luokkaan.

Jotain mitä mä en tässä opiskelussa osaa, on pitkät sessiot kuuntelua ja kalvojen katsomista (saati sitten niiden kopiointi). Mä haluan tehdä ja keskustella, muuten ei jää mitään mun päähän vain kaikki kuultu vuotaa kuin seulasta. Onneksi täällä painotetaan hieman enemmän tekemistä ja onhan tämä näyttöihin valmistava koulutus.

Ollaan tässä viime päivinä yritetty lukea opetussuunnitelmaa. Tänään paljastui, että meidän aikuislinjalla ei toteuteta talvivaellusta ja että jossain vaiheessa joutuu valitsemaan joko erityisliikunnan tai draaman (eli musiikki, teatteri ja käsityöt). Entä jos haluaa ne molemmat?

Ensimmäistä kertaa bloggaan uudelta kannettavalta.. Tunnen itseni kyllä poikkeavaksi täällä atk-luokassa. Ei täällä muilla ole omia kannettavia mukanaan. Eräs luokkakaveri jo sanoi jupiksi. Jukka korjasi, että nörtti.

Huomenna tutustutaan kirjastoon ja leirityön kurssi alkaa. Ja vaikka jälkimmäisen opetus tapahtuu luokassa, odotan sitä silti innolla. Ei se voi olla kuin mielenkiintoista, kurssi päättyy ensi keväänä järjestettävään vaellukseen. Perjantai on sitten pelkkää liikuntaa.

Tämä koulussa oleminenhan on ihan turhan kivaa.

Ajansäästöllisistä syistä bloggaan kotikoneelta. Langatonta verkkoa joutuu vielä odottamaan ja kömpiminen pöydän alle kaivamaan verkkopiuhaa ei vaan juuri nyt nappaa.

Tämä koulupäivä koostui osaltani vain ja ainoastaan liikunnasta. Aamulla oli koko luokallinen väsyneitä naamoja ja extrakovat lämmittelyt, jossa polvet alkoivat vaatia tuskallisesti huomiotani. Ilmeisesti jotain jäi oleellisesti lämmittelemättä, koska hipassa rykäsin liian kovaa ja lähdin jäähylle lepuuttamaan kipeää reittä. Perjantain liikuntatunnille otan kameran mukaan, wc-hippa oli niin hauskan näköistä sivusta seurattuna.

Lounaan jälkeen kävin tekemässä kolme tuntia töitä (kerrankin hyväntuulisena) ja tulin kotiin olemaan väsynyt. En mennyt aikidoon vaan otin ärsyttävät päikkärit, joiden jäljiltä olen ollut vallan väsynyt, ärtyisä ja pihalla.

Nyt sitten pitäisi suunnistaa takaisin koululle. Kämppikseni kärsii univaikeuksista, joten yöllä nukkumaan hipsiminen ei oikein tule kysymykseen. Itsellekin tekisi kunnon yöunet hyvää. Ja miksen jää kotiin yöksi? No koska on kivempi ajaa ilman muita autoilijoita liikenteessa ja koska koululla saa aamulla pirun hyvää puuroa.

Ps. Onko kellään kokemusta myrskylinnusta? Olisin aivan valmis ottamaan käyttöön jotain muuta kuin Outlook expressin tuohon läppäriin.

Viimeiset päivät ovat olleet aika vauhdikkaita. Eilen esiteltiin aikidoa ja sain jo toisen kerran nenilleni tänä syksynä. Toivottavasti nenä pysyy jatkossakin suorana ja nättinä.. nyt se on vain kipeä.

Päivä jatkui sadonkorjuubileissä kaivolla. Terassi oli varattu yksityistilaisuudelle ja paikalla oli muutamia tuttuja ja yllättäviä naamoja. Vain bikinit puuttuivat.

Joskus puolen yön aikaan ilta muuttui oudoksi. Ihan kun olisi ollut unessa. Todella epätodellista. Illan myötä terde oli vaihtunut vippialueeksi, jossa sitten istuskeltiin ja juotiin drinksuja. Poreammeessa väri vaihtui punaisesta vihreään ja siniseen. Täysikuu paistoi todella komeasti. Ja jälleen kerran olin erittäin hämmentynyt kohdatessani kiinnostusta todella yllättävältä taholta.

Vetoanko mä jotenkin erityisesti varattuihin miehiin? Viime aikoina meininki on ollut niin todella todella outoa.

Olin luvannut Herra Huulle nähdä tänään kaiken muun ohessa. Koodailtiin aamusta ja puhuttiin puhelimessa. Ja puhelun lopettamisen jälkeen vyöryi aaltona päälle tunne, ettei tätä voi jatkaa enää yhtään pitempään. Hetken mietin ja sitten soitin. Ja nyt olo on kevyt. Ainakaan omien sanojensa mukaan Herra Huu ei ole murtunut. Tosin jatkuva ristiriitaisuus sanomisten ja käytöksen välillä saa miettimään onko asia niin.

Pitäisi varmaan laittaa vaatetta päälle ja lähteä Shinelle katsomaan, näkyykö naisessa vanhenemisen merkit paremmin päivänvalossa. Ainakin illan viimenen hidas meni kuin teiniltä ikään..

Huomenna pitäis tulla kannettava ja vähän ekstrasälää. Sitten saakin askarrella langatonta verkkoa ja asennella ohjelmia ahkerasti. Odotan huomista kun lapsi joulua.

Tänään koulu päättyi jo lounaan jälkeen. Osalla jatkui atk:n perusopetuksella, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että osaan kurssilla läpikäytävät asiat, resurssihallinnan, tiedostot sekä internetin ja sähköpostin käytön. Arg!

Aamu alkoi liikunnalla. Meitä oli kaksi ryhmää, joilla oli liikunnan ohjauksen tehtävä, toinen ryhmä aloitti. Oli tosi kiva vedellä taas täysiä pitkin salia ja sykekin pomppi hetkittäin erittäin korkealla. Meidän ryhmän ohjaus meni todella nappiin. Ehdittiin suunnitella ohjelmanumerot huolella ja extraakin oli takataskussa. Palaute jäi vähiin, kuitenkin ihmiset tykkäsivät ja ainoa negatiivinen juttu oli kuulemma ryhmämme nuoren pojan hiljaisuus, joka varmaan vielä korostui mun ja kämppikseni ollessa aika suulaita ja esiintulevia persoonia.

Erittäin ylpeä olen hippa-ideastani, joka sitten ryhmän avustuksella kehittyi leikittäväksi. Nimihippa, jossa saa pelastettua tervehtimällä pelastettavaa nimeltä ja pelastettavan pitää tervehtiä pelastajaansa nimeltä. Sopi meidän vielä tuoreelle luokalle hyvin ja vähän joutui jumppauttamaan aivoja muistellessa kuka nyt olikaan kuka. Myös eilen leikitty joraushippa oli mainio tunnelman vapauttaja.

Eilen illalla tuli todella huono omatunto tämän eilen mainitsemani miehekkeen kanssa juttelemisesta. Laitoin tyypille viestin, jossa totesin olevani hyvin hämmentynyt viesteistä, varsinkin kun laskeskelin asioita yhteen. Aamulla olin saanut vastauksen, jossa mies pyysi anteeksi ja totesi, että oli kiinnostunut musta heti mut tavattuaan. Kyllähän se imartelee tuollainen ihastus, mutta olo on niin hyvä, kun selvitettiin tilanne. Tarjosin mahdollisuutta olla kaveri, jos siltä tuntuu. Se mies on morsiammensa kanssa täydellinen pari, toivottavasti ne tajuaa pitää toisistaan kiinni.

Tänään lepään loppupäivän, jollen täysin sekoa ja lähde vielä aikidotreeneihin. Tuntuu siltä että kroppa vaatii lepoa, muuten vielä paukahtaa kipeäksi.

Kolmas päivä koululla lähestyy loppuaan. Naama punoittaa ja kropassa tuntuu muutamia kipeitä lihaksia. Tänään oli sellaiset liikuntasessiot, että saatoin hyvinkin innostua ja revittää liikaa. Pelattiin erilaisia pallopelejä (aivan jotain muuta kuin ne perinteiset ja tutut jalka-, kori- ja sähläyspallot). Huomenna kuitekin pitäisi olla aamusta vedossa ja vetää liikunnanohjauksen eka harjoitus. 45 minuuttia teemalla pelit ja leikit. Hetki sitten saatiin meidän ryhmän kanssa valmiiksi kirjallinen suunnitelma.

Tämä viikko on taas niin supervauhdikas. Onneksi etätehtäviä ei ole kahdelle tulevalle etäpäivälle, perjantaille ja maanantaille, ainakaan paljoa. Osan ehdin niistä tehdäkin jo tänään liikuntatuntien jälkeen. Perjantai onkin yhtä juoksimista joka jatkuu aina läpi koko lauantain. On toisaalta aika helpotus, että asustelen täällä, sillä en todennäköisesti ehtisi tekemään koulujuttuja kotosalla..

Ihme tilanteisiin olen itseni saattanut. Saan hämmentäviä viestejä mieheltä, joka on ymmärrykseni mukaan kihloissa ja kovaa vauhtia menossa naimisiin. Mies on erittäin kiva, mutta en olisi osannut kuvitella hänestä mitään tälläistä. Ihan kuin joku toinen ihminen naputtaisi mulle viestejä.

Kai se on sitten iltapalaa vääntämään ja nauttimaan parantavia unia.

Maha on täynnä ruokaa ja nyt kyllä väsyttää. Ajoin koulun jälkeen kotia ja tänään on ohjelmassa vielä aikidotreenit. Muutama päivä tullut oltua paikallaan, joten on jo kiva päästä liikkumaan.

Opiskelu tuntuu ihan työltä. Onneksi huomenna on jo luvassa toiminnallisempaa tekemistä liikunnan muodossa. Tähän asti ollaan käyty perusasioita läpi ja tänään alkoi liikuntapedakogiikan kurssin isolla sarjalla kalvoja.

Meillä on luvassa paljon kaikenlaista. Syksyllä vielä nuorisotalo meininkiä parille lauantai-illalle ja yksi iltapäiväkerhon vetojakso. Ensi keväänä ollaan vajaa viikko Evolla leirillä ja myöhemmin on mahdollista suorittaa parin kuukauden harjoittelujakso ulkomailla. Pelottaa vain paperihommat. En tykkää yhtään raporteista ja muiden lärpäkkeiden vääntämisistä.

Luokka on aika iso ja porukka vaikuttaa mukavalta. Tuntuu kuin olisin tavannut suurimman osan ihmisistä jo etukäteen, ihmiset muistuttavat toisiaan pelottavan paljon. Ja pienet on piirit, yksi poika asuu kulmilla ja toinen tuntee paljon samoja ihmisiä.

Kämppikseni on muutaman vuoden vanhempi ja tullaan hyvin juttuun. Asutaan pienessä huoneessa, johon onneksi ei monimuotokoulutuksen takia ehdi pesiytyä kamalasti ylimääräistä kamaa. Pitäisi muistaa ottaa mukaan parit astiat ja puhelimen laturi. Torstaina pidettävään liikunnan ohjaukseen piti ottaa musiikkia.

Menen ottamaan päiväunet, olen ne ansainnut rankan opiskelusession päätteeksi. Päivitys näkyy verkossa valitettasti myöhemmin, kun ei tämä internettiyhteys tykkää oikein toimia silloin kun haluaisin.

Tänä viikonloppuna on väsyttänyt ihan kamalasti. Ihan järkyttävän paljon ja melkein koko ajan. Eilen olin ajoissa nukkumassa, pitkästä aikaa ennen puolta yötä ja aamulla en olisi millään viitsinyt nousta sängystä, vaikka parvelle huhuiltiinkin mökin tuvasta. Aamupalan jälkeen köllöttelin sohvalla. Aina kun poistuin mökistä ulos, jäin poimimaan isoja pulleita mustikoita. Mieletöntä herkkua.

Kävin myös viikonlopun aikana tärkeän keskustelun Herra Huun kanssa. Nyt jäi avoimeksi onko hän oikeasti valmis jatkamaan tätä näin, ei hän ainakaan vielä lopettanut suhdetta vielä. Melkein tekee pahaa Huun puolesta.

Huomenna olen taas opiskelija pitkän tauon jälkeen. Se on kivaa. Pitäisi vaan malttaa pakata lakanat ja muut varusteet. Ensi viikon lukujärjestyksessä on liikuntaa, mutta millaiset vermeet pitäisi pakata.. Taidan kyllä tulla keskellä viikkoa käymään kotosalla, ihan vain päästäkseni aikidoa treenailemaan. Ja jos vaikka ehtisi blogata koulun alusta. Kannettava tulee vasta ensi viikolla, joten sitä odotellessa.

Huh. Olipas vaikeaa nousta aamulla aikaisin. Olin vielä kymmeneltä ihan silmät ristissä. Käytiin kiipeämässä J:n kanssa, johon tutustuin Slovakian reissulla. Oli tosi kivaa ja aika rankkaa, sillä J laittoi mut harjoittelmaan tekniikkaa ja selvitti ohessa monia muita asioita. Pientä seinää kiivetessä tuli yllättävän äkkiä väsy käsille, pitänee hieman treenata käsiä enemmän niin pysyy seinällä paremmin. Eikä mulla olisi kerrassaan mitään Madonna-käsivarsia vastaan.

Pitäisi mennä suihkuun ja painella Annemarialle. Venyttelykin olisi aika hyvä juttu. Olen ihan kipeänä eilisistä aikidotreeneistä (joissa ei edes tehty mitään oikeasti rankkaa, olipa sitten muuten vaan vauhdikkaat). Nyt olisi poikaa mennä hierojalle.

Ilta on vielä hieman auki. Annemaria treenaa mun naamalla iltameikkikoetta varten, joten jos näette mörön illalla kaupungilla, se saatan olla minä. No ehkä musta ei mörön näköistä tule. Olen vain ollut viime aikoina aika meikittömällä linjalla, taidan vähän vierastaa luomiväriä ja kajalia.

Sain otettua tässä yksi ilta Herra Huun kanssa puheeksi TT:n tekstiviestin ja sekin selvisi, että olihan Huu sitten käynyt lukemassa päivyriäni. Ihan oikein mulle. Hetkittäin tuntuu siltä, että ihan kuin eläisin mun ja Miehen suhdetta uudelleen, tosin sillä erolla, että mulla on omatunto, etten hässi samalla muita ja etten ole (ainakaan) tietoisesti ilkeä.

Olen viime aikoina ostanut kamalasti teknisiä vaatteita. Olen oikein hurahtanut niihin. Myös muut sporttiset releet kelpaa. Tuntuu jo että keräilen Puman t-paitoja. Pitäisi siivota vaatekaappi ja järjestellä sinne sporttivaatteet omille paikoilleen. Kaupasta tarttui mukaan ihana Peakin huppari (sitä saa ostaa itselleen uuden paidan kun aloittaa koulun) ja nopeasti kuivuvat caprit kiipeilyyn ja vaellukseen (samanlaiset shortsit löytyy jo, mut kun on hyväksi havaittu niin..).

Nyt sinne suihkuun.

Lyhyt ja ytimekäs kuvasarja Slovakian reissusta - olkaa hyvät.

Prkl. Pitkän pitkän postauksen jälkeen sähköt napsahtaa pois ja päälle. Sinne meni, viuh kuulu vaan. Tekeekö mieli kirjottaa kaikki uusiksi, ei todellakaan.

Slovakiassa oltiin ja nyt ollaan takasin. Bussilla matkustaminen oli aika rankkaa, mutta kyllä mä vielä joskus voisin tehdä samanlaisen reissun. Säät eivät oikein suosineet, päästiin vain yhtenä päivänä kiipeilemään. Yritettiin liitovarjoilla, toiset paremmalla toiset huonommalla tuloksella, ja käytiin melomassa jokea, jossa vettä riitti. Loppuviikko meni shoppaillen ja vieraillen Popradissa.

Saatiin uusia kavereita reissun kiipeilyporukasta. Tarkoitus olisi liittyä seuraan ja lähteä yhdessä ulos kiipeilemään, multa ja Kirsiltä kun enää puuttuu oma köysi ja parit sulkurenkaat.

En ole oikein ehtinyt kotiutua, kun näin lomailevaa Herra Huuta. En tiedä mikä olisi reiluinta, lopettaa bloggaus vai orastava suhde, vaiko sitten molemmat. Herra Huu oli saanut tekstiviestin koulukaveriltaan, myös mulle tutulta tytöltä. "Seuraan teidän suhdetta sillä aikaa netistä." On mahtanut tuntua kivalta.

Mitäköhän TT ajattelit laittaessasi sellaisen viestin? Ei varmaan ollut kauhean epäselvää, ettei Herra Huu lue mun blogia. Enkä haluisi jatkossakaan lukevan. En vaan osannut odottaa että näin kävisi, että joku mut ja Herra Huun tunteva sattuisi lukemaan mun kirjoituksia. Enkä sitten saanut otettua puheeksi asiaa eilen, olisi kuitenkin kiva ilta mennyt pilalle.

En haluaisi ruveta käymään henkeviä suhdekeskusteluja siitä missä mennään ja millä fiiliksillä. Pelkään että Herra Huu kokee itsensä loukatuksi ja reagoi sen mukaan, perääntymällä ja kieltämällä.

Tuntuu että kaikki on jo tuhoon tuomittu. Ei mulla ole aikaa millekään seurustelulle, kun koulu ja harrastukset alkaa. Varsinkin kun olen huono kieltäytymään ja puuhaa on taas kertynyt.

Kävin eilen ensimmäistä kertaa aikidotreeneissä kesätauon jälkeen. Oli niin mielettömän kivaa treenata. Tämä viikko vielä kesäajoilla, joten yllätyin että meitä oli jopa seitsämän treenaamassa. Hiki virtasi. Oli ihana nähdä ihmisiä ja kokea taas se mukava yhdessä treenaamisen fiilis. Varsinkin kun paikalla oli yksi kivoimmista treenauskavereista. Joidenkin kanssa se on vain kivempaa kuin toisten..

Tänään ja huomenna töissä. Inhoan näitä todistuksia sun muita. Tuntuu että ne imevät kaiken energian jo etukäteen. Kotona netti toimi, eikä vika selviä. Ahistaa. Onneksi on aikido.