minyaweb.net

Aivan mielettömän ihana päivä. Herätyskello soi kahdeksalta. Ajattelin ottaa rauhassa aamun ja lähteä aikidotreeneihin puoli yhdeksitoista. Juuri ennen lähtöä iski vetelyys ja palasin aamupalan jälkeen sänkyyn.. Hyvin lähellä oli, etten jäänyt sinne jatkamaan unia. Tarvitsin vain miehen vähän potkimaan.

Olen ollut jo monta päivää niska jumissa ja treenien väliin jättäminen ei auta asiaa. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa ja kivaa oli. Aika usein laiskottaa, vaikka tietää, kuinka kivaa on treeneissä ja etenkin treenien jälkeen. Harjoiteltiin liikkuvuutta, pehmeitä jalkoja ja treenikaverin liikkeiden lukemista. Oli aika zen-treenit, vaikka lopussa saatiin kunnon hiki päälle.

Sää houkutti ulkoilemaan ja päädyttiin miehen ja äidin kanssa kiertämään Tuusulanjärven rata luistellen. Reitti oli yllättävän pitkä ja olo oli kuin sankarilla, kun päästiin perille. Huomenna voi pakarat huutaa hoosiannaa..

Luistelun jälkeen kukkakaupan kautta kotiin ja vähän lisää ihania tulppaaneja pöydälle. Kuuma suihku, teetä, ruokaa ja omppupiirakkaa ja kruunuksi päälle digiboxilta jakso Uutishuonetta.

Tuntuu ihanalta kun on liikkunut tänään paljon. Niskajumi on helpottanut ja fiilis on parempi kuin vain kotona nyhvätessä. Liikkumiseen jää koukkuun, kunhan on pari kertaa käynyt tauon jälkeen lämmittelemässä. Bloggaamisen kanssa taitaa olla sama juttu?

Eilen tuli valvottua myöhään tv:n äärellä ja aamulla uni olisi taas maistunut vaikka kuinka pitkään. Mies alkoi herätellä joskus yhdeksän aikaan, mutta vasta varttia vaille kymmenen oli pakko herätä, kun puhelin soi. 5-vuotias kummipoikani soitti ja kiitti ystävänpäiväkortista. Juttu jäi lyhyeen, kun se soittaminen oli jotenkin niin jännää.. Juttelin sitten tädin kanssa puolisen tuntia.

Olin ajatellut lähteä kaupungille heti aamusta, mutta kotonahan sitä sitten tuli loikoiltua. Mukavaahan se oli, kun ei kummallakaan ollut kiirettä minnekään ja saan kuitenkin talvilomapäivät olla yksin nyt tulevalla viikolla. Voin sitten olla tehokas ja toimia heti aamusta..

Miehellä oli illaksi suunnitelmia ja sain sitten kutsuttua itselleni seuraa. Ja mikäs sen parempi syy leipoa kuin vieraat. Pyöräytin kaksi omenapiirakkaa, normaalin taikinan ja sitten itselleni sopivan.. Miehen ei tarvitse syödä sitten mun herkkujani.

Ilta meni mukavasti jutellessa ja älypeliä pelatessa. Olen jotenkin tosi tyytyväinen tähän päivään, vaikken olekaan paljoa saanut aikaiseksi. Ei yhtään harmita olla yksin kotosalla. Nyt kun on ruokapöytä raivattu voisin hyvin levitellä siihen kankaita ja kaavoja..

Ostin tänään ruokakaupassa käydessäni tulppaaneja. Vaaleanpunaiset eivät ole suosikkejani, mutta tämä oli ainoa nippu, joka oli nupuillaan. Tulppaanit tekevät kevään ja saavat hyvälle tuulelle.

Piirsin duunissa suunnitelman mekosta, joka päällä olisi tarkoitus juhlia ystävien häitä. Vieressä kamala liukas kangas, jossa kuitenkin kiva kuosi.

Olen suunnitellut jo pitempään, että kuviksen tunnilla voisi maalata kiviä oppilaiden kanssa. Kokeilin eilen vihdoin itse kivien maalaamista viime kesänä keräämiini kiviin. Vaikea kuvitella, että peiteväreillä voi saada tuollaista jälkeä. Liukuvia sävyjä on vaikea tehdä, mutta ehkä tässäkin harjoittelulla voi tulla mestariksi.

Tänään sateli duunissa karkkia ja oppilaat olivat ihan tärinöissä "mä näin abin". Kaikki tietysti keräsi kilpaa nolla-aamuisten heittelemiä namuja ja tärkeintä oli yrittää kerätä karkkia muita enemmän. Teki niin pahaa katsoa tallottuja karkkeja käytävillä (mitä haaskuuta) ja kaikkia karkki- ja lehtilaatikoita, joita ei oltu edes litistetty, saati että olisi viety keräyskartonkilaatikkoon.

Kotona sain sähköpostia Ruiskaunokilta, joka oli saanut lähettämäni ystävän yllätyksen.

Lähetin Ruiskaunokille sukkapuikkojen säilytyspussukan, joka on kierrätetystä pellavakankaasta (Uffilta ostetut vanhat verhot), itse kuvaamani ystävänpäiväkortin, sormusneulatyynyn, suklaata ja teemaistiaisia.

Olen haaveillut itselleni samanlaista pussukkaa, mutten ole saanut aikaiseksi, eikä kukaan tehnyt mulle sellaista joululahjaksi. Nythän osaisin tehdä sellaisen itsellenikin. Pussukassa on kolme taskua virkkuukoukuille päättelyä varten, sekä vasemmalta oikealle suurenevia puikkotaskuja. Yläreunassa on huppu, jonka tarkoitus on estää puikkoja tippumasta matkalla. Jouduin opettelemaan viistokulman tekoa, mutta onnistuihan se sittenkin, vaikka hetken sen kanssa painin. Tajusin myös vihdoin kuinka tärkeää silittäminen on ompelun lopputuloksen kannalta.

Kädet syyhyää käsitöitä, mutta en tiedä mihin hommaan ryhtyisin. Mummojakkara sai nappinsa, juhlamekko on kesken (en halua jatkaa sitä liukasta projektia ennen ompeluopen seuraa) ja hame viimeistelemättä. Pitäisi kai tehdä jotain vanhoista pois.

Huomenna on lyhyt työpäivä ja sitten koittaakin hiihtoloma.

Kirjoitin aiemmin osallistuvani "Ystävän yllätys"-nimiseen vaihtoon, jossa piti arvotulle ystävälle lähettää paketti, jossa on ystävänpäiväkortti, jotain itsetehtyä, namia sekä yllätys. Minä sain ystäväkseni Ruiskaunokin, jonka kanssa lähettelin muutamia sähköposteja ennen pakettien vaihtelua. Sain selville Ruiskaunokin lempivärit ja että hän on kova neuloja. En kuitenkaan paljasta lähettämääni pakettia vielä, sillä postitin Ruiskaunokille menevän yllätyksen eilen ja se on todennäköisesti huomenna perillä.

Sain kuitenkin itse tänään postin mukana ilmoituksen saapuneesta paketista. Ja mitä sieltä paljastuikaan.. valtavasti kaikkea!

Ruiskaunokki oli muistanut toiveeni iloisista väreistä. Sain ihanat ja taidolla neulotut sormikkaat, jotka istuvat hyvin käteen. Sormet vain on aavistuksen pitkät ja kortissa oli kehoitus lyhentämiseen, mutta uskallanko ryhtyä siihen.. onnistun vielä pilaamaan nätit sormikkaat.

Paketissa oli muutakin; herkkuja, mulle sopivaa suklaata, kultarusinoita ja hyväntuoksuista teetä, sekä ompeluun innostavia ohjeita, kaavoja ja välineitä. Vetskari ja punainen kangas pääsevät oranssin pussukan kanssa muodostamaan vielä jonain päivänä meikkipussin. Kiitos Ruiskaunokki! Toivottavasti mun vaatimaton pakettini onnistuu ilahduttamaan.. Laitan siitä kuvaa myöhemmin.

Muuten aika on mennyt töissä ja harrastuksissa. On tullut luettua ahkerasti ja ommeltua monenlaista. Ompelukurssilla olen saanut yhden puolihameen melkein valmiiksi.. helman viimeistely ja vuoren harsiminen kiiinni vetoketjuun puuttuu enää. Kaavakurssi innosti uusiin suunnitelmiin niin nuo keskeneräiset työt ovat vähän kärsineet innostuksesta.

Hääkutsuja on tulossa kaksin kappalein ja innostuin ajatuksesta ommella itselleni kesähäihin päällepantavaa. Löysin Eurokankaasta yhden silmää ja kukkaroa miellyttävän, kauniin punavalkoisen kukkakuosin. Yläosa on itsepiirtämästäni kaavasta ja helma vanhasta Modasta. Suunnitelmat ovat tietysti hyvät, mutta polyesterisatiini saattaa aiheuttaa liukkaudellaan muutamat hermojen menetykset. Saa nähdä tuleeko mitään näytettävää tai päällepantavaa.

Sain vihdoin ja viimein tehtyä pitkään odottaneen verhoiluprojektin ja käytettyä siihen ostamani kankaan. Tiedätte näitä kankaisia tai nahalla päällystettyjä "mummojakkaroita", joiden sisälle saa kätevästi säilöön tavaraa. Verhoilin mökiltä tuomani jakkaran uusiksi, sillä vanha punainen ohut puuvillakangas oli paikoin repeytynyt. Ilmeisesti mummini tai isomummoni on verhoillut jakkaran jo kerran aiemmin, sillä punaisen kankaan alta löyty yksi vielä vanhempi kerros. No kuitenkin, lopputulos näyttää tältä.

Jakkarasta puuttuu vielä päältä nappi, joka tekee siitä itsensä näköisen. Tuo kangas saa jakkaran näyttämään niin uudelta.

En ole juuri telkkaria katsellut (kun on niin kiire, joopajoo), joten menen palkitsemaan itseni yhdellä tallennetulla jaksolla Uutishuonetta. Hyvä kotimainen sarja, joskus jotain kivaakin yleltä..